Väitös: Oulua rakennettu suunnitelmallisesti 1600-luvulta lähtien
Oulun kaupunkia uudistettiin suunnitelmallisesti 1600- luvulta lähtien, toteaa Titta Kallio-Sepän tuore väitöstutkimus.
Kallio-Seppä tutki arkeologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan, kuinka Oulua on rakennettu ja miten kaupungin julkinen tila on muuttunut 1600-luvulta 1820-luvulle.
Väitöstutkimuksen mukaan kaupungin julkisen tilan kehittymisessä korostuivat jatkuvuus, paikallisista lähtökohdista tehtävät muutokset sekä kaupunkitilan kosteuden vaikutus rakentamiseen. Sysäys muutoksiin saatiin 1600-luvulla Ruotsin hallinnolta, kun kaupunkeja pyrittiin yhdenmukaistamaan. Lisäksi rakentamisen säädöksiin vaikutti tulipalojen uhka.
Uudistuksissa kaduista tehtiin suorempia ja korttelit muuttuivat suorakulmaisemmiksi. Tilankäyttöä tehostettiin. Tutkimuksen mukaan oululaisilla oli keinoja kosteuden kanssa pärjäämiseen. Kosteita paikkoja täytettiin uudella maa-aineksella ja katuja päällystettiin puulla 1600-luvulta lähtien.
Oulun kaupungin saavuttaessa läänin pääkaupungin aseman vuonna 1776 alettiin kaupungin alueen suurimpia lampia kuivata ja rannan aitta-aluetta säännönmukaistaa. Esimerkiksi sataman lähellä sijainnut Hjärpenlampi hävitettiin.
Tutkimus paljasti, että Oulun kaupunkia ympäröi ehkä sittenkin tulliaita 1600-luvulla, kun aiemmassa tutkimuksessa tulliaidan olemassaolo on kyseenalaistettu. Myös kirkkomaan paikan osoitetaan muuttuneen jo 1600-luvun puoliväliin mennessä.
Tutkimuksensa lähteinä Titta Kallio-Seppä käytti kaupunkiarkeologisen aineiston lisäksi kartografisia lähteitä, aikalaislähteitä ja tutkimuskirjallisuutta.
Filosofian ja kauppatieteiden maisteri Titta Kallio-Sepän väitöskirja Kosteutta, puuta ja vallankäyttöä – arkeologinen näkökulma Oulun kaupungin julkisen tilan kehittymiseen 1600-luvulta 1820-luvulle tarkastettiin 20.9.2013 Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.
