Muumiotutkimus täydentää tietoja pohjoissuomalaisesta tautihistoriasta

Oululaistutkijat ovat pioneereja suomalaisen tautihistorian jäljittämisessä muumioiden avulla. Arkeologi Tiina Väre on saanut Kemin kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiota tutkimalla selville, että pappismiehellä olisi voinut olla tuberkuloosi, ylipainoa ja uusimman löydöksen mukaan myös rintarauhasten liikakasvua.

Kemin kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumio tuli arkeologi Tiina Väreelle tutuksi jo lapsuudessa. "Mummolani on Kaakamossa. Rungiuksen muumiota Keminmaan kirkossa kävimme katsomassa monta kertaa", hän sanoo.

Vuonna 1629 kuolleen kirkkoherran muumio on paitsi turistinähtävyys, myös arvokas aarrearkku monialaiselle tutkimukselle.

Vuosi sitten arkeologiasta tohtoriksi väitellyt Väre on tutkinut Rungiuksen muumiolle tehtyjen analyysien perusteella kirkkoherran terveyttä ja ruokavaliota.

Nyt Väre työskentelee tutkijatohtorina Emil Aaltosen säätiön rahoittamassa Kirkko, tila ja muisti -hankkeessa, jossa tutkitaan, miten maailmankuvan muutokset näkyvät pohjoissuomalaisissa kirkoissa ja hautaustavoissa keski- ja uudella ajalla.

Huhtikuussa hyväksyttiin hankkeen uusi tutkimusartikkeli. Tutkijoiden yhteistyökumppanina oli paleopatologi Francesco Galassi, joka on valittu talouslehti Forbesin 30 under 30 -listalle.

"Kun pyörittelimme muumion kolmiulotteista mallia, huomasimme, että rintarauhaset näyttivät kalkkeutuneilta tavalla, joka ei kuulu miehen anatomiaan", Väre kertoo.

Kyseessä on todennäköisimmin gynekomastia eli rintarauhasten liikakasvu miehillä. Sitä ei ole muumioituneista jäänteistä aiemmin raportoitu. Gynekomastia on testosteronin vähenemisen myötä yleistä ikääntyvillä miehillä.

Toinen selittäjä rintojen löydöksille saattaa olla tuberkuloottisen tulehduksen aiheuttama kalkkeuma.

 

Tietokonetomografian avulla skannattu kolmiulotteinen malli Rungiuksen muumiosta on edistänyt tautihistorian tutkimusta. Sen avulla on löytynyt viitteitä muun muassa tuberkuloosin aiheuttamasta tulehdustilasta ja rintojen kalkkeutumisesta.

 

Rungiuksen ajan ihanne oli vatsakumpu

Väitöstutkimuksessaan Tiina Väre sai selville, että Rungiuksella olisi voinut olla tuberkuloosi.

"Selkärangasta löytyi muutaman rintanikaman luhistuma, joka vaikutti olevan tulehduksellista alkuperää. Yleensä tuberkuloosi on keuhkoissa, mutta luustoon päästessään se on usein selkärangassa", Väre kertoo.

Väitöstutkimuksestaan alkaen Väre on tehnyt vierailevana tutkijana yhteistyötä Oulun yliopiston anatomian ja solubiologian oppiaineiden kanssa.

Radiologisena metodina he ovat käyttäneet tietokonetomografiaa. Sen avulla muumiosta on skannattu kolmiulotteinen malli.

Toisena metodina on käytetty stabiili-isotooppianalyyseja. Luukudoksen alkuaineiden isotooppien välisiä suhteita tutkimalla voidaan päätellä, minkälaista ravintoa henkilö on saanut kudoksen muodostumisen aikana.

Tulosten mukaan Rungius oli hyvässä ruuassa.

 "Selkärangasta löytyi diffuusin idiopaattisen skeletaalisen hyperostoosin eli luuston tuntemattomasta syystä aiheutuneen liikakasvun tuoma tila. Sitä esiintyy vanhenevilla miehillä, joilla on raskas ruokavalio", Väre sanoo.

Stabiili-isotooppianalyysin perusteella Rungiuksen typpiarvo on sellainen, ettei se selity pelkästään maanpäällisellä ravinnolla, Väre tietää.

