Kulutuskäyttäytyminen yleistyi Torniossa 1700-luvulta alkaen
Kuluttajakeskeinen esinekäsitys yleistyi Torniossa vasta 1700-luvulla, vaikka käytössä ollut esineistö oli suurimmalta osin jo 1600–1700-luvuilla kulutushyödykkeiksi valmistettua ulkomaista tuontitavaraa. Pohjoisessa esineisiin suhtauduttiin perinteisten paikallisten esinekäsitysten mukaan, mikä käy ilmi erilaisista kulumis- ja käyttöjäljistä, esineiden monikäyttöisyydestä ja uusien esineiden valmistamisesta rikkoutuneista.
Filosofian maisteri Risto Nurmen väitöstutkimuksen mukaan esineitä korjattiin 1600-luvulla edelleen runsaasti, vaikka uusien hankkiminen olisi jo ollut halpaa ja vaivatonta. Korjaamista ei vielä tuolloin yhdistetty myöskään köyhyyteen, sillä tutkimuksessa ei havaittu eroja kaupungin eri varallisuusluokkien välillä. Varakkaampikaan väestö ei ollut sisäistänyt kuluttamista, vaan varallisuus ennemmin sijoitettiin.
Kaupunkilaisten esinesuhteessa voimakas muutos tapahtuu 1600-luvun lopulta alkaen, jolloin erilaisista paikallisista tavoista luovutaan vähitellen ja esineiden käyttöikä lyhenee. Varakkuuteen perustuvien sosiaaliluokkien eron kasvaminen tapakulttuurissa alkaa Nurmen mukaan näkyä siinä, että rikkoutuneet esineet korjattiin enää vain kaikkein köyhimmissä kortteleissa.
Tornion keskimääräisen varallisuuden kasvu 1700-luvun loppupuolella näkyy eri esinetyyppien voimakkaana kasvuna ja kulutuskäyttäytymisen yleistymisenä. Tuolloin kaupunkilaisista on muodostunut tyypillinen ruotsalainen pikkukaupungin porvariyhteisö, jonka omaleimaisuudesta huolimatta keskiaikaiset talonpoikaiset juuret ovat esinesuhteiden osalta hävinneet.
Risto Nurmen väitöskirja ” Development of the urban mind – an object biographical approach, the case study of the town of Tornio, northern Finland” tarkastettiin Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 19.5.2011.
