Saamelaisten pyhät paikat luultua moninaisempia

Saamelaisten pyhiä paikkoja ja uhrikiviä eli seitoja on aiemmin pidetty varsin yhtenäisenä ryhmänä, mutta uusi tutkimus osoittaa, että pyhät paikat ovat luonteeltaan varsin moninaisia. Filosofian maisteri Tiina Äikkään väitöstutkimuksen mukaan pyhyys on voinut ilmetä niin suurissa tuntureissa kuin huomaamattomissa kivissäkin.

Pyhät paikat ovat liittyneet maisemaan, jossa ihmiset ovat toimineet. Pyhyyttä ei koettu arjesta irrallaan, vaan pyhyys ja rituaalit liittyivät arkisiin askareisiin, kuten ravinnon hankintaan ja asumiseen.

Äikkään tutkimuksessa selvitettiin myös rituaalisen toiminnan ja pyhiin paikkoihin liittyvien merkitysten muutosta 1000-luvulta nykypäivään. Luulöydöt loppuvat 1600-luvulle, johon saakka paikoilla uhrattiin muun muassa poroa, peuraa, metsoa, kalaa ja karhua. Suullisen perinteen mukaan uhraukset ovat kuitenkin jatkuneet aina 1900-luvulle, ja nykyäänkin seidoille jätetään esimerkiksi kolikoita ja alkoholia.

Tiina Äikkään väitöskirja ”Rantakiviltä tuntureille – Pyhät paikat saamelaisten rituaalisessa maisemassa” tarkastettiin Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 24.9.2011.