Typpiarvoa kohottavat eläimet, jotka syövät muita eläimiä.

"Tulosten perusteella Rungius oli korkealla ravintoketjussa. Kemiläiset ovat syöneet paljon veden antimia. Länsirannikolla, missä Rungius toimi kappalaisena, syötiin esimerkiksi hylkeen lihaa."

Ruokavalion päättelyssä on otettava huomioon konteksti. Rungiuksen elinaika oli sotaisaa ja sääoloiltaan kehnoa. Tavallisten ihmisten ravinto ei ollut niin yltäkylläistä kuin maaseudulla ylimystöön kuuluneen pappismiehen.

"Siinä mielessä Rungius on todennäköisesti ollut muodinmukainen, että hänellä on ollut ajan ihanteen tavoin vatsakumpu", Väre toteaa.

 

Kirkko, tila ja muisti -hankkeen tutkijoita kiinnostavat myös hautatekstiilit. Rungiuksellakin oli yllään arvokkaat vaatteet, kun hänet haudattiin. Kuvan tekstiilijäänteet eivät ole kyseisestä tutkimuksesta. Kuva: Mikko Törmänen

 

Julkkismuumioiden varjoista

Tiina Väre sanoo olleensa aina kiinnostunut sairauksista, historiasta ja uskonnosta. Hänen viimeaikaisissa tutkimuksissaan nämä kolme yhdistyvät.

"On universaali ilmiö, että muumioiden säilyminen kiinnostaa ihmisiä. Jostain syystä kuolema viimeisenä mysteerinä kiehtoo."

Oulun yliopiston arkeologit ja lääketieteen tutkijat ovat Väreen mukaan Suomessa pioneereja muumioiden tutkimisessa.

Rungiusta on tutkittu jo 1970-luvulla, mutta varsinaisia tutkimusraportteja ei ole aiemmin julkaistu. Rungiuksen lisäksi muitakin muumioituneita vainajia kirkkojen alla tiedetään olevan.

Euroopan kryptissa olevia muumioita on tutkittu laajalti. Maailmalla mielenkiinto on egyptiläismuumioiden lisäksi kohdistunut myös tuoreempiin tapauksiin.

"Julkkismuumiot ovat saaneet palstatilaa. Sisiliasta on esimerkiksi löytynyt erittäin hyvin säilynyt lapsimuumio Rosalia, jota on tutkittu paljon. Saman kirkon kryptassa on myös munkkien muumioita."

Eettiset kysymykset liittyvät muumioiden tutkimiseen, Väre huomauttaa. Eettistä säännöstöä ollaan luomassa.

"Pelisäännöt ovat vielä hieman epäselvät. Julkista elämää viettäneen Rungiuksen muumion tutkiminen on mutkattomampaa kuin muiden muumioiden tutkiminen."

Rungiuksellekaan ei voi tehdä mitä tahansa. Muumion hampaasta saataisiin selville lapsuudenaikainen ruokavalio ja ehkä myös DNA, sillä se yleensä säilyy hampaan suojassa varmimmin tuhoutumattomana.  Hammas on kuitenkin tutkijoiden ulottumattomissa: Rungiuksella on suu kiinni, eikä muumiota haluta tuhota.

 

Mystinen muumioituminen

Kysymysmerkkinä on vielä, miksi Rungiuksen ruumis muumioitui. Legendan mukaan saarnamies Rungius olisi aikoinaan sanonut, että jos hänen sanansa ovat totta, hänen ruumiinsa ei mätäne.

"On ajateltu, että lausahdus saattaa olla myöhempi mainos kirkon sanomalle. Pidän ihan uskottavana sitäkin, että Rungius itse on ajatellut ruumiinsa säilyvän ja selittänyt sen uskonsanomallaan. Tuohon aikaan ihmiset tiesivät, että kirkon alla on muumioita. 1600-luvulla sitä selitettiin jumalallisella vaikutuksella. Ruumiin säilyminen ei ollut yllätys", Tiina Väre huomauttaa.

