Elinaikaisten tekijöiden yhteys keski-iän nikamakokoon. Tarkastelussa elinaikainen liikunnallisuus sekä varhainen kasvu

Liikunnallisuus ja nopea varhainen kasvu saattavat pienentää selkänikaman murtumariskiä. Väitöstutkimuksessa havaittiin, että vapaa-ajallaan runsaasti liikkuvien naisten selkänikamat olivat liikuntaa harrastamattomien naisten nikamia suurempia. Erityisesti juoksun ja palloilulajien harrastaminen olivat yhteydessä suurempaan nikamaan. Lisäksi sukupuolesta riippumatta havaittiin, että nopea painonnousu varhaislapsuudessa ennusti suurta nikamakokoa myöhemmässä elämässä.

Tutkimusjoukko koostui 1540 keski-ikäisestä pohjoissuomalaisesta, joiden terveydentilaa ja elintapoja seurattiin 46 vuoden ajan. Nikamakoko määritettiin lannerangan magneettikuvauksella 46 vuoden iässä. Tutkittavan vartalon koon, sosioekonomisen aseman ja tupakointitottumusten mahdollinen vaikutus nikaman kokoon huomioitiin analyysimenetelmien avulla.

Nikamakokoon liittyviä tekijöitä haluttiin kartoittaa, sillä pienen nikamakoon tiedetään lisäävän nikamamurtuman riskiä. Nikamamurtumat ovat merkittävä ikääntyvän väestön ongelma, joka on usein seurausta luuston haurastumisesta. Suuren koon ajatellaan suojaavan iän myötä haurastuvaa nikamaa murtumalta.

Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että yksilön saattaa olla mahdollista vaikuttaa liikunnallisilla tottumuksillaan nikamiensa kokoon ja siten myös nikamamurtuman riskiin. Vastaavasti varhaisella kasvulla näyttäisi olevan vaikutusta myöhemmän iän nikamakokoon.

Väitöstutkimukseen kuulunut osatyö palkittiin parhaana suomalaisena selkätutkimuksena aiemmin tänä vuonna.