Väitös: Jään kemia kertoo Huippuvuorten ilmastosta
Huippuvuoria ympäröivä merijää vaikuttaa paikallisesti lakijäätiköiden lumen ja jään kemialliseen koostumukseen. Se vaikuttaa myös merkittävästi Huippuvuorten ilmastoon. Jääkairanäytteet paljastavat arktisen Euroopan ilmasto- ja olosuhdemuutokset.
Tuloksen havaitsi väitöstutkimuksessaan ympäristötieteiden maisteri Emilie Beaudon. Työssä tarkasteltiin kahdelta alueelta otettujen lumi- ja jäänäytteiden kemiaa ja kehitettiin tilastollisia menetelmiä, joiden avulla voidaan selvittää sulamiselle altistuneiden jäätiköiden historiaa. Väitöskirja on osa kansainvälisen Polaarivuoden Kinnvika-hanketta.
Holtedahlfonnalta (Länsi-Huippuvuoret) kerätyt näytteet kertovat kosteuden, lämpötilan ja Grönlanninmeren biomassan tuotannossa tapahtuneista muutoksista. Vestfonnan (Nordaustlandet) näytteiden vuosikerrat kertovat lämpenemistä.
Jääkairanäytteiden ja modernien satelliittikaukokartoitusmenetelmien avulla mantereellisista talvilumikerroksista löydettiin ensimmäistä kertaa merellä muodostuvien kuurankukkien kemiallinen sormenjälki. Nuoressa merijäässä muodostuvat kuurankukat ovat todennäköisesti reaktiivisten halogeenikaasujen lähde.
Huippuvuoret ovat maantieteellisesti tärkeässä asemassa, kun tutkitaan ihmisen toiminnan vaikutusta Euroopan arktiseen alueeseen. Sulaminen hankaloittaa menneistä muutoksista kertovien tietojen tulkintaa.
Emilie Beaudonin väitöskirja Glaciochemical evidence of spatial and temporal environmental variability across Svalbard – Jäätikköjään kemiallinen koostumus Huippuvuorten ympäristöolosuhteiden ajallisten ja paikallisten vaihteluiden ilmentäjänä tarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa 14.9.2012.
