Skandinavian mannerjäätikkö toimi viiveellä sulamisvaiheessaan
Viimeisen jääkauden sulamisvaiheessa Vienanmeren altaaseen päättyneen Skandinavian mannerjäätikön itäisen sektorin perääntymiskehitykseen vaikuttivat useat tekijät. Ilmaston ja jäätikön fysikaalisten ilmiöiden lisäksi muutosta kontrolloi Vienanmeren pinnan korkeus.
Filosofian maisteri Niko Putkinen osoittaa väitöskirjassaan, että jäätikön perääntymisdynamiikassa ja alueen ilmasto-olosuhteissa tapahtui suuri muutos noin 12 000 vuotta sitten. Tällöin Vienanmeren altaassa sijainneen jääjärven pinta laski äkillisesti noin 60 metriä vesimassojen purkautuessa Barentsinmerelle.
Tämä johti jäätikön uudelleen järjestäytymiseen ja perääntymiskehityksen hidastumiseen. Osittain tämän takia alueen jäätikkökielekkeet toimivat vielä ilmaston lämpenemisen jälkeen. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että jäätikkövirtaus oli Vienan Karjalan alueella aktiivinen vielä lämpimällä holoseenikaudella noin 11 000 vuotta sitten, noin 500 vuotta aikaisemmin luultua myöhemmin.
Tiedeyhteisö on tutkinut yhä aktiivisemmin muinaisten mannerjäätiköiden laajuutta ja sulamismekanismeja, sillä niistä saadun tiedon avulla voidaan ymmärtää paremmin nykyisten jäätiköiden sulamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä muuttuvassa ilmastossa.
Putkisen väitöstutkimus keskittyy Luoteis-Venäjän Vienan Karjalassa sijaitsevaan muinaisen Skandinavian mannerjäätikön keskeiseen alueeseen. Työn tarkoituksena oli kartoittaa ja ajoittaa jään reunan edustalle syntyneitä suuria reunamuodostumia, jotka peilaavat erinomaisesti paikallista ympäristömuutosta.
Tiedot alueen mannerjäätikön perääntymisestä, ajoituksesta ja perääntymisen kulkuun vaikuttaneista tekijöistä ovat olleet toistaiseksi puutteellisia.
Niko Putkisen väitöskirja ”Late Weichselian deglaciation chronology and palaeoenvironments in northern Karelia, NW Russia” tarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa 25.11.2011.
