Elinikäinen oppiminen

Oppiminen ei pääty tutkintoon

Jatkuva oppiminen näyttää nousseen kansakunnan kaapin ylähyllyille tällä hallituskaudella, eikä syyttä. Maamme kohtalo on pitkälti riippuvainen osaamisesta, kun meille ei ole suotu kovin runsain mitoin muita resursseja. Peruutuspeiliin katsoessa syystä voi olla ylpeä siitä, mihin panostaminen osaamiseen ja sivistykseen on meidät tuonut. Tulevaisuuteen katsoessa taas näkyy kiristyvä kilpailu ja paineet osaamisen päivittämiseen. Oppia tulisi jatkuvasti ja terävästi, kilpailukyky säilyttäen – niin kansakuntana kuin yksilötasollakin.  

Tiimityö on arjen jatkuvaa oppimista

Tulevaisuuden työ ei ole rutiininomaista yksilötyötä. Alakohtaisen tietämyksen ja selkeiden työsuoritteiden sijaan muuttuvassa työssä korostuvat kyky ratkoa ongelmia ja tehdä yhteistyötä. Työntekijöiltä siis odotetaan poikkileikkaavia oppimisen ja vuorovaikutuksen taitoja.  Työn muutos korostaa tarvetta jatkuvaan oppimiseen. Sitran Elinikäinen oppiminen -tutkimuksen (2020) ja Tulevaisuusbarometrin (2019) mukaan tarve kehittää jatkuvaa oppimista on tunnistettu suomalaisessa työelämässä, mutta käytännön kehitystoimet työyhteisöjen arjessa ovat vähäiset. Miksi? 

Yliopisto avoimena kaikille

Yliopisto tunnetaan tutkintokoulutuksesta ja tutkimuksesta. Pääsykokeet ja sisään pääsemisen vaikeus tai helppous ovat jokavuotinen keskusteluaihe. Lukuvuosien alkaminen ja loppuminen näkyvät opiskelijoiden kautta kaupunkikuvassa. Mielikuvat yliopistoista muodostuvat pitkälle tutkinto-ohjelmaopiskelijoiden mukaan, mutta yliopisto on kuitenkin paljon avoimempi opiskelupaikka. Se tarjoaa opintoja kaikille, ei sulkeudu kesäksi ja siellä voi opiskella ympäri vuoden.