Yliopisto on antanut paljon

Jorma Kangas
Filosofian tohtori, fysiikka, avaruustutkimus, tutkijakoulutus 1966–1968 Pariisissa.
Nyt: Emeritus vuodesta 2003 lähtien.

Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Ensimmäinen kosketukseni Ouluun oli vuonna 1959, jolloin suoritin asevelvollisuuttani Hiukkavaaran kasarmeilla. Muistan elävästi, kuinka täällä vietettiin tuolloin yliopiston avajaisia ja itse Kekkonen oli mukana. Ajattelin mielessäni, että minäpä tulen seuraavana kesänä uudestaan. Niin tulin, ja sille reissulle jäin.

Aivan yllättäen yliopistomieheksi

Opiskelin ensin kesäyliopistossa ja minut valittiin matemaattiselle opintosuunnalle ylioppilastodistuksen perusteella. Kolmantena opiskeluvuonna minut palkattiin puoliassistentiksi fysiikan laitokselle. Osuin sattumalta avaruustutkimusryhmään ja avustin ranskalaisia tutkijoita mittauksissa Lapissa muiden suomalaisten kollegojen kanssa. Ranskalaiset halusivat suomalaisen tutkijan perehtymään alaan Ranskassa ja hankkivat minulle apurahan. Siinä vaiheessa oli selvää, että minustakin tulisi avaruustutkija. Ala valitsi minut. Minä olin ollut aikeissa lähteä Jalasjärvelle matematiikan opettajaksi, mutta siinä tuli toiset suunnitelmat. Minusta tuli aivan yllättäen yliopistomies. 

Aloitin apulaisprofessorina vuonna 1973. Virka muutettiin professorin viraksi vuonna 1998. Urani on ollut kansainvälinen. Avaruustutkimus on kansainvälinen tutkimusala. Kontaktit moniin eri kansallisuuksiin ja kulttuureihin kuuluviin tiedemiehiin on ollut opettavainen ja kohottava kokemus.

Lahjoittajaklubin ensimmäinen jäsen

Olin jo jäänyt eläkkeelle ja keskittynyt nykyiseen harrastukseeni, sukututkimukseen, kun sähköpostiini kilahti viesti yliopiston varainhankinnasta. Se koski Lahjoittajaklubia, joka oli tuolloin avattu jäsenille. Minä ajattelin, että tottakai liityn, ja painoin saman tien nappia. Myöhemmin Lahjoittajaklubin tapaamisessa kuulin, että olin klubin ensimmäinen jäsen.

Yliopisto on antanut minulle paljon, eikä pelkästään uran kannalta. Löysin vaimonikin aikanaan fysiikan laitokselta, opiskelimme samoja oppiaineita. Myöhemmin molemmat lapsemme ovat myös opiskelleet Oulun yliopistossa. Ajattelen, että olen oikeastaan velvollinen tukemaan yliopiston toimintaa. Rahallinen panostus ei henkilölahjoittajalla ole suuri, mutta omalta osaltani se on keino osoittaa tukeni vanhoille kollegoille ja opiskelijoille ja haastaa heidätkin mukaan yliopiston tukemiseen.

Yliopisto on kansallinen ja globaali kulttuurivaikuttaja

Sain työskennellä Oulun yliopistossa erilaisissa tehtävissä 40 vuoden ajan. Viimeiset viisi virkavuottani olin Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja. Oulun yliopisto on ollut työpaikkana mahtava. Ei ollut kahta samanlaista päivää! Eläköitymiseni jälkeen jatkoin vielä tutkimustyötä. Olen edelleen yhteydessä yliopistoon ja entisiin kollegoihini. Järjestämme esimerkiksi kollegani kanssa emeritusten lounastapaamisia Linnanmaalla.

Yliopisto on vanhimpia ihmisen perustamia instituutioita. Se on vapaan tieteellisen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen tärkeä tyyssija. Yliopisto on tärkeä kansallinen ja globaali kulttuurivaikuttaja sekä taloudellisen kehityksen perustan luoja. 

Vaikka yliopistot ovat yhä enemmän kansainvälisiä, niillä ja erityisesti Oulun yliopiston kaltaisilla yliopistoilla on aina myös tärkeä alueellinen ja yhteiskunnallinen tehtävä. Oulussa ovat edustettuina monet sellaiset alat, jotka vaativat suuria laiteinvestointeja. Kaikki taloudellinen tuki on tarpeen, jotta Oulussa voidaan tehdä jatkossakin kansainvälisen tason tutkimusta.

Viimeksi päivitetty: 27.4.2018