SISÄLLYS

·Lasten juhlapäivät

·Kirjallisuutta

JOHDANTO

Länsimaalaisten käsityksiä lastenkasvatuksesta ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu, joten ennen vuotta 1904 vallinnutta Japani-kuvaa lännessä tarkasteltiin yleisen Japani-kuvan kautta. 

Ennen 1800-luvun puoltaväliä läntisen maailman Japani-kuva oli tiedonpuutteen vuoksi suhteellisen epäselvä. Japanin avautumisen myötä 1850-luvulla tiedot maasta luonnollisesti lisääntyivät, mutta länsimaalaisten käsitykset Japanissa tapahtuneiden muutosten nopeudesta eivät kulkeneet käsikädessä todellisuuden kanssa. Yleinen Japani-kuva oli varhaisessa muodossaan ja koko 1800-luvun ajan myönteinen ja jopa eksoottinen. Syynä tähän oli todennäköisesti lännessä vallinnut erittäin positiivinen kuva japanilaisesta naisesta, jonka ominaisuuksia ylistettiin lähes yksimielisesti. Ihailun kohteena olivat myös japanilainen luonto ja japanilaiset luonteenpiirteet. Yleisesti ottaen Japani-kuva oli myönteisempi kuin muista ei-länsimaalaisista kansoista vallinnut kuva. Osasyynä lienee ollut, ettei Japani ollut siirtomaa tai ettei sitä ollut nöyryytetty sodissa. Useimpien länsimaalaisten mielestä Japanin olisi ollut mahdollista saavuttaa Eurooppaan verrattava sivistystaso vain, jos naisen asemassa ja maan uskonnollisissa oloissa tapahtuisi muutos.

Aluksi luennolla tarkasteltiin länsimaalaisten käsityksiä siitä, kuka käytännössä hoiti lapsia ja millä tavalla? Mitä mieltä oltiin lasten ulkonäöstä ja miten lasten fyysisistä tarpeista, kuten puhtaudesta huolehdittiin? Tarkasteltiin näkemyksiä lasten käytöstavoista ja lopuksi käsityksiä lasten juhlapäivistä.

Sivun alkuun

LIKAISIA MUTTA HYVÄKÄYTÖKSISIÄ LAPSIA - KASVATUKSEN ULKOISET PUITTEET

Japanilaisten julkinen, kadulle avautuva elämäntapa työnteosta aina peseytymiseen asti oli monen länsimaalaisen Japanin-kävijän ihmettelyn aiheena. Lasten osalta länsimaalaisten huomio kiinnittyi usein ensimmäiseksi kadulla leikkiviin lapsiin hoidokkeineen. Englantilainen Basil Hall Chamberlain kertoi hakuteosmuotoon kirjoitetussa tietokirjassaan Things Japanese vuodelta 1905 kuinka alempiluokkaisten keskuudessa vallitseva tapa sitoa vauva vanhemman sisaruksen selkään antoi katunäkymälle omalaatuisen lisän. Chamberlainin mielestä vaikutelma loi kuvan ”uudesta siiamilaisten kaksosten lajista”. Lasten selässä kantaminen sylissä kantamisen sijasta liittyi vaikutelmaan Japanista nurinkurisuuden (topsy torvy) maana, joka näkyi myös yleisessä Japani-kuvassa. Japanin nurinkurisuutta oli tuotu länsimaalaisten Japanin-kävijöiden teoksissa esille ainakin 1600-luvulta lähtien. Lapset olivat siis esimerkkinä Japanin erilaisuudesta, jonka avulla vedettiin rajaa meidän ja muiden välille kasvavan kansallisen ajattelun hengessä. Ihmettelyä herätti myös se, miten vauvat ylipäätänsä pysyivät vain hieman vanhemman sisaruksen selässä putoamatta tai kummankaan loukkaamatta muulla tavoin itseään. Lisäksi kadulla leikkivät lapset tekivät länsimaalaisiin vaikutuksen onnellisuudellaan ja heidän arvioitiinkin olevan jopamaailman onnellisimpia lapsia. Selittävänä tekijänä lasten iloiselle luonteelle jotkut länsimaalaisista, kuten esimerkiksi saksalainen Carl Munzinger, näkivät maan aurinkoisen luonnon. Jälleen lastenkasvatuskuvassa heijastui yleinen Japani-kuva, tällä kertaa luonnon ihailun osalta.

