Sateet sulattavat palsat

Palsasuot ovat vaarassa kadota Suomesta. Ilmaston lämmetessä turvekumpujen ikiroutasydän pienenee. Sateet viimeistelevät sulamisen ja palsat romahtavat.

Kuva Jan Hjorthin väitöskirjasta.

Lapin kulkijat tuntevat pohjoisimman Suomen palsasuot, hautakumpujen kaltaisten kohoumien luonnehtiman suotyypin. Aapasuon keskellä kohoaa turvekasoja eli palsoja, joiden ydin on ikiroutaa eli pysyvästi jäässä.

Palsat syntyvät soille sellaiseen kohtaan, josta tuuli puhaltaa lumen pois ja vetinen suo jäätyy syvälle. Kesällä turpeen eristämä routalinssi pysyy jäässä, ja palsan päällä oleva kasvillisuus kasvattaa turvekerrosta. Talvella jäätynyt sydän jatkaa kasvuaan.

Palsat eivät ole pysyviä muotoja, vaan ne syntyvät, kasvavat ja romahtavat muutaman sadan vuoden sykleissä. Kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana palsoja on sulanut aiempaa kiivaammin, eikä uusia juurikaan synny.

”Jos ilmasto lämpenee ennusteiden mukaisesti, palsat todennäköisesti sulavat Fennoskandian alueelta tämän vuosisadan loppuun mennessä”, ennustaa luonnonmaantieteen professori Jan Hjort Oulun yliopiston maantieteen laitoksesta.

Paksu turvekerros toimii pitkään puskurina ilmaston lämpenemistä vastaan, mutta lisääntyvät sateet sulattavat lopulta palsat. Myös Fennoskandian kallioperän ja mineraalimaiden paikoittaiset ikirouta-alueet tulevat korkeimpia vuoria lukuun ottamatta katoamaan palsojen lailla.

Kaukokartoitus yleistyy

Jan Hjort on tutkinut Lapin palsoja ja muita routamuodostumia paikkatietomenetelmien avulla väitöstyöstään saakka. ”Luonnonmaantieteilijät keräävät mittaustietoa maastossa yhä vähemmän ja vähemmän, sillä paikkatieto- ja kaukokartoitusmenetelmät ovat syrjäyttäneet lapiot ja lämpömittarit maantieteilijän työkalupakissa”, hän kertoo.

Ensi kesänä Hjort kuitenkin pystyttää automaattisen sääaseman palsasuolle Utsjoella ja seuraa tulevina vuosina yhä tarkemmin lämpötilojen ja sademäärien vaikutusta palsojen sisäisiin lämpötiloihin.

Teksti: Satu Räsänen

Palsat ja ikirouta Suomessa

• Palsa on turvekumpu, jonka ydin on pysyvästi jäässä.
• Palsasoiden levinneisyys kulkee suunnilleen Utsjoen ja Enontekiön kuntien eteläistä rajaa pitkin.
• Sana ”palsa” tulee saamen kielestä, ja sitä käytetään maailmanlaajuisesti.
• Ikiroutaa on Suomen alueella palsojen lisäksi paikoitellen tuntureiden kallioperässä ja mineraalimaassa. Ikiroudan eteläraja noudattelee palsasoiden rajaa.