HIF prolyyli-4-hydroksylaasien ja lysyylioksidaasin uudet vaikutusmekanismit solusignaloinnissa ja kudosten kehityksessä ja toiminnassa

Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä havaittiin solujen happisensorina toimivan entsyymin (HIF prolyyli 4-hydroksylaasi 1) säätelevän oleellisesti ihossa tapahtuvaa tulehdusta sekä ohjattua solukuolemaa. Tutkimuksessa havaittiin entsyymin toiminnan ehkäisemisen hillitsevän tulehdusreaktiota ja lisäävän ohjattua solukuolemaa. Tutkimuksen mukaan happisensoreina toimivien entsyymit saattavat olla tulevaisuudessa lupaavia lääkekehityksen kohteita varsinkin ihon tulehdustilojen hoidossa.

Väitöskirjan toisessa osatyössä tutkittiin solujen pääasiallisen happisensorin (HIF prolyyli 4-hydroksylaasi 2) vaikutuksia hiiren ihon kehittymiseen. Kyseisen happisensorin poistamisen tarkasti valitussa ihon solulinjasta havaittiin aiheuttavan hiirillä merkittäviä karvan muodostumisen ja ihon kehittymisen häiriöitä. Tutkimus osoittaa kyseenomaisen happisensorin olevan yksi karvan kasvun tärkeimmistä säätelijöistä. Tutkimus antaa uutta merkittävää tietoa karvan kehittymisestä ja niistä solujen signalointireiteistä, jotka ovat olennaisia kaljuuden tutkimuksen kannalta.

Väitöskirjan kolmannessa osajulkaisussa tutkittiin solujen happisensoreiden säätelemän geenin, lysyylioksidaasin, puutteen vaikutusta hiiren luustolihasten kehittymiseen. Lysyylioksidaasin havaittiin olevan keskeinen luustolihasten normaalille kehittymiselle hiirissä. Tutkimuksessa lysyylioksidaasin havaittiin säätelevän lihasrappeutumasairauksissa tärkeän TGFβ-kasvutekijän aktiivisuutta. Havainnolla voi olla merkitystä tiettyjen lihassairauksien molekyylibiologisten taustojen ymmärtämiselle, josta voi olla hyötyä tulevaisuudessa lääkkeiden kehittämisessä.