Syynä siihen, että niin monet mainitsivat kadulla leikkivät lapset hoidokkeineen voi olla yksinkertaisesti vaikutelmasta välittynyt erilaisuus ja eksotismi, jotka toimivat osaksi myyntivaltteina lukuisten Japani-teosten joukossa. Olihan Japanista kirjoitetuilla kirjoilla myös kaupallisia tavoitteita mahdollisten muiden tavoitteiden lisäksi. Matkailun ollessa vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa lähinnä yläluokan ja varakkaan keskiluokan etuoikeus, oli alemman keskiluokan tyydyttävä kirjojen kautta nojatuolimatkailuun, jonka avulla oli mahdollista päästä irti arjesta. Lisäksi idän eksotiikka oli aihepiiri, joka ilmeni kerta toisensa jälkeen Japania koskevissayleisteoksissa. 

Tapakulttuurin erilaisuus Japanin ja lännen välillä herätti useimpien halun kommentoida alempiluokkaisten naisten tapaa rintaruokkia lapsiaan täysin estottomasti julkisuudessa, tai kuten venäläinen Gregoiry de Wollant (1847 - ) kertoi teoksessaan The Land of the Raising Sun vuodelta 1905 kuinka kylien naiset tekivät työtä rinnat paljaina lapsen ollessa sidottuna selkään. Kyseinen tapa jäi tuskin yhdeltäkään länsimaalaiselta huomioimatta ja länsimaalaiset liittivät sen alastomuuden, ei siis niinkään itse imettämisen, osalta niihin asioihin, joita he Japanissa pitivät omituisina. Ulkoiset huomiot lasten hoidosta yhdistyivät yleiseen Japani-kuvaan, jossa julkinen alastomuus heijasteli länsimaalaisten mielissä kansan sivistymättömyyttä ja kenties pakanallisuuttakin sekä eksoottisuus ajatusta luonnonkansasta.

Lasten ulkoinen olemus

Länsimaalaiset, jotka kommentoivat lasten ulkonäköä olivat lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että ajeltu päänahka arpineen oli epämiellyttävä näky. Myös kasvojen arvet, ruvet ja pään alueen ihottuma herättivät vastaavanlaisen tunteen. Toiset ihmettelivät lisäksi kuinka runsaasta kylpemisestä huolimatta vanhemmat laiminlöivät lasten kasvojen puhdistuksen. Voimakkaimmat äänenpainot saivat kuitenkin aikaan lasten vuotavat nenät, jotka pyyhkimättöminä aiheuttivat suorastaan inhon ja vastenmielisyyden tunteita. 

Lasten ulkonäköön liittyvät huomiot ja kuten myös aiemmat viittaukset vanhemmista sisaruksista lastenhoitajina, koskivat käytännössä kaupungien alempiluokkaisia ja maaseutujen talonpoikaisia lapsia, joita länsimaalaiset kohtasivat matkustaessaan Japanissa. Huomiot jäivät pakostakin pintapuolisiksi ja ne itseasiassa vain toistivat perusosiltaan aiemmin julkaistujen Japani-teosten aihepiirejä. Edellä mainitut ulkoisiin tekijöihin liittyvät huomiot löytyivät jo Ison-Britannian ensimmäisen Japanin-lähettilään (1859 - 1862) Rutherford Alcockin teoksesta Capital of the Tycoon vuodelta 1863. Alcock mainitsi kirjassaan kadulla ryhminä leikkivät lapset ja äitien julkisen rintaruokinnan sekä tavan kantaa lasta selässä ja jopa huolen lapsen pään tukemattomuudesta. Myös maininta ihosairauksista ja lasten likaisuudesta löytyivät Alcockin teoksesta.

Englantilainen valokuvaaja-matkaaja HerbertG. Ponting mainitsi teoksessaan In Lotus-Land Japan vuodelta 1910 alaluokkaisten lasten likaisten kasvojen ja muiden vähemmän miellyttävien piirteiden pilaavan keski- ja yläluokkaisten lasten antaman viehättävän vaikutelman. Myös englantilainen Japanissa kotiopettajattarena toiminut Ethel Howard toi päiväkirjaan pohjautuvassa kirjassaan Japanese Memories esille yhteiskunnallisen aseman ja ulkonäön välisen eron.