Kirkon alapuolista kosteutta on mitattu, mutta olosuhteet lattian alla eivät ole erityisen kuivat. Riittävää ilmanvaihtumista muumioituminen ainakin on vaatinut. Suomen oloissa myös kylmyys on muumioitumista edistävä tekijä.

"Vähäbakteeriset ruumiit muumioituvat parhaiten. Jos ihminen on akuutisti sairas kuollessaan, ruumis mätänee todennäköisemmin ja nopeammin", tutkija sanoo.

Arkeologit ovatkin selvittäneet luiden avulla lähinnä kroonisten tautien esiintymistä. Luihin jälkiä jättävät esimerkiksi lepra, kuppa ja tuberkuloosi.

Tautihistorian tutkiminen auttaa ymmärtämään sairauksien sukupuuta. Tiedon lisääntyminen tukee nykylääketiedettä.

 

Arjen kokemukset hahmottuvat

Arkeologinen tutkimus vaatii aina laajemman kontekstin. "Siksi on hedelmällistä tutkia ihmisen luomia esineitä, kirjallisia lähteitä ja ihmisten jäänteitä. Yhdessä ne antavat täydemmän kuvan menneisyydestä", Tiina Väre korostaa.

1500–1600-lukulaisten elämästä Pohjois-Suomessa on hänen mukaansa ollut melko vähän tietoa. Muumioiden avulla selville saadut sairaudet ja ruokavalio antavat lisää ymmärrystä ihmisten arkikokemuksista.

Kirkko, tila ja muisti -hankkeen tutkijoilta on seuraavaksi tulossa artikkeli hautatekstiileistä.

"Rungiuksen muumio näyttää siltä, ettei sillä olisi vaatteita päällä, mutta kyllä sillä on, arvokkaat vaatteet", Väre sanoo.

Rungiuksen jälkeen hän aikoo siirtyä tutkimaan laajasta hammasaineistosta, miten lapsuudenaikainen ruokavalio ja imettäminen näkyvät hampaissa.

Käynnissä on myös Sanna Lipkinin johtama hanke, jossa tutkitaan uuden ajan lapsuutta.

 

Nikolaus Rungiuksen muumiosta väitellyt tohtori Tiina Väre työstää parhaillaan kansantajuista tietokirjaa Rungiuksen elämästä. Rungiuksesta on tekeillä myös dokumentti ja näyttely useaan museoon. Väre esitteli Rungiuksen tapausta toukokuussa kansainvälisessä muumiotutkimuksen kongressissa Teneriffan Santa Cruzissa. Kuva: Sanna Häyrynen

 

Fakta: Nikolaus Rungius

Syntyi Loimaalla noin 1560. Kuoli Kemissä 1629.

Toimi historiallisen Kemin seurakunnan kirkkoherrana 1600-luvun alussa.

Ajan tavan mukaan Rungius haudattiin kotikirkkonsa alle.

Kirkkoherran muumio on ollut nähtävillä 1700-luvulta lähtien. 1930-luvulta muumio on ollut lasiarkussa. Sitä ennen muumiota saattoi käydä katsomassa lattian alla olevassa haudassa.

Oikea kyynärvarsi ja suurin osa kaulan luu- ja pehmytkudoksista on kadonnut.

Muumiolle tehtyjen stabiili-isotooppianalyysien perusteella Rungiuksen ruokavalio on ollut proteiinipitoinen.

Tietokonetomografian avulla Rungiuksen selkärangasta on havaittu viitteitä mahdollisesti tuberkuloosin aiheuttamasta tulehdustilasta ja rintojen kalkkeutumisesta, joka saattaa johtua gynekomastiasta eli rintarauhasten liikakasvusta miehillä.

Keminmaan vanha kirkko on remontin vuoksi poissa käytöstä kesän 2018 ajan, eikä yleisöllä ole sinne pääsyä.

 

Teksti: Sanna Häyrynen

Pääkuva: Rungiukselta on tutkimuksissa löytynyt myös muutaman rintanikaman luhistuma, joka vaikutti olevan tulehduksellista alkuperää. Kuvan nikama ei ole kyseisestä tutkimuksesta. Kuva: Mikko Törmänen

Viimeksi päivitetty: 3.9.2018