Saariselältä Johannesburgiin

Professori Jarkko Saarinen on tutkinut matkailun vaikutuksia ympäristöön ja kulttuuriin niin Pohjois-Suomessa kuin eteläisessä Afrikassa. Aikavyöhykkeen lisäksi alueita yhdistävät samanlaiset matkailun eettiset ja ympäristöön liittyvät kysymykset.

Matkailulla ja luonnonsuojelulla on symbioottinen suhde, kertoo maantieteen professori Jarkko Saarinen.

Kevätjäiden lähtö tänä vuonna oli maantieteen professori Jarkko Saariselle jännittävää aikaa. Kiiminkijoen pinta nousi niin paljon, että sen rannalla asuva Saarinen sai pelätä rantasaunansa puolesta. Tulva ei vienyt saunaa, mutta monet naapurit joutuivat tulvan tieltä evakkoon.

”Tällainen tulva menee vielä normaalin vaihtelun piiriin, mutta ei tämä viimeiseksi jää. Tulevaisuudessa sääilmiöt äärevöityvät. Ilmastonmuutoksen myötä sadanta lisääntyy, lunta tulee talvella myöhemmin mutta enemmän ja lumi myös sulaa nopeasti pois. Kesälläkin vettä sataa ehkä harvemmin, mutta kerralla enemmän”, Saarinen kertoo.

Ilmastonmuutos liittyy tiiviisti Jarkko Saarisen tutkimusalaan. Hän tutkii matkailua ja kestävää kehitystä, ilmastonmuutoksen vaikutuksia matkailuun, paikalliskulttuureita ja matkailun ympäristösuhdetta. Hän on tarkastellut matkailun vaikutusta niin Pohjois-Suomen kuin eteläisen Afrikan paikallisyhteisöihin. Vaikka alueista ei äkkiseltään löytäisikään matkailullisesti yhteistä, tutkimuskysymykset ovat samanlaisia molemmin puolin maapalloa.

”Kysymys on siitä, kuka saa matkailusta hyödyt ja haitat, kuka työllistyy ja kuka tienaa. Esimerkiksi Pelkosenniemellä lähes joka toinen matkailuelinkeinosta taloudellisesti hyötyvä ei ole paikkakunnalta.”

Matkailulla ja luonnonsuojelulla on symbioottinen suhde, Saarinen toteaa. Maailman ensimmäisen kansallispuiston Yellowstonen perustamista vuonna 1872 lobbasivat rautatieyhtiöt, jotka näkivät matkailun mahdollisuudet alueella. Saarisen mukaan kansallispuistoja on Suomessakin perusteltu matkailun kasvun tuomilla hyödyillä.

”Esimerkiksi 80-luvulla monissa UKK-puiston kunnissa oltiin sitä mieltä, että parhaimmillaan puisto olisi vaakasuorana matkalla nelostietä Veitsiluotoon eli hakattuna puutavaraksi. Sittemmin samat kunnat ovat halunneet lisää kansallispuistoja alueilleen, kun niiden arvo matkailulle on ymmärretty.”

Matkailu syntyy mielikuvista

Matkailu on mielikuvien myyntiä. Suuret ulkomaiset matkanjärjestäjät vaativat kohteiltaan ympäristösertifikaatteja ja kestävän matkailun strategioita, ja ilman sellaisia matkailukeskukset eivät pääse suurten kansainvälisten matkanjärjestäjien kohteiksi. Kuitenkin 90 prosenttia matkailun hiilijalanjäljestä syntyy matkustamisesta.

”Kestävässä matkailussa pitäisi kiinnittää huomiota koko kuvioon, ei pelkästään matkakohteen tilanteeseen”, Saarinen toteaa.

Suomen matkailuun vaikuttaa tällä hetkellä edelleen vuonna 2008 Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi. Matkailu on kansainvälistynyt, ja yrittäjien pitää pysyä globaalissa kilpailussa mukana pitämällä vanhat asiakkuudet ja hankkimalla uusia. Esimerkiksi Lapin matkailukeskuksissa on herätty kaavoituksen ongelmiin kansainvälistymisen myötä.

”Lapin matkailukeskukset on alun perin rakennettu ajatellen kotimaisia turisteja, siis kuin ampumalla karttaan haulikolla. Suomalaiset turistit ovat tulleet omilla autoillaan matkailukeskuksiin, ja silloin ei ole ollut väliä, jos mökki on muutaman kilometrin päässä keskuksen palveluista ja rinteistä. Ulkomaisilla turisteilla ei ole mahdollisuutta liikkua matkailukeskuksissa näin, koska he tulevat lentokoneella.”

Ilmastonmuutos ei Saarisen mukaan ole toistaiseksi vielä paljoa haitannut pohjoisen matkailuelinkeinoa. Joulusesongin alku on tosin myöhentynyt viime vuosina.

”Pohjois-Suomi voi olla ilmastonmuutoksessa jopa voittaja verrattuna eteläiseen Suomeen ja Alppeihin. Välillisiä vaikutuksia kuitenkin tulee, esimerkiksi kustannuksia infrastruktuurista, kun routa rikkoo teitä ja lunta tulee liikaa. Nämä kustannukset koskevat matkailuelinkeinoakin.”

Toinen välillinen ongelma syntyy, jos Etelä-Suomessa ei opita hiihtämään ja laskettelemaan, kun joka talvi ei sadakaan tarpeeksi lunta. Silloin asiakkaita ei riitä pohjoisenkaan lumille.

Pohjoinen kohtaloksi

Saarinen itse matkustaa työn vuoksi jo niin paljon, että ei välitä juurikaan reissata vapaa-ajallaan. Mutta kun jonnekin lähdetään, suunta kulkee usein kotikonnuille Kotkaan. Nyt takana on myös huhtikuinen matka Los Angelesiin, jossa hän vastaanotti Roy Wolfe -palkinnon. Association of American Geographers -järjestön myöntämä palkinto ojennettiin Saariselle erityisen ansioituneesta toiminnasta matkailumaantieteen tutkimuksessa.

Jarkko Saarinen on työyhteisössään tunnustettu tutkija mutta myöntää ajautuneensa alalle osin sattumien kautta. ”Valmistumisen jälkeen sain töitä Metsäntutkimuslaitokselta Rovaniemeltä vuonna 1994. Se oli lama-aikaa, ja joskus työsopimukset olivat vain viikon, kahden mittaisia. Lopulta reissu venähti kymmeneen vuoteen ja päätyi nimitykseen Pohjoismaiden ensimmäiseksi luontomatkailun professoriksi”, hän muistelee.

Työnantaja antoi ensimmäiseksi tehtäväksi tutkia Saariselän matkailua, ja sittemmin matkailuntutkimuksesta on kertynyt mittavasti tutkimustuloksia. Tällä hetkellä työn alla on Suomen Akatemian rahoittama tutkimus matkailusta ja ilmastonmuutoksesta Arktisella alueella.

Saarinen sai aikoinaan opiskelupaikan myös Kotkasta merenkulkuoppilaitoksesta mutta ei käynyt päivääkään alan koulua. Merille lähtö olisi ollut Saarisen mukaan varsin tyypillinen uravalinta kotkalaiselle miehelle. ”En lähtenyt merille, jäin maalle”, hän naurahtaa.

Teksti: Hanna-Mari Vanhasalmi
Kuva: Juha Sarkkinen