Vain harvat hyvin toimeentulevat länsimaalaiset olivat tutustuneet oman maansa alempiluokkaisten ihmisten arkielämään vierailemalla heidän asuinalueillaan, vaikka esimerkiksi Englannissa keskiluokkaiset sosiaalitutkijat olivat alkaneet tehdä ”matkoja” köyhällistöalueille jo ennen 1900-luvun vaihdetta tutustuakseen köyhien elämään. Useimpien matkustavien länsimaalaisten ensikosketus alempiluokkaisten ihmisten arkeen tapahtui itseasiassa ulkomailla, mikä aiheutti elämäntavan ihmettelyä ja kauhisteluakin. Lisäksi Englannin keskiluokkaisille ihmisille, joihin esimerkiksi Howardin voidaan katsoa kuuluneen, ulkoisen olemuksen siisteys oli tärkeää, jotta konkreettinen ero yläluokkaan ei olisi korostunut. Alaluokkaisten ihmisten ulkonäköä koskevat kommentit toivat näin esiin lännessä esiintynyttä ajattelua yhteiskuntaluokkien välisistä eroista ja eritoten ylempien luokkien ylenkatsetta vähempiosaisiin.

Käytöstavat

Monet länsimaalaiset ihastelivat kohteliaisuutta, jota japanilaiset aikuiset ja lapset osoittivat niin toisilleen kuin tuntemattomille ja ulkomaalaisillekin. Chamberlainille lasten kauniit tavat ja leikit toivat huomattavan lisän japanilaisen elämän maalauksellisuuteen. Saksalaiselle maalari/kirjailijalle kreivi F. Hochbergille, vielä 1900-luvun alussakin Japani merkitsi paluuta alkukantaiseen elämään ja maanpäällistä onnelaa, jota Japanin kaikkien yhteiskuntaluokkien viehättävät ja arvokkaat tavat vain korostivat ja jonne pystyi pakenemaan huoliaan. Ulkönäön osalta Ponting oli verrannut Japanin eri yhteiskuntaluokkia toisiinsa, mutta puhuessaan käytöstavoista hän vertasi japanilaista alaluokkaa englantilaiseen alaluokkaan kisassa, jonka japanilaiset voittivat ylivoimaisesti. Ajatus länsimaisen sivistyksen ylemmyydestä suhteessa ei-länsimaalaisiin kansoihin ei näin ollen kattanut koko länsimaista yhteiskuntaa pitäessään oman maan alaluokkaisia ihmisiä kykenemättöminä Pontingin sanoin itsehillintään tai edes kunnolliseen lastenkasvatukseen. Pontingin hyökkäys saattoi kohdistua epäsuorasti englantilaista yhteiskuntaa kohtaan hänen mainitessaan käynnistään Lontoon köyhällistöalueella, East Endissä ja siellä havaitsemistaan epäkohdista. Lontoon työväen asunto- ja elinoloihin oli itseasiassa 1900-luvun alkuvuosina alettu kiinnittää huomiota ja parannuksiakin tehtiin olojen korjaamiseksi, kuten myös terveysolojen parantamiseksi. Ponting näyttäisi kuitenkin peräänkuuluttaneen nimenomaan työväestön sivistyksellisiä ja yleiseen käyttäytymiseen liittyviä parannuksia niin alkoholin liikakäytöstä aina hyviin käytöstapoihin saakka.

Lasten käytöstapojen ihannointi oli yhtäältä eksotismia ja toisaalta taas keino kritisoida oman kotimaansa tai jopa maanosansa alempien yhteiskuntaluokkien sivistyksellistä tasoa käytöstapoineen. Japanilaisten lasten ja aikuisten hyvät käytöstavat näyttäisivät vastanneen länsimaisen keski- ja yläluokan omia käyttäytymiskriteerejä, jolloin oman maan köyhällistöalueiden ihmisten, niin lasten kuin aikuistenkin käyttäytyminen, jota esimerkiksi Ponting oli nähnyt, oli järkytys.

Länsimaalaisten keskuudessa valliinneessa kuvassa japanilaisesta lastenkasvatuksesta sen ulkoisine puitteineen oli siis ristiriitaa likaisen ulkomuodon ja hyvän käytöksen välillä. Likaisuuden kauhistelussa ilmeni todennäköisesti porvarilliset ja luonnollisesti myös yläluokkaiset siisteysvaatimukset, joiden esiintuominen oli toisaalta luontevaakin ihmisille, jotka olivat tuskin kaikki nähneet köyhimpien ihmisten elämää. Länsimaalaiset vertasivat siis lasten likaisuudesta puhuessaan Japanin alaluokkia nimenomaan kyseisen yhteiskunnan ylempiin kerroksiin, kun taas käytöstapojen osalta vertailukohtana oli länsimaalaisten valtioden alaluokkien ihmiset. Vertailukohta vaihteli näin arvioijan henkilökohtaisten kokemusten mukaan.

