Veden riittävyys on pitkälti ihmisen vastuulla

Pohjavesi, ihmiskunnan eniten käyttämä makean veden varasto, hupenee eri puolilla maailmaa. Ilmastonmuutoksen odotetaan pahentavan ongelmia. Oulun yliopiston vesi- ja ympäristötekniikan yksikön johtaja Björn Klöve summaa tieteen näkemyksen aiheesta.

Maapallon vesimäärä pysyy vakiona, mutta käytettävissä olevan veden määrä vaihtelee. Asiaan vaikuttavat ns. hydrologisen kierron prosessit – esimerkiksi haihdunta, sadanta, imeytyminen maaperään ja valunta meriin – mutta myös ihmisen toimet, kuten viljelysmaiden kastelu, vesirakentaminen ja ilmastonmuutoksen kiihdyttäminen.

Ilmaston lämpeneminen nopeuttaa ja voimistaa hydrologista kiertoa, toteaa professori Björn Klöve. Yksi seuraus on, että sateisilla alueilla sademäärät lisääntyvät, kun taas kuivuusjaksot pidentyvät niistä jo kärsivillä alueilla, muun muassa Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä ja osassa Pohjois-Amerikkaa.

”Väliin jää alue, johon ei ole ennustettu muutosta, esimerkiksi Ukraina, Etelä-Puola ja Etelä-Saksa. Tämä on osaksi jo varsin kuivaa seutua. Jos se muuttuukin kuivemmaksi, maataloudelle seuraa isoja ongelmia”, Klöve sanoo.

Suurin osa maailman makeasta vedestä on jäätiköissä. Vuoristojäätiköiltä virtaava vesi on suurille jokialueille ja niiden maataloudelle elintärkeää. Ilmastonmuutos kiihdyttää sulamista ja virtauksia, mutta alkuvaiheen jälkeen edessä on vesiresurssien kutistuminen.

”Vesivarastoja, esimerkiksi patoja, rakentamalla tilanteeseen voidaan ehkä osin sopeutua. Huoli on silti suuri. Joidenkin ennusteiden mukaan esimerkiksi Intian Ganges kuivuu kokonaan. Kiina onkin käynnistänyt ison tutkimusohjelman Himalajalla sekä projektin jokien kääntämiseksi pohjoiseen.”

Tällä hetkellä maanviljely ja vesistöjen säännöstely ovat kuitenkin ilmastonmuutosta merkittävämpiä jokialueiden kuivuuden aiheuttajia. Esimerkiksi Tigris- ja Eufrat-jokiin vaikuttaa Turkin voimakas vesirakentaminen.

”Turkki on rakentanut valtavia patoaltaita ja ohjaa vettä viljelysalueilleen ja energiantuotantoon. Alajuoksuilla, Syyriassa ja Irakissa, virtaamat ovat vähentyneet.”

Syyrian kuivuusongelmia ja sisällissotaa on selitetty ilmastonmuutoksella, mutta Klöven mukaan suurempi syy on vesivarantojen ohjailu. Alueen vesipolitiikka on ennenkin leimahtanut liekkeihin: ”Iranin ja Irakin sota 1980 lähti osin Shatt al-Arabin, Tigrisin ja Eufratin yhteisen suiston, hallinnasta.”

Vastaavanlaisia jännitteitä on myös Keski-Aasiassa, jossa Kirgisia ja Tadžikistan voivat säännöstellä vesivarojaan alajuoksujen maiden kustannuksella.

”Päättäjät nostavat helposti kätensä pystyyn ja syyttävät ilmastonmuutosta, vaikka usein taustalla ovat poliittiset päätökset.”

Valtamerten pinnannoususta neljäsosa voi johtua viljelysmaiden kastelusta

Mutta sielläkin, missä valtiot eivät kilvoittele vedestä, kuivuuteen liittyy lisääntynyt maankäyttö. Ongelmat keskittyvät suurelta osin pohjoisen pallonpuoliskon 20. ja 40. leveyspiirin välille –  Lähi-idän ja Keski-Aasian ohella Etelä-Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan sekä Yhdysvaltain preeria-alueille ja Kaliforniaan. Eteläistä pallonpuoliskoa on tutkittu vähemmän, mutta sama ilmiö tunnetaan ainakin Australiasta.

