Jokirantojen tulvat edistävät harvinaisen tataarikohokin säilymistä

Jos tulvan aiheuttamat häiriöt estetään esimerkiksi säännöstelyn kautta, rannat alkavat umpeutua, avoin tila loppuu ja tataarikohokki häviää. Oulun yliopiston tutkijat havaitsivat tämän tutkimuksessa, jossa selvitettiin uhanalaisen tataarikohokin selviytymistä sekä säännöstellyn että luonnontilaisen joen varrella. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Conservation Biology -lehdessä. 

Jos jokivarsikasveja halutaan säilyttää säännöstellyn joen rannalla, tarvittaisiin tutkijoiden mukaan tulvahäiriöiden jäljittelyä. Hoitotoimenpiteenä voisi olla avoimien paljaiden alueiden luominen olemassa olevien populaatioiden lähelle joen rannalle. Näin tuettaisiin erityisesti siementen itämistä ja taimien kasvua, jotka ovat tärkeitä tataarikohokin selviytymiselle.

Tataarikohokki on itäinen, Etelä-Venäjän aroilta kotoisin oleva laji, joka on levinnyt pitkin joen- ja järvenrantoja. Suomessa lajia esiintyy luontaisena Oulankajoen ja Kemijoen sekä sen haaran, Kitisen, varrella. Se on luokiteltu Suomen uhanalaisuusluokittelussa vaarantuneeksi (VU) lajiksi.

Tutkimuksessa oli mukana kymmenen populaatiota Kurkiaskan vesivoimalaitoksen läheltä Kitisen rannoilta Sodankylästä ja 13 populaatiota Oulankajoelta Kuusamosta. Satojen kasviyksilöiden kohtaloa seurattiin neljän vuoden ajan vuosina 1999-2002, minkä jälkeen voitiin tehdä arvioita populaatioiden elinkyvystä.