Sivun alkuun

Lasten juhlapäivät 

Kaikki länsimaalaiset eivät tyytyneet pelkästään kertomaan juhlien olemassaolosta, vaan he esittivät henkilökohtaisia mielipiteitään juhlien ja niiden symbolien todellisesta merkityksestä. Kotiopettajatar Howard pääsi seuraamaan hoidokkiensa sisaren nukkejuhlaa sen täydessä loistossa. Howard kertoi, kuinka tytär oli asettanut naissukupolvelta toiselle siirtyneet arvokkaat nukkehahmot esille kolmen päivän ajaksi. Taidokkaasti tehdyt nuket oli asetettu hyllylle eräänlaiseen arvojärjestykseen, jolloin keskiössä olivat menneisyyden keisaria ja keisarinnaa esittävät nuket. Kyseiset nuket eivät olleet leikkiä varten, kuten ei ollut myöskään jokapäiväisessä käytössä ollut nukke, jota kannettiin selässä ja käsiteltiin muutenkin kuin oikeaa lasta. Howardin mielestä japanilaisia tyttöjä valmisteltiin siis jo varhain nukkehahmojen avulla äitiyteen ja nukkien avulla opeteltiin lastenhoitoa myös käytännössä. 

Amerikkalainen Henry B. Schwartz, jumaluusopin tohtori, kirjoitti lähetystyöntekijöille tarkoitetussa tietokirjassa Aspects of Japan vuodelta 1913, omassa osuudessaan japanilaisista tavoista, Japanese Manners and Customs. Schwartz oli Japanissa vuosina 1893 - 1907, jonka aikana hän matkusti laajasti ympäri maata.

Schwartzin mielestä nukkejuhlan uskonnolliset piirteet olivat kadonneet ja juhlan uudet tavoitteet keskittyivät kehittämään tyttöjen patriotismia eli isänmaallisuutta sekä lisäksi ne kannustivat huolelliseen taloudenpitoon. Schwartz liitti isänmaallisuuden myös poikien juhlapäivään toukokuussa. Hän ei puhunut kuten muut lähteet karppihahmoista leijoista, jotka hulmusivat pojilla siunattujen talouksien pihalla, vaan kunniakkaiden miesten ja suurten sotilaiden hahmoista, joiden avulla isänmaallisuutta kehitettiin. Hänen mielestään japanilaisen koulutuksen tavoitteena oli sen jokaisessa muodossa nimenomaan isänmaallisuus. Schwartz näyttäisi näin ajatelleen, että japanilaisen yhteiskunnan nationalistiset tavoitteet uloittuivat myös kotikasvatukseeen.

Useita matkoja Japaniin tehnyt englantilainen H.B. Montgomery kertoi teoksessaan The Empire of the East, A Simple account of Japan as it was, is, and will be vuodelta 1909, että maaliskuun nukkejuhlalla oli erittäin tärkeä merkitys kansallisella tasolla. Asiayhteydestä on hankala päätellä, mitä Montgomery kommentillaan tarkoitti, mutta poikien juhlapäivän yhteydessä hän mainitsi isänmaallisuutta korostaneet sankarihahmot ja leikkimiekat, joiden avulla hän toi esiin juhlan luonnetta. Myös amerikkalainen James A.B. Scherer mainitsi teoksessaan Young Japan (1905) poikien juhlapäivään liittyvänä jouset, nuolet ja sotalelut yleisestikin. Schwartz, Montgomery ja jossain määrin myös Scherer katsoivat, että yhteiskunnan tavoitteena oli lisätä lasten juhlapäivien kautta kansalaistensa sitoutumista valtioon jo nuoresta pitäen. Länsimaalaiset alkoivat näin ollen 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja amerikkalaiset jo aikaisemminkin, nähdä Japanin sotamenestyksen ja kotikasvatustavoitteiden välillä (lasten juhlapäivien osalta) yhteyden, mitä ei ollut vielä havaittavissa Venäjä-Japani -sodan aikoihin ilmestyneissä englantilaisten kirjoittamissa teoksissa[1]. 

