Väitös: Kirkonkylien kulttuuriympäristöt hajanaisia ja ristiriitaisia
Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylien kulttuuriympäristöt ovat nykyisin epäyhtenäisiä ja keskeneräisiä ja uusi ja vanha rakentaminen keskenään ristiriitaista. Kirkonkylissä näkyvät muutokset niiden kehityksessä erityisesti viimeisten 50 vuoden aikana.
Maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöjen muutosta 1800-luvulta nykypäivään on väitöskirjatyössään tutkinut arkkitehti Kaisa Mäkiniemi. Esimerkkikuntina ovat Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä ja Haapavesi. Kirkonkylän kulttuuriympäristöön kuuluvat taajaman rakenne, rakennukset, tiet ja katutilat sekä rakennettujen ja viheralueiden väliset suhteet.
Suurimmat muutokset kirkonkylien kulttuuriympäristöissä tapahtuivat 1960–70 -luvuilla. Niiden keskustojen rakennuskanta uusiutui lähes kokonaan ja liikenne sai enemmän tilaa. Perinteinen taajamarakenne hajosi. Taustalla oli kirkonkylien asukasmäärän voimakas kasvu sekä palvelujen ja liikenteen lisääntyminen.
Monien kirkonkylien kasvu kääntyi hiljaiseksi taantumiseksi 1980–90 -luvuilla. Asukasmäärän väheneminen ja taloudellisen tilanteen heikentyminen näkyvät kulttuuriympäristössä uudisrakentamisen vähentymisenä, tyhjinä rakennuksina, rakentamattomina tontteina ja hoitamattomana ympäristönä.
Kulttuuriympäristöissä näkyy myös viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut voimakas alueellinen eriarvoistuminen. Kasvavat ja taantuvat kuntakeskukset erottuvat selkeästi toisistaan.
Taantuma ja sen vaikutukset korostavat osaltaan kasvun aikana toteutettujen muutosten merkitystä. Kulttuuriympäristöjen hajanaisuus ja rakennusten ristiriitaisuus ovat seurausta paitsi kasvun aikana tehdyistä kulttuuriympäristön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tähtäävistä suunnitelmista myös kehittämisen pysähtymisestä taantumassa, toteaa Mäkiniemi.
Kaavoitus vaikutti huomattavasti kirkonkylien kulttuuriympäristöjen kehittymiseen kasvun kaudella. Kasvun käännyttyä taantumaksi sen merkitys on vähentynyt.
Arkkitehti Kaisa Mäkiniemen väitöskirja ”Pohjois-Pohjanmaan kirkonkylien muuttuva kulttuuriympäristö” tarkastettiin Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa 25.5.2012. Kaksiosainen väitöskirja verkossa: Osa 1, Osa 2
