Kaupunkiteknologiakäytänteiden ominaispiirteet ja kehittyminen. Julkisten näyttöjen verkoston tutkiminen käytäntöorientoituneen lähestymistavan avulla

Uusien teknologioiden yleistyminen elämän eri osa-alueilla vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja toimintaan. Viimeisten vuosien aikana esimerkiksi älypuhelinten suosio on muuttanut monia käytänteitämme. Sitä, mikä teknologia lyö itsensä läpi ja sulautuu osaksi arkea sekä minkälainen elinkaari sille muodostuu, on vaikea tai ehkä jopa mahdoton ennustaa. Siksi on tärkeä tutkia myös teknologian käyttöön liittyviä käytänteitä ja sitä, miten nämä käytännöt syntyvät ja miten ne vaikuttavat meihin ihmisiin.

Tässä väitöskirjassa on tutkittu jokapaikan tietotekniikan ympärille muodostuneita käytänteitä eri näkökulmista sekä monipuolisia osatekijöitä käytäntöjen takana. Tutkimus keskittyy ymmärtämään ihmisten päivittäistä vuorovaikutusta avoimen vuorovaikutteisen kaupunkiteknologian kanssa tutkimalla käytäntöjä UBI-näyttöjen verkoston ympärillä. Oulun katukuvassa on näkynyt tähän syksyyn asti vuonna 2009 asennettu julkisten kosketusnäyttöjen, ns. UBI-näyttöjen verkosto, joka koostui enimmillään 18 eri puolille kaupunkia asennetusta digitaalisesta näytöstä. Näyttöverkosto oli osa yliopiston ja Oulun kaupungin yhteistä UBI Oulu -hanketta, jonka tarkoituksena oli rakentaa toimiva prototyyppi tulevaisuuden kaupungista.

Näytöt oli tarkoitettu kaikille kaupungilla liikkujille ja niillä pystyi käyttämään monia palveluja. Käyttötilastot näyttivät pian, että alkuinnostuksen jälkeen UBI-näyttöjen käyttö kääntyi laskuun. Raksilan uimahallin UBI-näyttö erottui kuitenkin selkeästi positiivisesti käyttömäärältään joukosta. Suurimpana käyttäjäryhmänä siellä olivat lapset ja lapsiperheet. Uimahallilla näyttöä käytettiin mm. lapsenvahtina helpottamaan odotustilanteita. Samaan tapaan lapsiperheet raportoivat käyttävänsä myös henkilökohtaisia älylaitteita kotona. Tämä väitöskirjatutkimus antaakin olettaa, että julkisten näyttöjen käytänteet rakentuvat muualla opittujen mallien pohjalle.

Sen lisäksi, että tutkimus toi esiin lapsiperheet kaupunkiteknologian käyttäjänä, se nosti ristiriidat eri toimijoiden intresseissä kehitysprossin aikana. Tutkija-kehittäjien ja rahoittajien intressit olivat selkeästi lähempänä toisiaan kuin kaupunkilaisten, kaupungin ja käyttäjien. Intressien moninaisuus tuli kaikkein kärjistetyimmin esille UBI-näyttöprojektin ympärillä käydyssä keskustelussa sosiaalisessa mediassa. Negatiivinen keskustelu piti UBI-näyttöihin investoimista verorahojen tuhlauksena, kun taas positiivinen keskustelu korosti hankkeen tutkimusluonnetta ja piti teknologian kehitykseen panostamista investointina tulevaisuuteen.

Tämä tutkimus kuitenkin osoitti, että tällaisen vastakkain asettelun sijaan kaupunkiteknologian kehittäminen on monen sidosryhmän osallistava monimutkainen kokonaisuus, joka koskettaa meitä kaikkia kaupunkilaisia lapsista päättäjiin. Oman mausteensa siihen tuo kaupunkiteknologian leimallisesti julkinen luonne.