Tiaiselta siepolle tietoa hyvästä pesäpaikasta

Talitiaisen ja kirjosiepon naapurisuhteet antavat arvokasta tietoa lajien keskinäisestä käyttäytymisestä. Samoilla alueilla elävät lajit eivät pelkästään kilpaile keskenään vaan myös käyttävät toistensa tekemisiä esimerkkinä omassa päätöksenteossaan.

Kun aurinko huhtikuun lopussa lämmittää sopivasti ja lumet sulavat, talitiainen valitsee pesäpönttönsä.

Pari viikkoa myöhemmin, toukokuussa äitienpäivän aikoihin, samoille pesimäalueille lennähtää Afrikassa talvehtinut kirjosieppo.

Silloin tiainen on jo muninut.

Mitä myöhempään keväällä kirjosieppo palaa Suomeen, sitä enemmän se ottaa mallia talitiaisesta. Tiainen viettää koko vuoden samalla alueella. Se on valinnut pesäpaikan, jossa on hyvin ravintoa saatavilla eikä uhkaa pedoista. Sillä on hallussaan tärkeää tietoa, jota siepon kannattaa hyödyntää. Kuva: Mikko Saari

 

"Kokeellisesti olemme todistaneet, että trooppinen muuttaja sieppo käyttää mallinaan paikkalintu talitiaisen tekemiä valintoja", kertoo vanhempi tutkija ja Kvantum-instituutin varajohtaja Jukka Forsman.

Forsmanin ryhmän havaintojen mukaan alueille, joilla pesii paljon tiaisia, hakeutuu myös runsaasti muuttolintuja.

"Darwinin ajoista asti on ajateltu, että samoja resursseja käyttävät lajit kilpailevat keskenään. Tutkimuksemme on kuitenkin antanut täydentävän kuvan. Lajien välillä voi olla myös positiivisia vuorovaikutuksia", Forsman sanoo.

Käsitys lintulajien välisestä vuorovaikutuksesta täydentyy.

Kiinteistönvälittäjä ja informaatioloinen

Monet epäilivät Jukka Forsmanin suunnitelmaa, kun hän aikoi kiinnittää symboleja linnunpönttöihin.

"Aluksi sain osakseni hieman naureskelua, mutta kokeen lopputuloksesta olen ylpeä", hän sanoo.

Tiaisen pesäpöntön aukkoon laitettiin kolmion muotoinen symboli. Vieressä oli tyhjä pönttö, jonka aukolla oli ympyrä.

25 metrin päähän asetettiin vierekkäin tyhjät pöntöt, joista toisessa oli kolmio ja toisessa ympyrä.

Sieppo valitsi useimmiten pöntökseen sen, jossa oli kolmio – tiaisen esimerkin mukaan.

Jukka Forsmanin kenttäkokeissa kirjosieppo valitsi useimmiten pesäpöntökseen sen, jonka suuaukolla oli kolmio seuraten näin tiaisen esimerkkiä.

 

"Tällainen päättely päätöksenteossa on melkoinen saavutus linnun aivoille", Forsman miettii.

Hän on tutkinut myös sitä, miten tiaisen munien määrä vaikuttaa siepon pesimäpuuhiin. Toisessa kokeessa tehtiin keinopesät, joihin asetettiin sammalta, karvaa ja tiaisen munia imitoivat muovimunat.

Yhdessä pesässä oli 13 munaa, toisessa neljä. Molemman pesän lähellä oli tyhjä pesä.

"Mitä enemmän tiaisen munia oli, sitä runsaammin sieppokin muni tyhjään pesään. Munamääräinformaatio vaikuttaa siepon poikasinvestointiin. Se tekee munamäärän perusteella havaintoja tiaisen pesäpaikan laadusta", tietää Forsman.

Tutkija kuvailee, että tiainen toimii ikään kuin tahattomana kiinteistönvälittäjänä, joka kertoo siepolle, kuinka hyvä pesäpaikka on.

Sieppo puolestaan on informaatioloinen, joka käy kurkistelemassa tiaisten pesiin.

