Eläin- ja kasvitieteen opetus Oulun yliopistossa 50 vuotta

Juhlaseminaari 8.12.2009, Linnanmaa YB210

Avaussanat

Seppo Saarela

Biologian laitoksen johtaja

Arvoisat juhlavieraat, hyvät ystävät

Tervetuloa muistelemaan menneitä sekä juhlistamaan eläintieteen ja kasvitieteen opetuksen 50-vuotistapahtumaa

Laki Oulun yliopistosta annettiin 8.7.1958, mutta varsinainen toiminta käynnistyi 1.9.1959  klo 9, jolloin aloitettiin yliopiston kansliaan järjestetty opiskelijoiden sisäänkirjoitus. Ensimmäisenä päivänä ilmoittautuneiden lukumäärä oli 20. Näin kirjoitti Sanomalehti Kaleva. Opiskelijavalinta tapahtui 11.-12.9. Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun kriteerien mukaan. 303:sta ilmoittautuneesta voitiin sisään ottaa 192. Opiskelijoita ensimmäisenä vuonna oli kaikkiaan 424.

Yliopiston avajaiset ja vihkiäiset pidettiin 3.10.1959 tuomiokirkkoa vastapäätä olevassa NMKY:n juhlasalissa, josta tuli valtakunnallinen kulttuuritapahtuma. Paikalle saapui presidentti Urho Kekkonen puolisoineen. Tilaisuus televisioitiin ja lähetettiin Oulun lyseon juhlasaliin. Tämä oli Oulun kaupungin ensimmäinen TV-lähetys. Suomen kuvalehti julkaisi avajaisjuhlallisuuksista ja Oulun yliopistosta artikkelin, joka on nähtävissä eläinmuseon puolella olevalla näyttelypöydällä.

Juhlallisten avajaisten jälkeen saattoi opetus alkaa. Oulun yliopiston ensimmäisen lukuvuoden opetusohjelma laadittiin 26.9.1959. Hallinto-osassa kuvataan yliopiston kaksi tiedekuntaa filosofinen ja teknillinen tiedekunta sekä yliopiston yhteydessä toimiva opettajanvalmistuslaitos.  Laissa Oulun yliopistosta kolmantena tiedekuntana mainitaan lääketieteellinen tiedekunta sekä yliopistoon liitettävä Pohjois-Suomen tutkimuslaitos.

Yliopiston ensimmäiseksi väliaikaiseksi rehtoriksi nimitettiin Teknillisen korkeakoulun maanviljelystekniikan professori Pentti Kaitera ja vararehtoriksi vt. käytännöllisen kasvatusopin professori opettajanvalmistuslaitoksen esimies Aatto Kaljunen. Väliaikainen konsistori oli 10-jäseninen ja sen puheenjohtajana toimi rehtori. Väliaikaisena hallintokollegion jäseniä olivat rehtori ja vararehtori sekä konsistorin keskuudestaan valitsemat viisi jäsentä.

Filosofisen tiedekunnan muodostivat kuusi laitosta: matematiikan laitos, fysiikan ja teknillisen fysiikan laitos, kemian laitos, eläintieteen laitos, kasvitieteen laitos ja maantieteen laitos. Dekaaniksi oli nimitetty vt. kasvitieteen professori Niilo Söyrinki, varadekaaniksi vt. fysiikan professori Pentti Tuomikoski ja notaariksi filosofian lisensiaatti Paavo Havas. Yliopiston kanslia sijaitsi Aleksanterinkatu 6. Filosofisessa ja teknillisessä tiedekunnassa oli yhteensä 9 professoria, 2 vt. apulaisprofessoria, 6 erikoisopettajaa ja 6 assistenttia. Kasvitieteen assistenttina oli Paavo Havas ja eläintieteen assistenttina Jouko Siira. Opettajanvalmistuslaitoksella oli vt. professori ja 17 opettajaa. Yliopiston pääkirjasto Albertinkatu 11 ei ollut vielä lukuvuoden alkaessa käytettävissä.