Kuusi vuotta Japanissa viettänyt englantilainen Evelyn Adam epäili teoksessaan Behind the Shoji vuodelta 1910, että tapa viettää poikien karppijuhlaa oli katoamassa Japanista. Hän mielestään juhlinnan vähemisen taustalla saattoi olla kansakunnan kohonnut itsetunto, jolloin karpin esimerkillistä voimaa ei enää tarvittu. Adam näyttäisi saaneen karppijuhlan kautta mahdollisuuden kritisoida japanilaisia, sillä hän piti heitä jossain määrin ylimielisinä ja hänen mielestään heidän olisi tullut osoittaa enemmän kiitollisuutta Isolle-Britannialle saamastaan tuesta. Japanin olisi Adamin mielestä tullut pysyä kastissaan ja jättää kansallinen röyhistely ainakin Ison-Britannian osalta väliin. Adam suhtautuminen Japania ja sen kansalaisia kohtaan oli näin ollen nationalistishenkistä eli oman maan etuja ajavaa. Vaikuttaisi siltä, että länsimaissa vallinnut eksoottinen näkemys japanilaisen kasvatuksen ulkoisilta osilta alkoi hiljalleen väistyä kriittisemmän mielipiteen tieltä 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla tai ainakin se muuttui selkästi kaksijakoiseksi 

Sivun alkuun

KIRJALLISUUS

Lähdekirjallisuus

Adam, Evelyn 1910: Behind the shoji. Methuen, London 1910.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Alcock, Sir Rutheford 1863: The Capital of the Tycoon: A Narrative of

a three years residence in Japan. II vol. Longman, Green, Longman, Roberts and Green, London 1863. (mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Bacon, Alice Mabel 1902: Japanese Girls and Women. Rev. and enl. ed.

Houghton, Mifflin, Boston 1902.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Chamberlain, Basil Hall 1905: Things Japanese: Being Notes on Various

Subjects Connected with Japan for the use of the travellers and others. 5th Ed. Rev. J.Murray, London 1905. (mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Clement, Ernest W. 1907: A Handbook of Modern Japan. Seventh and

Revised Edition. A.C. McClurg & Co., Chicago 1907. (mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Hearn, Lafcadio 1904: Japan: An Attempt at Interpretation.

The Macmillan Company, New York 1904.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Hochberg, Count Fritz 1910: An Eastern Voyage: a Journal of

the travels of Count Fritz Hochberg through the British Empire in the East and Japan. Volume two. J. M. Dent & Sons, Ltd., London 1910.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Howard, Ethel 1918: Japanese Memories. Hutchinson, London 1918.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Jerningham, Sir Hubert 1907: From West to East, notes by the way.

John Murray, London 1907.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Kurvinen, Esteri S. 1908: Kuusi vuotta Jaappanissa pääpiirteissään. 

K.S. Puromiehen Kirjapaino, Helsinki 1908.

Ladd, George Trumbull 1910: Rare Days in Japan. Dodd, Mead 

and Company, New York 1910.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Montogomery, H.B. 1909: The Empire of the East, a simple account

of Japan as it was, is, and will be. A.C. McClurg & Co., Chicago 1909.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Münter, Johanne 1905: Minder Fra Japan. Gyldendalske Boghandel

Nordisk Forlag, Kobenhavn 1905.

Munzinger, Carl 1904: Japan und die Japaner. Stuttgart 1904.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Murray, George T. 1906: The Land of the Tatami, Travels in Japan.

Printed at the ”North-China Herald” Office, Shanghai 1906. (mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Ponting, Herbert G. 1910: In Lotus-Land Japan. Macmillan,

London 1910.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Scherer, James A.B. 1905: Young Japan: The Story of the People and

Especially of their Educational Development. Kegan Paul, Trench, Trübner, London 1905.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Schwartz, H.B. 1913: Japanese Manners and Customs. Aspects

of Japan. Kyo Bun Kwan, Tokyo 1913.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Sharp, W.H. 1906: The Educational System of Japan. Government

Central Press, Bombay 1906.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Stopes, Marie C. 1910: A Journal from Japan: a daily Record of Life

as seen by a Scientist. Blackie & Son, London 1910.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

Tunas, Myrra 1911: Anti-Japan: wahrheitsgetreue Aufklaerungen ueber

das Land der aufgehenden Sonne, zum Nachdenken fuer europaeer. F. Ketner, Zuerich 1911.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

de Wollant, Gregoire 1905: The Land of the Rising Sun. Translated

from the Russian by the Author, with the assistance of Madame de Wollant. Neale Publishing, New York 1905.

(mikrokorttikopio Oulun yliopiston historian laitoksella)

HAKUTEOKSET

Goedertier, Joseph M. 1968: A Dictionary of Japanese History.

John Weatherhill, Inc., New York 1968.