Hankkeessa tutkitaan, miten elinympäristön muutos vaikuttaa lajien välisiin suhteisiin ja eläinyhteisöjen monimuotoisuuteen.

Amerikan malliin

Koko tieteellisen uransa ajan lajien välisiin vuorovaikutuksiin perehtynyt Jukka Forsman johtaa nyt tutkimusta, joka on nimetty yhdeksi Oulun yliopiston Maa-lähiavaruussysteemi ja ympäristömuutos -fokusalueen strategiseksi hankkeeksi.

Diversity of species interactions: a missing key for understanding biodiversity in a changing world -nimisessä hankkeessa tutkitaan lajien vuorovaikutusta diversiteetin eli monimuotoisuuden kannalta.

"Lajien vuorovaikutus on tärkeä tekijä yhteisöjen monimuotoisuuden muotoutumisessa. Se vaikuttaa yhteisöjen lajirikkauteen ja lajien runsauksiin", Forsman sanoo.
Jotain on kuitenkin puuttunut.

"Ei ole ollut olemassa helppokäyttöistä mittaria kuvaamaan yhteisön lajien vuorovaikutussuhteita. Pyrimme nyt saamaan sellaisen aikaan."
Kun Forsman pari kolme vuotta sitten lähti viemään hanketta eteenpäin, hän otti yhteyttä James Thorsoniin, yhdysvaltalaiseen kalaekologiin, joka oli juuri julkaissut oman tilastollisen analyysimallinsa. Thorson innostui yhteistyöhön.

"Hänen mallinsa nielee eläinyhteisöistä kerättyä raakadataa ja sylkäisee ulos matriisin, jota voi käyttää lajien välisten vuorovaikutusten arvioimisessa. Meillä on käytössämme Suomessa ja Ranskassa kerättyjä lintulaskenta-aineistoja 40 vuoden ajalta, tuhansilta havaintopisteiltä ja yli puolesta miljoonasta lintuyksilöstä."

Tavoitteena on laskea kullekin yhteisölle oma vuorovaikutusindeksinsä, joka kertoo, minkälaisia vuorovaikutuksia yhteisöissä on ja miten yksittäiset lajit vaikuttavat toisiinsa.


Ympäristön muutokset heijastelevat lajeihin

Jukka Forsmanin tutkimusryhmä on huhtikuussa päässyt alustavien harjoittelujen jälkeen ajamaan aineistojaan Thorsonin mallilla. Varsinaisen indeksin kehittämisen lisäksi hankkeessa selvitetään myöhemmin, miten ympäristön muutokset vaikuttavat yhteisöjen vuorovaikutusindeksiin ja sitä kautta lajien monimuotoisuuteen. Tähän käytetään Euroopan satelliittiaineistoa.

"Analysoimme sademääriä, lämpötilaa, maankäyttöä ja ihmisen toimintaa. Näiden perusteella laskemme häiriöasteen", sanoo Forsman. Hankkeen kolmas tavoite liittyy Forsmanin mukaan ekologian ikuisuuskysymykseen: yhteisöjen vakauteen.

Jukka Forsman tutkimuksen tavoitteena on kehittää helppokäyttöinen mittari kuvaamaan yhteisön lajien vuorovaikutussuhteita.

”Lajien väliset vuorovaikutukset ovat tärkeitä eliöyhteisöjen dynamiikassa. Tavoitteenamme on selvittää, miten vuorovaikutusten diversiteetti vaikuttaa yhteisöjen kykyyn vastustaa muutosta tai palautua muutoksen jälkeen.” Forsman tiivistää, että on tärkeää saada arvio, miten globaalit muutokset, kuten ilmaston ja elinympäristön muutokset, vaikuttavat lajien väliseen vuorovaikutukseen ja eläinyhteisöjen monimuotoisuuteen.

"Kun aikaisemmat elinolosuhteet muuttuvat, pakka menee uusiksi. Eläinten on sopeuduttava uuteen ympäristöön ja uusiin lajeihin yhteisössään." Tähän muutokseen hankkeen perustutkimus tuo lisää ymmärrystä.

 

Teksti ja henkilökuva
Sanna Häyrynen

 

Viimeksi päivitetty: 11.6.2018