Yliopisto oli tehnyt valtioneuvostolle esityksiä tarpeellisten peruspalkkaisten virkojen perustamisesta. Professorin virkoihin otettiin aluksi viranhoitajat, jotka sitten vuoden kuluttua vakinaistettiin. Helsingin yliopiston kasvitieteen apulaisprofessori Niilo Söyrinki nimitettiin v. 1959 Oulun yliopistoon kasvitieteen vt. professoriksi, kasvitieteen laitoksen esimieheksi ja filosofisen tiedekunnan dekaaniksi. Tasavallan presidentin nimityksen varsinaiseksi professoriksi hän sai 1960, mistä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1971. Söyrinki valittiin ensimmäisissä vaaleissa Oulun yliopiston toiseksi rehtoriksi. Hän oli myös Suomen ensimmäinen Humboldt-stipendiaatti, joka teki tutkimusmatkoja Saksaan 1937-38.

Eläintieteen vt. professoriksi nimitettiin vuonna 1959 Suomen Riistanhoito-Säätiön toiminnanjohtaja ja riistantutkimuslaitoksen johtaja Söyrinkiä 5 vuotta nuorempi Lauri Siivonen, joka oli sittemmin ordinariuksena ja eläintieteen laitoksen esimiehenä aina vuoteen 1975.

Kesällä 1959 laitosten esimiehillä alkoi henkilökunnan rekrytointi.  Eläintieteen opetuksen alkuvaiheisiin liittyvää kirjeenvaihtoa professori Siivosen ja ensimmäisten opettajien välillä on tallessa ja nähtävillä eläinmuseon näyttelypöydällä. Kirjeenvaihdosta ilmenee, että opettajia houkuteltiin Etelä-Suomesta Ouluun. Siivonen yritti saada Lammin aseman assistentti Jouko Kaisilan siirtymään Ouluun jo kesällä 1959, mutta tämä kieltäytyi mm. keskeneräiseen väitöskirjaan ja perhesyihin vedoten.  Siivonen tarjosi hänelle apulaisprofessuuria, mutta lupasi ilmeisesti liikaa, koska virkaa ei perustettu. Sen sijaan Kaisila tuli helmikuun alussa 1961 yp. assistentiksi. Kaisilan lisäksi Siivonen yritti saada Ouluun Atso Artimon, joka kieltäytyi taloudellisiin syihin vedoten.

Maisteri Jouko Siira oli sitten ensimmäinen palkattu assistentti eläintieteen laitokselle ja hän aloitti työnsä kesällä 1959. Siiralla oli tärkeä merkitys ensimmäisen lukuvuoden opetuksen käynnistämisessä. Toiseksi assistentiksi palkattiin Erik S. Nyholm, joka asui Utajärvellä ja oli ilmeisesti Siivosen tapaan myös Riistanhoito-säätiön palkkalistoilla. Toukokuun 7. 1961 Ilpo Haahtela vahvisti kirjeellään ottavansa vastaan eläintieteen assistentin viran.

Eläinmuseon  konservaattorin virkaan haki 2.11.1959 Heikki Kangasperko, jonka Siivonen pyysi saapumaan Ouluun 13.11. päivätyllä kirjeellä.

Keväällä 1960 Siivonen etsi eläinfysiologiaan opettajia. Ensiksi hän yritti saada Olavi Sotavaltaa tulemaan Ouluun Turusta. Sotavalta oli sitoutunut jo Helsinkiin ja vetosi intensiiviseen tutkimusvaiheeseen eikä halunnut sen vuoksi tulla heti Ouluun. Hänellä oli 5 vaatimusta, joiden täyttymisen jälkeen olisi valmis muuttamaan Ouluun ja käynnistämään eläinfysiologian opetuksen. Sotavalta tuli apulaisprofessoriksi Ouluun vuoden 1962 alusta.

