Metsätalouden suositukset epäonnistuvat liito-oravan suojelussa

Tuore tutkimus selvitti liito-oravan elinympäristövaatimukset ja vertasi niitä tällä vuosikymmenellä uudistetun metsälain vaatimuksiin. Päähavainto oli, ettei luonnonsuojelulaki pysty turvaamaan kovinkaan hyvin liito-oravan elinympäristöjä.

Metsävarojen kestämätön käyttö uhkaa luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti. Uhka on erityisen vakava boreaalisella vyöhykkeellä, jonka havumetsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Nyt julkaistun tutkimuksen esimerkkieläimeksi valittiin liito-orava, sillä se on tyyppiesimerkki lajista, joka kärsii metsätalouden toimenpiteistä. Liito-orava on myös Euroopan unionin luontotyyppidirektiivin suojelema laji.

”Jos onnistutaan turvaamaan liito-oravan elinympäristöjä, niin samalla tulee turvattua alueen koko monimuotoinen metsäekosysteemi”, kertoo tohtorikoulutettava Ralf Wistbacka Oulun yliopistosta.

Lain­sää­dän­tö voi tar­jo­ta luon­nol­le tur­vaa

Lainsäädäntö on yksi tärkeimmistä välineistä luonnon suojelemiseksi. Jotta laki olisi toimiva ja saisi yleisen hyväksynnän, niin sen olisi perustuttava tieteellisen näyttöön. Tämä on keskeistä erityisesti ympäristölainsäädännön piirissä olevissa asioissa, kuten luonnonsuojelu ja metsälaissa, jotka koskettavat monia tavallisia metsänomistajia.

Tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin lainsäädäntöä, jolla pyritään turvaamaan liito-oravan elinympäristöjen säilyminen. Liito-orava viihtyy metsissä, joita uhkaavat laaja-alaiset avohakkuut.

Liito-oravanaaraiden esiintymistä seurattiin 81 paikassa kahdentoista vuoden ajan. Tutkijat rakensivat ennusteen liito-oravanaaraiden esiintyvyydestä tietyssä elinympäristössä.

Tämän jälkeen he vertasivat naaraiden elinympäristövaatimuksia siihen elinympäristöön, joka säilyisi nykyisten lakien ja niiden tuoreen tarkistuksen mukaisesti. Vertailu osoitti, että sekä alkuperäinen että aluksi ehdotettu uudistettu viranomaisohjeistus eivät pystyisi turvaamaan kuin erittäin pienen määrän sopivaa elinympäristöä.

Tutkijoiden laatima ennuste tuotti molemmissa vaihtoehdoissa lisääntyvien liito-oravanaaraiden hyvin alhaisen (alle 5 prosentin) esiintyvyyden. Eli sekä nykyinen luonnonsuojelulaki että ehdotettu lain viranomaisohjeistus eivät pysty turvaamaan liito-oravan esiintymistä.

Kui­lu tie­teen ja po­li­tii­kan vä­lil­lä

Nykyiseen liito-oravametsien käsittelyohjeistukseen tehdyt päivitykset eivät perustu tieteelliseen näyttöön ja eivätkä käytännössä paranna lajin suojelua lainkaan.

Tuoreen tutkimuksen tulokset tuovat päivänvaloon tieteen ja politiikan välisen suuren kuilun, joka vaikuttaa erityisen suurelta, kun kyse on ympäristölainsäädännöstä.

”Nyt on kiireellisesti täytettävä tiedepolitiikan puutteet, jotta luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen voidaan varmistaa yhä nopeammin muuttavassa maailmassa”, sanoo tutkija Andrea Santangeli Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Nyt julkaistu tutkimus tehtiin Oulun ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyönä.

Artikkeli

Lisätietoja: Ralf Wistbacka, Oulun yliopisto, Ekologian ja genetiikan yksikkö, Ralf.Wistbacka(at)student.oulu.fi

Andrea Santangeli, Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Andrea.Santangeli(at)helsinki.fi

Viimeksi päivitetty: 14.6.2018