Kielenopetuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota sanastoon
Kielten opetuksessa kielioppi on usein liian hallitsevassa roolissa, vaikka kommunikaation kannalta sanasto on kielioppia tärkeämpi. Filosofian lisensiaatti Leena Nissilän väitöstutkimuksen mukaan kielenopetusta varten tulisi kerätä tietoa suomen kielen sanojen esiintymistaajuudesta luonnollisissa kommunikaatiotilanteissa.
Aidon taajuustiedon perusteella voitaisiin laatia esimerkiksi oppikirjoja, jotka hyödyttäisivät tietynlaista kielitaitoa hankkivaa oppijaa. Vieraan kielen oppimateriaaleissa ja opetussuunnitelmissa tulisi hyödyntää frekvenssitietoa paljon nykyistä enemmän.
Nissilä käsittelee tutkimuksessaan virolaisten ja venäläisten suomen kielen verbien ja niiden rektioiden oppimista. Tutkimuksessa ilmeni, että verbin ja sen rektion valitseminen on haastavaa myös edistyneille oppijoille. Vironkielisillä valinnan tekeminen oli kuitenkin helpompaa, sillä kielten lähisukulaisuus helpottaa oppimista.
Läheisen sukukielen opetuksen tulisi sisältää enemmän entuudestaan tuntematonta kieliainesta kuin kaukaisempia kieliä oppivilla. Nissilän mukaan liian helpon kieliaineksen opetus latistaa oppijoiden motivaatiota.
Filosofian lisensiaatti Leena Nissilän väitöskirja ”Viron kielen vaikutus suomen kielen verbien ja niiden rektioiden oppimiseen” tarkastettiin Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 3.12.2011.