Sotavallan kieltäydyttyä Siivonen kääntyi Lauri Saureen puoleen kesällä 1960, joka suostuikin Sotavaltaa vähäisemmillä ehdoilla tulemaan Ouluun. Saure osoittautuikin erinomaiseksi opetuksen käynnistäjäksi. Hän hankki ja teetti opetuksessa tarvittavat preparaatit, huolehti yhdessä Siiran kanssa tarvittavista laitehankinnoista sekä teki opetussuunnitelmat Helsingin yliopiston mallin mukaan. Saure otti hoitaakseen histologian, ontogenian, fysiologian ja yleislääketieteen luennot. Eläintieteen laitos antoi tuolloin oman opetuksensa lisäksi myös lääketieteen alkuopetusta. Opetussuunnitelmia tehdessään kesällä 1960 Saure pohti Siivoselle kirjoittamassaan kirjeessä, mitenkähän mahtaa olla perinnöllisyystieteen kanssa. Helsingissä se kuuluu pakollisena eläintieteen cum laudeen.

Myös Saurella oli väitöskirjaan tutkimukset meneillään ja hän esittikin Siivoselle tutkimusmikroskoopin hankintaa. Kirjeessään hän kirjoitti

Sitten vielä yrittäisin oikein tosissani puhua omaan pussiini. Tarkoitan tutkimusmikroskooppia. Väitöskirjani on jonkin verran keskeneräinen ja aikomukseni on sen tekemistä jatkaa niin pian ja niin paljon kuin suinkin mahdollista.

Lukuvuoden 1959-1960 opetussuunnitelmat ja opintovaatimukset ovat näyttelypöydällä.

Millaisissa tiloissa opetus aloitettiin syksyllä 1959?

Yliopiston toiminnan alkaessa tilat olivat hyvin vaatimattomia. Aluksi eläin- ja kasvitieteen esimiesten työhuoneet ja laitosten tilat sijaitsivat Kasarmintie 7 eli nykyisen taidemuseon tiloissa. Luentosaleja ja kurssisaleja oli eri puolilla kaupunkia. Eläintieteen opetus keskittyi yliopiston NMKY:ltä vuokraamiin tiloihin, kun rehtorin toimisto ja muu hallinto oli siirtynyt Kirkkokadulle Kalevan talon tiloihin.  Eläinmuseo perustettiin ynnihalliin ja henkilökunnan huoneet järjestettiin alakerran luentosalin ja kurssisalien lähelle. Nelikerroksisen kivirakennuksen ylempiin kerroksiin tuli tilat eläinfysiologeille. Kasvitieteen opetustiloja oli Ouluyhtiön entisessä konttorirakennuksessa Torikadulla. Vuonna 1960 kasvitieteellinen puutarha oli perustettu Hupisaarille. Luentoja pidettiin Ynnin luentosalin lisäksi yliopiston ns. suuressa luentosalissa Aleksanterinkatu 6, Järjestötalolla ja Pelastusarmeijan tiloissa.

Kemian ja fysiikan laitokset sijoittuivat uusiin parakkeihin Kontinkankaalle.  Kemialla oli tiloja lisäksi Proteesipajalla. Kun yliopiston I-rakennusvaiheen valmistumisen myötä Kemian laitos siirtyi Linnanmaalle, Kasvitieteen laitos sai käyttöönsä parakkitiloja.

Professori Söyringin keskeinen tutkimuksen kohde oli Petsamon Lapin ja myöhemmin Oulankajoen kasvisto. Niinpä oli selvää, että hän ryhtyi valmistelemaan 1960-luvun alussa biologisen aseman perustamista kasvitieteen, eläintieteen ja maantieteen kenttäopetusta varten Kuusamoon Oulangalle, jonne se vihdoin saatiin 1966. Vuonna 1962 perustettiin Perämeren tutkimusasema aluksi Ulkokrunniin. Asema sai paremmat tilat 1970 Hailuodon Marjaniemessä

1970-luvun alussa opiskelijamäärä oli kasvanut ja uusien tilojen tarve oli ilmeinen. Lauri Saureen kaipaama perinnöllisyystieteen opetus alkoi 1970 Oulussa. Ensimmäisiä luentoja Ouluun ja Ynnin suureen luentosaliin tuli pitämään Helsingistä Lasse Sammalisto. Perinnöllisyystieteen laitos perustettiin Seppo Lakovaaran saatua nimityksen professorin virkaan. Uusi laitos sai tilat Vanhan apteekin talosta Torikadulta.

