Englantia opitaan arjessa ja peleissä

Nykyisin 12-vuotias koululainen saattaa osata käyttää englannin kieltä yhtä hyvin kuin yliopiston pääaineopiskelija. Koulussa hän ei kuitenkaan ole taitojaan kokonaan kartuttanut. Yliopistonlehtori Leena Kuure tutkii vieraan kielen oppimista arjessa. 

Yliopistonlehtori Leena Kuure (keskellä) koordinoi monitieteistä tutkimusta, joka pureutuu teknologiatäyteiseen arkeen. Kuure ja tutkijatohtori Netta Iivari, yliopistonlehtorit Marianne Kinnula ja Tonja Molin-Juustila tietojenkäsittelytieteiden laitokselta sekä tutkijatohtori Tiina Keisanen humanistisesta tiedekunnasta suunnittelevat palaverissa erästä osatutkimusta koskevaa tieteellistä artikkelia.

Kun näyttää siltä, että lapsi vain pelaa, hän saattaakin samalla ratkoa erilaisia ongelmia yhdessä toisten pelaajien kanssa. Ongelmanratkaisu vaatii lapselta kykyä kommunikoida, käyttää kieltä, ja useimmiten kieli peliyhteisöissä on englanti.

Erilaiset nettiyhteisöt kiinnostavat kielentutkija Leena Kuurea Oulun yliopiston englantilaisen filologian oppiaineesta. ”Omissa tutkimusprojekteissamme pyrimme katsomaan avoimin silmin ympäristöä. Monet lapset ja nuoret oppivat erityisesti englantia muualla kuin koulussa, eikä sitä vielä oikealla tavalla oteta huomioon opetuksessa.”

Kuuren mukaan vuorovaikutus voi olla verkossa monipuolisempaa kuin oppikirjan ympärillä pyörivässä kielenopetuksessa. Siksi nuoristakin verkkopelaajista on kehittynyt taitavia vieraan kielen käyttäjiä.

”Eräässä tutkimusprojektissa yliopisto-opiskelijat luulivat 12-vuotiasta koulupoikaa englannin kielen pääaineopiskelijaksi sen perusteella, miten tämä kommunikoi verkossa”, Kuure kertoo.

”Meillä on tehty gradutöitä peleistä myös kielen oppimisen kannalta. Kun lapsella on suuri motivaatio ja halu edetä pelissä, silloin hän on todella tehokas ongelmanratkaisussa. Pelit herättävät ihmisestä itsestään lähtevän halun ratkaista asioita. Kun halu lähtee itsestä, ihminen tekee tylsiäkin asioita sinnikkäästi.”

Pelkästään pelaamaan tutkija ei oppilaita laittaisi, mutta hän toivoo, että opetuksessa otettaisiin nykyistä paremmin huomioon oppilaiden erilaiset taustat. Toisaalta Kuure peräänkuuluttaa rakenteiden uusimista kouluissa: Onko opetusryhmät jaettava ikäryhmittäin tai oppiaineittain? Olisiko oppiminen tehokkaampaa ja luontevampaa, jos opetusryhmiä koottaisiin esimerkiksi jonkin aiheen ympärille ja luokat olisivatkin ”projektipesiä”?

”Nettiyhteisössä saattaa olla hyvinkin eri-ikäisiä ihmisiä, jotka tekevät samoja asioita. Samassa klaanissa voi olla teinipoika, aikuinen insinööri ja muusikkotyttö, ja silti he pystyvät toimimaan ja ratkomaan asioita yhdessä”, Kuure kertoo esimerkin lähipiiristään.

Oppilaiden osaaminen käyttöön

Arjen kielen tutkijana Leena Kuure on nähnyt, että kielen tutkimukseen on hyvä nykyaikana saada mukaan myös muiden tieteenalojen näkökulmaa. Niinpä hän lähti vetämään monitieteistä EveLINE-tutkimusryhmää, joka tutkii teknologiatäyteistä uusyhteisöllistä arkea. Ensimmäiset yhteiset tutkimussuunnitelmat tehtiin kielentutkimusta, sosiologiaa ja tietojenkäsittelytiedettä yhdistäen viisi vuotta sitten.

”Pyrimme ymmärtämään ihmisten elämää teknologiatäyteisessä ympäristössä. Yhteinen tavoitteemme on ihmisen omaan elämäänsä osallistumisen vahvistaminen, etteivät päätökset tulisi elämässämme aina muilta”, Kuure muotoilee.

Kun tutkimusryhmä kartoitti aiempaa tutkimusta, kävi ilmi, että lasten ja nuorten osallisuus ei aina ollutkaan aitoa ja syvällistä. Silloin myös kommunikaatio ja oppiminen jäävät helposti pinnallisiksi.

Ritaharjun monitoimitalon rakennusprojektista tuli tutkimusryhmälle mielenkiintoinen tapausesimerkki. Tutkijat seurasivat hanketta jo ennen talon valmistumista esimerkiksi haastattelemalla vaikuttajia ja toteuttamalla osallistuvia työpajoja talon tulevien käyttäjien, lasten ja aikuisten kanssa. Kieltenopiskelijat toteuttivat koulun käynnistyttyä oppilaiden kanssa englanninkielisen teemaviikon.

Tutkimusotteena on käytetty neksusanalyysiä, jossa kieli nähdään laajasti osana sosiaalista toimintaa. Tutkimuksessa kerätään muun muassa videoita, valokuvia, erilaisia dokumentteja ja verkkomateriaalia, joita analysoimalla tutkijat selvittävät teknologiatäyteisen arjen muotoutumista vuorovaikutuksessa ja toiminnassa.

Kuure muistuttaa, että teknologia on läsnä kaikkialla oppilaiden elämässä. Samalla tavalla sen tulisi olla nykyistä paljon vahvemmin resurssina myös koulun opetustyössä.

”Monet lukiolaisetkaan eivät näe uuden teknologian ja verkkotyöskentelyn mahdollisuuksia kielenopetuksessa. On helppoa mennä luokkaan ja suorittaa oppiminen rituaalina, vaikka käytännössä lapset ja nuoret osaavat paljon enemmän. Olisi tärkeää miettiä, miten opettajat saisivat olemassa olevan potentiaalin oikeasti käyttöön.”

Teksti: Raija Tuominen                                                                  

Kuva: Onni Kinnunen / Studio P.S.V.