Harukaze-verkkojulkaisu on syntynyt opetuksen kehittämistyön tuloksena Oulun yliopiston Japani-opintojen piirissä. Julkaisu pyrkii osaltaan tarjoamaan yleiseen käyttöön suomenkielistä Japania käsittelevää materiaalia.

Artikkelit valottavat Kiinan ja Japanin menneisyyttä ja nykyisyyttä tarkasti rajatuista lähtökohdista. Ne eivät muodosta kiinteää kokonaisuutta, vaan kokoelman yhteinen vahvuus on tutkimuksellisessa otteessa. Artikkelien pohjana ovat niiden kirjoittajien, Japani-opintojen opiskelijoiden proseminaari- tai pro gradu -tutkielmat, joiden kautta avautuu näkymiä tutkimuksellisesti valikoituihin ilmiöihin.

Riika-Leena Juntunen syventyy artikkelissaan tarkastelemaan länsimaisen protestanttisen lähetystyön alkutaivalta Kiinassa. Hän pohtii aikalaisten tapaa ymmärtää vierasta kulttuuria sekä lähetystyön suhdetta kulttuurikolonialismiin erityisesti yhden amerikkalaisen lähetyssaarnaajan tekstien kautta. Länsimaisen ja itäaasialaisen kulttuurin kohtaamisesta on kyse myös Sari Kostet-Kärkkäisen artikkelissa. Länsimaalaisten näkemykset lastenkasvatuksesta ja lasten asemasta Japanissa kiinnittyvät niukasti tutkittuun lapsuuden historiaan. Kulttuurien kohtaamisen kontekstissa kuva lapsista nousee yhdeksi tärkeistä Japania määrittävistä tekijöistä.

Eeva Ketvel käsittelee monilla myyteillä ladattua samurainaisen asemaa 1600–1800 -luvun Japanissa. Ajan naisihanteiden takaa hän valottaa samurainaisen arkea ja todellisuutta. Miia Maaralan artikkeli geishoista puolestaan purkaa stereotyyppiä japanilaisesta naiseudesta yhden marginaalin avulla. Geishojen historia ja arki tuovat esiin yhden uranaisten ryhmän, joka toimii myös perinteen välittäjänä.

Aki Oikarisen artikkeli liikkuu menneisyyden ja nykypäivän liittymäkohdassa. Japanilaisuutta on tulkittu vuosikymmenien, jopa vuosisatojen varrella monin eri tavoin. Samurain etiikka ja sen vaikutus japanilaiseen kulttuuriin on ollut yksi kestävistä selitystekijöistä. Artikkelissa analysoidaan samurai-etiikan käyttöä Japani-tulkinnoissa ja Japani-kuvan luojana 1900-luvulla. Toinen japanilaisuuteen kiinteästi liitetyistä selitysmalleista on ryhmäorientaatio, jota Eveliina Markus tarkastelee artikkelissaan sekä Japanissa että Japanin ulkopuolella tehdyn tutkimuksen pohjalta. Kollektiivisuuden käsitteen kautta analysoidaan erityisesti japanilaista työkulttuuria kysymällä, mitä japanilaisten yritysten ryhmäorientaatio käytännössä on.

Tutkimustyö koeteltiin vuosina 1999–2000 myös opetuksessa, kun artikkelien kirjoittajat valmistivat aihepiireistään neljän tunnin luennot. Opiskelijaluentosarjat Japani marginaalissa sekä Matkoja Japaniin ja Kiinaan tarjosivat foorumin harjoitella opettamista ja oppimista uudella tavalla. Opiskelijat työstivät tutkimuksella itse tuottamaansa tietoa toisten opiskelijoiden ulottuville.

Tämä verkkojulkaisu on luonnollinen jatke tuolle tehtävälle. Tutkielmat ja luennot on nyt tiivistetty populaaritieteelliseen muotoon kaikkien verkon käyttäjien punnittavaksi, toivottavasti myös hyödyksi ja iloksi.

Harukaze tarkoittaa 'kevättuulta', ja sopii hyvin opiskelijoiden työn tuloksia sisältävän julkaisun nimeksi. Nimen ideoi japanin kielen opettajamme Junko Sopo, mistä hänelle parhaat kiitokset.

Haluan kiittää erityisesti Oulun yliopiston Opetuksen kehittämisyksikköä tuesta, jota opetuskokeilumme on saanut kahtena vuonna. Sen turvin saatoimme ensin nostaa jaloilleen opiskelijaluentosarjan, seuraavassa vaiheessa soveltaa opetukseen nimenomaan tutkimuksella tuotettua ainesta, ja lopuksi antaa oman panoksemme suomenkielisen Japania käsittelevän kirjallisuuden kenttään julkaisemalla nämä artikkelit. Lopuksi lämpimät kiitokseni opiskelijoille, joiden innostus on ollut kantavana voimana kaikissa vaiheissa. Olemme käyneet monet mielenkiintoiset keskustelut yhteisen valittumme parissa: Japani on ehtymätön tyydytyksen lähde niin tutkimuksellisesti kuin kulttuurisestikin.
 

Oulussa 20. päivänä huhtikuuta 2001, käärmeen vuonna

Seija Jalagin