Kohti yhteistä tutkimuksen ja koulutuksen visiota

Korkeakoulujärjestelmä on tällä hallituskaudella voimakkaan rakenteellisen kehittämisen kohteena. Kehittämiselle on kaivattu yli hallituskausien ulottuvaa visiota, joka ohjaisi työtä  pidemmällä aikajänteellä ja lisäisi laajempaa ymmärrystä yhteisistä tavoitteista. Yhteinen näkemys tulevaisuudesta myös nopeuttaisi rakenteellista kehitystä.

Visiotyön avasi helmikuussa ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto, Arene. ”Kohti maailman parasta korkeakoululaitosta”-raportissaan Arene esittelee Suomen korkeakoululaitoksen nykytilaa ammattikorkeakoulujen silmin ja ottaa vahvasti kantaa määrätietoisen korkeakoulupoliittisen vision luomisen puolesta. Arenen puheenjohtaja Tapio Varmolan mukaan ratkaisut uusista korkeakoulukokonaisuuksista syntyvät parhaiten autonomisten korkeakoulujen erikoistuessa ja selkiyttäessä roolejaan tavalla, joka auttaa muodostamaan alueiden ominaispiirteiden ja työelämän tarpeiden mukaisia kokonaisuuksia.

Suomen yliopistojen yhteistyöelin UNIFI ry julkisti visionsa joulukuun alussa. Yliopistot haluavat rakentaa yhdessä tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa tietoyhteisöjä, joissa toimijoilla on yhteisiä fyysisiä ja virtuaalisia toimintaympäristöjä ja palveluita. Organisaatiot voisivat säilyä itsenäisinä, mutta niillä tulisi olla selkeästi erilliset ja toisiaan täydentävät roolit. Nähdessään sen tarkoituksenmukaisena, organisaatiot voisivat myös sulautua yhteen. Organisaatioiden itsenäisyyden säilyttävä visio on tekemisvaiheessa helposti lähestyttävä, mutta oikeasti toimivan systeemin toteutus vaatii innovatiivisuutta ja hyvää tahtoa.

UNIFIn vision perusajatus on, että tietoyhteisöt ovat yliopistojen ympärille rakentuneita vahvuuksiinsa keskittyneitä tutkimus-, koulutus- ja kehitysympäristöjä, jotka houkuttelevat puoleensa elinkeinoelämän ja julkisen sektorin toimijoita sekä ulkomaisia ja kotimaisia tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Rakenteellisen kehityksen punainen lanka on se, että syntyvät tietoyhteisöt profiloituvat temaattisiin vahvuuksiinsa. On luontevaa, että yhteisön tutkimustoiminta kohdistuu keskeisesti sellaisiin teemoihin, joita ympäröivä yhteiskunta tarvitsee. Tuolloin myös opetuksen ja tutkimuksen kohtaamisesta tulee todellista, ja läheltä löytyvä kansainvälinen huippuosaaminen auttaa elinkeinoelämää pärjäämään kovassa kilpailussa maailmalla.

Joulukuussa opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi puheessaan Turussa korkeakoulujen johdolle, että ministeriö kutsuu toimijat yhteisen pöydän ääreen visiokeskusteluihin jo alkuvuodesta. Tämä on erinomainen avaus tilanteessa, jossa niin yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla kuin tutkimuslaitoksillakin vaikuttaisi olevan tahtotilaa toimia yhdessä.  Kun visiota rakentamaan saadaan vielä parlamentaarinen työryhmä, niin edellytykset yli hallituskausien yltävälle rakenteita kehittävälle toimintasuunnitelmalle ovat hyvät.

Yksin kampusrakenteisiin keskittynyt kehittäminen ei riitä, vaan myös toimintatapoja on tuuletettava.  Avoin tiede ja koulutus ovat suuria mahdollisuuksia, joita mm. UNIFI:n visiossa nostetaan esille. Avoimessa tieteessä tulosaineistot saatetaan rajallisesti julkisiksi, jotta muutkin pystyvät niitä hyödyntämään. Tulosaineisto on kytketty tekijään niin, että hyödyntäjät viittaavat siihen normaalien tieteen käytäntöjen mukaisesti. Näin tulosaineiston tuottama vaikuttavuus tulee näkyväksi ja sitä kautta myös mitattavaksi ja käytettäväksi esimerkiksi resurssien jaon yhtenä elementtinä. Avoimemman tulosaineistojen jakamisen kautta tutkimuksen käytössä olevat aineistot lisääntyvät ja niiden hyödyntäminen nopeutuu.

Avoimessa koulutuksessa on avointa tutkimusta vastaava perusfilosofia. Opetusmateriaalia laitetaan saataville, jolloin avoimuuden kautta aineiston tuottama vaikuttavuus lisääntyy. Koulutuksessakin on huomioitava tekijänoikeuksien toteutuminen niin, että alkuperäinen tekijä ja myöhemmät päivitykset näkyvät aineistossa. Pidemmän päälle voi olla mahdollista, että yhä enemmän tukeudutaan yhteiseen avoimeen saatavilla olevaan aineistoon ja yhteiset kehitysponnistukset parantavat koulutusmateriaaleja nopeammin kuin nykytilanteessa, jossa jokainen opettaja hallitsee ja kehittää omaa kokonaisuuttaan.

Avoin tiede ja koulutus ovat tulevaisuuden menestyskonsepteja, mutta monta kiveä on käännettävänä ennen kuin niihin päästään. Toivottavasti yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen tietoyhteisöt saadaan nopeasti aikaan, jolloin niistä tulisi myös avoimen tieteen ja koulutuksen harjoituskenttiä. Avoin tekemisen sisältö toisi myös tietoyhteisöissä toimivien itsenäisten organisaatioiden väliin tarvittavan liiman.

Jouko Niinimäki

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 27.12.2016