Joustava vaivaisenluu. Uuden leikkaustekniikan tulokset

Oulun yliopiston lääketieteen alan väitöskirjatyössä on kehitetty uusi lähestymistapa vaivaisenluuongelmaan.

Vaivaisenluulla (hallux valgus) tarkoitetaan I-varpaan ja I-jalkapöytäluun välistä virheasentoa, jossa isovarvas kääntyy ja kiertyy kohti pikkuvarpaita, ja sisäsyrjään muodostuu pattimainen pullistuma, ”vaivaisenluu”. Vaivaisenluu on etenevä häiriö ja yleisin isovarpaan virheasento. Lieväasteinenkin vaivaisenluu vaikuttaa heikentävästi jalkaterän ponnistuskapasiteettiin ja haittaa alaraajan toimintaan.

Uudessa lähestymistavassa vaivaisenluuvirheasennon joustavuus on määräävä tekijä hoitomenetelmän valinnassa. Eräänä tärkeänä tarkastelukulmana väitöstutkimuksessa oli valitun korjausmenetelmän vaikutus jalan toimintakykyyn kävelyssä. Jalkaterän kävelynaikaisen, biomekaanisen toiminnan tuntemuksen kautta huomattiin, että osa vaivaisenluupotilaista pystyy korjaamaan vaivaisenluuvirheasennon omalla lihastoiminnallaan. Tällä lihastoimintatestillä (nk. peroneus longus-aktivaatiotesti) korjautuvaa vaivaisenluuvirheasentoa kutsutaan joustavaksi vaivaisenluuksi. Joustavan vaivaisenluun korjaaminen on mahdollista tehdä ensimmäisen jalkapöytäluun tyvinivelestä, isovarpaan tyviniveleen koskematta.

Oulun Yliopistollisessa sairaalassa kehitetty leikkausmenetelmä, FTJDA (first tarsometatarsal joint derotational arthrodesis), poikkeaa aiemmin julkaistuista yli 130:sta vaivaisenluun korjausmenetelmästä siinä, ettei isovarpaan tyviniveleen kajota lainkaan. Lisäksi kolmiulotteinen virheasento korjataan kaikissa suunnissa. Leikkausmenetelmä lisää jalkaterän etu-sisäsyrjän ponnistustukevuutta ja parantaa jalkaholvin vakautta.

Väitöstutkimuksen toisessa osatyössä raportoitiin yli 5 vuoden keskiseuranta-ajan radiologiset ja kliiniset tulokset, jotka sivusivat parhaita julkaistuja vaivaisenluukorjaustuloksia.

Uuden FTJDA-menetelmän tuloksia verrattiin myös kaltaistettujen parien tutkimusasetelmassa yleisesti käytettyyn jalkapöytäluun kärkiosan katkaisu- ja siirtokorjausmenetelmään, nk. distaaliseen chevron-osteotomiaan. Myöhäisseurannan radiologiset ja kävelyanalyysitulokset olivat merkittävästi paremmat FTJDA-ryhmässä, vaikka luista pattia ei poistettu eikä varvasniveltä avattu FTJDA-leikatuilla potilailla.

Väitöstutkimus lisää tietoa jalkaterän biomekaniikasta ja sen sovellettavuudesta vaivaisenluupotilaan tutkimisessa ja hoidossa, sekä eri vaivaisenluukorjausmenetelmien välisistä kävelyvaikutuksista. Väitöstutkimuksen kaikki kolme osatyötä on julkaistu kansainvälisissä arvostetuissa alan tieteellisissä julkaisuissa.