”Viljellään maata – ja paljon vettä vaativia tuotteita kuten riisiä – siellä, missä ei ehkä kannattaisi viljellä”, Klöve kiteyttää. ”Ja kun vettä pumpataan ruoantuotantoon, haihdutetaan pohjavettä. Espanjassa ja Kreikassa pohjaveden pinta on laskenut satakunta metriä. Haihtunut vesi sataa jonnekin muualle: on arvioitu, että valtamerten pinnannoususta 25 prosenttia on peräisin kastelusta.”

Kriisiytyminen alkoi pohjavesipumppujen käytön yleistyessä 1950-luvulla. Suuret pato- ja vesivoimahankkeet lisääntyivät samoihin aikoihin. Väestönkasvu lietsoi ruoan- ja energiantarvetta, eikä tilanne ole tässä suhteessa helpottunut.

”Monet maat haluavat turvallisuussyistä tuottaa itse ruokansa. Omavaraisuus on yksi vesipulaa ruokkivista tekijöistä. Päätöksenteko ei ole riittävän holistista, vaan tapahtuu sektoreittain: ruokahuolto, turvallisuus, työllisyys… ”

Veden liikakäyttöön on vaikeaa puuttua. Globaaleja ohjauskeinoja ei ole, ja valtiotasolla hallinnon rakenteet ovat monin paikoin liian heikkoja. ”Kyläkohtaiset vahvat miehet ohjaavat vesivarantoja omiin kyliinsä toisten alueiden kuivuessa. Euroopassa pohjaveden aleneminen on teoriassa lainsäädännöllä pysäytettävissä, ja paikoin tästä onkin merkkejä.”

Ongelmien hallinta edellyttää monitieteistä tutkimusta

Klöve ottaa esille nexus-käsitteen, joka viittaa veden, ruoan ja energian mutkikkaaseen yhteyteen ja sen hallintaan. ”Tarvitaan pitkäjänteistä monitieteistä tutkimusta: on ymmärrettävä luonnonprosessit, ilmasto, hydrologia, tekniset ratkaisut, elinkeinorakenteet, muuttoliikkeet ja päätöksentekokoneistot.”

Mahdollisia apukeinoja ovat paitsi poliittisten instituutioiden vahvistaminen ja lainsäädäntö, myös tehokkaammat kastelujärjestelmät, puhdistetun jäteveden pumppaaminen pohjavesiin (kehittyneimpiä tässä ovat Tunisia ja Israel) ja jokien suunnan kääntäminen (esimerkiksi Marokossa ja Iranissa).

”Kiina rakentaa parhaillaan valtavaa kääntösysteemiä. Tällaiseen liittyy paljon ongelmia, kun pois johdettava vesi jättää toisia alueita kuiviksi.”

Entä suolanpoisto merivedestä, kysyy maallikko.

”Siinä on ongelmana hinta. Suolanpoisto vaatii teollisen laitteiston ja paljon energiaa. Sitä tehdään vain joissain saarivaltioissa ja Persianlahden öljyvaltioissa. Aurinkoenergian käytön kasvun myötä se voi ehkä lisääntyä.”

Kovin optimistinen Klöve ei ole. Keinoista riippumatta perimmäiset ongelmat tahtovat jäädä ratkaisematta. ”Ne ovat väestönkasvu sekä mekanismi, jossa vettä käytetään niin paljon kuin sitä on tarjolla, jotta tuotto olisi korkein mahdollinen.”

Edellä kuvattuun nähden pohjoisemmassa Euroopassa ja Suomessa eletään kuin herran ämpärissä. Huolena ei ole veden riittävyys, vaan sen laatu, vesistöjen rehevöityminen ja sinilevä.

”Suomessa haasteena on, että metsistä halutaan tuottaa yhä enemmän biomassaa, mikä ei ole aina sopusoinnussa vesistöjen suojelutavoitteiden kanssa. Euroopan maatalousalueilla puolestaan kasvinsuojeluaineita ja lannoitteiden nitraatteja valuu pohjavesiin. Lisäksi uudet aineet, kuten mikromuovit ja lääkejäämät, voivat aiheuttaa ongelmia.”

 

Teksti: Jarno Mällinen

Viimeksi päivitetty: 16.11.2018