Åströmin nahkatehtaan toiminta loppui 1974. Sandelinin suku vuokrasi Kasarmintie 8 olevat tilat yliopistolle. Humanistit siirtyivät tehdasportin oikealla puolella olevaan Snellmaniaksi nimettyyn rakennukseen ja eläintieteen laitoksen ekologit sekä eläinmuseo vanhan tehdashallin tiloihin vasemmanpuoleiseen rakennukseen. Eläinfysiologit jäivät edelleen Ynnille.

1970-luku oli uusien tilojen suunnitteluaikaa. Suunnitelmia lähetettiin rakennushallitukselle ja yleensä palautteena oli, että tiloja pitää supistaa 15 %. Rakentamisaikataulut eivät pitäneet. 1970-luvun puolivälissä tuli valtioneuvoston päätös hammaslääketieteen opintojen laajentamiseksi 120 opiskelijan aloituspaikkamäärään Oulussa. Samalla päätettiin lakkauttaa hammaslääkärikoulutus Kuopiossa. Nopeasti saatiin rakentamispäätös aikaiseksi, mutta virkoja ei perustettu samaan tahtiin. Hammaslääkäreiden aloituspaikkamäärää kokonaisuudessaan ei koskaan pantu toimeen.  Tyhjiä tiloja oli tulossa runsaasti. Niinpä lääketieteen kemian alkuopetus ja eläinfysiologit siirtyivät 1978 Aapistie 3 valmistuviin uusiin tiloihin yhdessä hammaslääketieteen henkilökunnan kanssa.  Ynniltä vapautuneet tilat luovutettiin lastentarhaopettajakoulutuksen tiloiksi. Nykyisiin Linnanmaan IV-vaiheen tiloihin pääsimme muuttamaan tammikuussa 1984. Perinnöllisyystiede oli muutamia vuosia aiemmin muuttanut Kemian laitoksen tiloihin, josta sitten muutti uusiin tiloihin nykyiselle paikalleen. Kasvitieteellinen puutarha oli muuttanut Linnanmaalle jo kesällä 1983.

Tutkinnonuudistus vietiin läpi 1980 koko maassa. Approbatur, cum laude approbatur ja laudaturoppimääristä luovuttiin. Opinnot jaettiin yleisopintoihin, aineopintoihin ja syventäviin opintoihin. Perustettiin koulutusohjelmia, jotka jakaantuivat suuntautumisvaihtoehtoihin. Eläintiede, kasvitiede ja perinnöllisyystiede muodostivat  biologian koulutusohjelman ja sitä varten perustettiin boikot, biologian koulutusohjelmatoimikunta.

Oulun yliopistossa ryhdyttiin 1990-luvun alussa suunnittelemaan organisaatiomuutosta, jonka tavoitteena oli yhdistää muutamia pieniä laitoksia yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Luonnontieteellisessä tiedekunnassa 14 laitoksen ja muutamien erillisyksiköiden kokonaisuudesta muodostettiin kahdeksan laitosta. Hallinnonuudistus saatiin valmiiksi vuonna 1995, jolloin myös Biologian laitos perustettiin yhdistämällä eläintieteen, kasvitieteen ja perinnöllisyystieteen laitokset sekä niiden mukana eläinmuseo, tutkimus- ja opetuseläintarha, kasvitieteellinen puutarha ja kasvimuseo. Näiden lisäksi Biologian laitokseen liitettiin Oulangan biologinen asema (nyk. Oulangan tutkimusasema) ja Perämeren tutkimusasema. Organisaatiomuutoksen seurauksena Biologian laitoksesta muodostui tiedekunnan suurin laitos, joka kokonsa puolesta oli noin neljäsosa tiedekunnasta. Vuoden 2007 alusta Oulangan tutkimusasema siirtyi osaksi Thule-instituuttia. Perämeren tutkimusaseman tiloista Hailuodossa on luovuttu.

Hallinnon ja organisaation muutos sujui kohtuullisen hyvin, koska tutkinnonuudistuksen jälkeen perustettu Biologian koulutusohjelmatoimikunta (BOIKOT) oli toiminut yli kymmenen vuotta opetusasioita koordinoivana hallinnollisena yhteistyöelimenä. Kivuitta ei kuitenkaan selvitty, vaan hieman toisistaan poikkeavat laitoskulttuurit näkyivät pitkään laitoksen toiminnassa ja ilmapiirissä.