Weyer, Edward M. 1961: Dictionary of American Biography, Volume V.

Edited by Dumas Malone. Charles Scribner´s Sons, New York 1961.

Who’s Who 1897 - 1996 [Atk-tallenne]: one hundred years 

of biography. A & C Black Ltd, London 1996.

TUTKIMUSKIRJALLISUUS

Ariès, Philippe 1962: Centuries of Childhood, A Social History of

Family Life. Translated by Robert Baldick. Vintage Books, New York 1962.

de Anna, Luigi 1991: Vieraiden kansojen kirjallisesta kuvasta.

Mediaevalia Fennica. Historiallinen Arkisto 96. Toim. Christian Krötzl. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1991.

Baumer, Franklin M. 1977: Modern European Thought: Continuity and

Change in Ideas, 1600 - 1950. Foreword by Steven Runciman. Macmillan Publishing Co., Inc., New York 1977.

Beauchamp Edward R. & Basil Hall Chamberlain 1983, Kodansha

Encyclopedia of Japan. Kodansha Ltd, Tokyo 1983.

Beauchamp Edward R. & Lafcadio Hearn 1983: Kodansha Encyclopedia

of Japan. Kodansha Ltd, Tokyo 1983.

Bédarida, Francois 1979: A Sosial History of England 1851 - 1975.

Translated by A.S. Forster. Methuen, London 1979.

Cecil, L.Moffit Jr. 1982: Our Japanese Romance: The Myth of Japan

in America, 1853 - 1905. Ann Arbor, Michigan 1982

Child Development and Education in Japan. Edited by Harald Stevenson,

Hiroshi Azumaand Kenji Hakuta. W.H. Freeman and Company, New York 1986.

Fält, Olavi K. 1982: Eksotismista realismiin. Perinteinen Japani-kuva

Suomessa 1930-luvun murroksessa. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi 1982.

Fält, Olavi K. 1994: Japani kulttuurivirtojen suvantona. Japanin

kulttuuri, Kai Nieminen, Anna Tuovinen, Ilmari Vesterinen, Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1994.

Greenleaf, Barbara Kaye 1979: Children Through the Ages: A History of

Childhood. Barnes & Noble Books, New York 1979.

Hirsjärvi, Sirkka & Jouko Huttunen 1995: Johdatus kasvatustieteeseen.

Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1995.

Jalagin, Seija 1992: Japanin yhteiskuntajärjestys ja sen murros 

1859 - 1873 länsimaisten kävijöiden silmin. Yleisen historian pro gradu -tutkimus. Oulun yliopisto 1992.

Lehmann, Jean-Pierre 1978: The Image of Japan: From Feudal

Isolation to World Power, 1850 - 1905. Allen & Unwin, London 1978.

Mason, R.H.P. & J.G. CAIGER 1997: A History of Japan. Charles E.

Tuttle Company, Rutland 1997.

Newberry College, General Information. Early history of the College.

Viitattu 24.3.2000. Saatavilla www-muodossa http://www.newberry.edu/gen_fd.htm

Pollock, Linda A. 1983: Forgotten children, Parent-child relations from

1500 to 1900. Cambridge University Press, Cambrigde 1983.

Read, Donald 1979: England 1868 - 1914, The Age of Urban

Democracy. Longman, London 1979.

Reischauer, Edwin O. 1981: Japan, The History of a Nation. Third

Edition. Charles E. Tuttle Co., Rutland 1981.

Reischauer, Edwin O. and Albert M. Craig 1981: Japan , Tradition &

Transformation. Third Printing. Charles E. Tuttle Company, Rutland 1981.

Simmons, Cyril 1990: Growing up and going to school in Japan:

traditions and trends. Open University Press Milton Keynes, Philadelphia 1990.

Uno, Kathleen S. 1999: Passages to Modernity. Motherhood,

Childhood, and Social Reform in Early Twentieth Century Japan.University of Hawai`i Press, Honolulu 1999.

Valkonen, Markku & Olli Valkonen 1983: Markku ja, Maailman taide,

modernismi. Suomen ja maailman taide 11. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1983.

Wilkinson, Endymion 1991: Japan versus the West, Image and Reality.

Reprint withrevisions. Penguin Books, London 1991.

Virtanen, Keijo 1991: teollisuuden ja kulttuurin vallankumous.

Maalimanhistorian pikkujättiläinen. Esipuhe Seppo Zetterberg. Werner Sördersröm Osakeyhtiö, Porvoo 1991.