Laitoksen professorit, muu henkilökunta ja opiskelijat ovat toimineet aktiivisesti myös yliopiston monissa hallintoelimissä ja työryhmissä. Laitoksen professoreista kolme Niilo Söyrinki, Paavo Havas ja Erkki Pulliainen on hoitanut oman työnsä ohessa dekaanin tehtäviä. Söyrinki on ollut yliopiston rehtorina ja Havas pari kautta yliopiston vararehtorina. Nykyinen tiedekunnan tutkimusvaradekaani on biologian laitokselta. Yliopiston hallituksessa on koko yliopiston historian ajan ollut yksi biologi aina tämän vuoden loppuun saakka.

Hyvät kuulijat, tutkimus- ja opetustyössä laitos menestyy edelleen melko hyvin, vaikka vuonna 2007 toteutetussa tutkimuksen kansainvälisessä kokonaisarvioinnissa saimmekin heikohkot pisteet. Paneelimme oli tiukimmasta päästä, olihan puheenjohtaja Nobelisti. Sen sijaan parina viime vuonna tutkimusryhmät ovat menestyneet erittäin hyvin täydentävän rahan hankinnassa ja erityisesti Suomen Akatemian rahoituksen saajina. Laitoksella toimi Suomen Akatemian nimeämä Populaatiogeneettisten analyysien valtakunnallinen tutkimuksen huippuyksikkö seitsemän vuoden ajan. Opetusta on kehitetty pitkään menestyksellisesti, mistä palkintona biologian laitos saavutti valtakunnallisen koulutuksen laatuyksikön statuksen kaudella 2004 – 2006.

Biologian laitos on ollut erittäin vahva vaikuttaja ympäröivässä yhteiskunnassa. 12.11.2009 tilaston mukaan biologian laitoksella suoritettujen perustutkintojen (FK/FM) määrä oli 1393 (LuTK:n 6985, genet. 205) ja FT-tutkintojen 186. Tänä vuonna 12 jatko-opiskelijaa on puolustanut väitöskirjaansa, näistä puolet on kasviekologeja. Kasviekologiassa järjestetään kolme väitöstilaisuutta tässä kuussa peräkkäisinä viikkoina.  Parhaimmat onnittelut tästä saavutuksesta kasviekologeille. Laitoksen henkilökunta on julkaistu n. 4000 tieteellistä referee-artikkelia ja lähes saman verran muita artikkeleita. Tämä on merkittävä tulos, jolla on vaikutusta paitsi Pohjois-Suomessa, mutta myös kansainvälisesti.

Biologian laitos on monialainen ja vireä tutkimus- ja koulutusyhteisö. Laitoksen suurimpia haasteita lähivuosina tulee olemaan talouden tasapainottaminen. Meille on tärkeää, että säilytämme vetovoimaisuutemme niin hyvien ja motivoituneiden opiskelijoiden kuin henkilökunnankin rekrytoimiseksi. Biologian laitoksella on edelleenkin hyvä maine, jolla on merkitystä laitoksen tulevaisuuden kannalta.

Lopuksi kiitän lämpimästi koko entistä ja nykyistä henkilökuntaa opiskelijoiden, biologian laitoksen ja Oulun yliopiston hyväksi tehdystä työstä.

Kiitän myös näiden juhlien järjestelyihin osallistuneita, idean esittäjää professori Satu Huttusta, Annamari Markkolaa ja erityisesti professori Esa Hohtolaa, joka on tehnyt käytännön töitä useiden viikkojen ajan. Esa kaivoi esille entisen henkilökuntamme osoitteet, tiskasi viime perjantain väitöstilaisuudessa olleet laitoksen kuohuviinilasit, kävi ostoksilla iltajuhlia varten ja valmisteli myös näyttelypöydälle materiaalia. 

Laitos on saanut onnitteluadressin ja yhden kirjeen, jotka haluan lukea vielä tässä.

(Irma Hoflinin kirje ja Erkki Pulliaisen adressi)