Kertarysäyksellä vai hiljaisella hivutuksella?

- Revolutionistit ja evolutionistit kiistelevät tietoyhteiskuntakehityksen luonteesta

Tietoyhteiskunnan kehityksestä kaksi erilaista näkemystä. Revolutionistit puolustavat käsitystä yhteiskunnan äkillisestä muuttumisesta kokonaan uudenlaiseksi. Evolutionistit puolestaan katsovat, että muutos on asteittaista ja osittaista vanhan uusiutumista.

Tietotekniikan intoilijat ovat revolutionisteja ja kriitikot evolutionisteja. Sen sijaan geenitekniikassa asetelma onkin päinvastainen: kriitikot puhuvat vallankumouksellisesta muutoksesta ja puolestapuhujat taas vähättelevät muutosta sanoen sitä vain tavanomaisen jalostamisen jatkamiseksi.

            -----------------------------------------------

Revoluutio tulee latinan sanasta "revolvere", pyörähtää. Sana on tuttu käsiaseista, joissa on pyörivä panosrumpu. Alun perin revoluutio käsitettiin ikuiseksi kiertokuluksi, jossa "historian pyörä" palaa aina takaisin alkutilaan ja kierros alkaa uudelleen. Uudella ajalla sanan merkitys muuttui melkoisesti: se alkoi tarkoittaa vanhan systeemin kumoutumista ja uuden järjestyksen pystyttämistä. Poliittisen merkityksen lisäksi alettiin puhua "teollisesta vallankumouksesta" 1800-luvun loppupuolella.

"Evoluutio" puolestaan merkitsi alunperin "auki kääriytymistä", kehkeytymistä. 1800-luvun kuluessa sillä alettiin viitata eliökunnan asteittaiseen kehittymiseen. Ranskan v. 1789 ja v. 1848 vallankumousten säikäyttämät yhteiskunta-ajattelijat, kuten Comte ja Saint-Simon toivoivat myös yhteiskunnan kehittyvän pienin askelin, ilman suuria rysäyksiä. Niinpä evoluutiosta muotoutui revoluution vastakäsite.

Informaatiotekninen vallankumous

Monet katsovat että tietoyhteiskunnassa maailman järjestys mullistuu vallankumouksellisesti. Uusissa oloissa tarvitaan uudenlaista ajattelua ja toimintatapoja. Vanhaan takertuvat tulevat olemaan häviäjiä. Vertauskohtaa haetaan 1700-luvun lopulla höyrykoneen keksimisestä alkaneesta "teollisesta vallankumouksesta", joka syrjäytti feodaalisen maa-aatelin ja nosti tehtailijat valtaan. Nyt on meneillään yhtä syvällinen vallankumous, näin vakuuttaa esim. Alvin Toffler monissa kirjoissaan.

Myös tietoyhteiskunnan tutkimuksen raskaimpaan sarjaan luettu Manuel Castells kannattaa järkelemäisessä teossarjassaan "The Information Age" (1996–1998) tulkintaa, jonka mukaan muutos on vallankumouksellista. Castells viittaa fossiileja tutkivaan paleontologiin, jonka mukaan "asteittaisuus" eli vähittäinen tasainen muutos ei ole vallitsevana luonnossakaan. Pikemminkin järjestelmän yksi vakaa tila vaihtuu nopean siirtymäkauden jälkeen uudeksi vakaaksi tilaksi.

Castells katsoo, että kyse on kapitalismin jälleen kerran kokemasta uudelleen rakenteistumisesta. Tuotantotapa eli teknologinen paradigma muuttui ensimmäisen kerran höyrykoneiden korvatessa lihasvoiman. Toinen mullistus tapahtui 1800-luvun loppupuoliskolla sähkön ja polttomoottorin käyttöönoton myötä. Nykyisen kolmannen teollisen vallankumouksen ytimessä ovat informaation prosessoinnin teknologiat.

Onko muutos sittenkään niin jyrkkä?

Revolutionistit näkevät jyrkän katkoksen historiassa: maailma muuttuu aivan toiseksi. Hurjimmat intoilijat katsovat, että vaikkapa taloustieteen perustavat käsitteet eivät pidä enää paikkaansa. Esimerkiksi "niukkuuden periaate" on loputtoman kopioinnin aikakautena korvattava "runsauden periaatteella", esittää Wired -lehden toimittaja Kevin Kelly.

Evolutionistit toppuuttelevat tällaista mustavalkoista tapaa jäsentää historia. Jotkut asiat muuttuvat, mutta monelta osin maailma säilyy entisenlaisena. Luunuija joka tappoi ihmisen 50 000 vuotta sitten, toimii yhä edelleenkin. Niukkuuden periaatteen hylkääminen taas tarkoittaisi, että ihminen ei enää olisi rajallinen olento. Mutta eivätköhän luonnonvarat ja vaikkapa käytettävissä oleva aikamme ole edelleenkin niukkoja resursseja.

Suurten teollisten vallankumousten sijaan teollinen historia voidaankin nähdä sarjana pienempiä keksintöjä. Jatkuva tuotantotavan mullistaminen ja innovaatiot voidaan katsoa kapitalismin olemukseksi. Ehkä emme astukaan uuteen vakaaseen järjestelmän tilaan, vaan kiihkeässä tahdissa seuraavat yhä uudet mullistukset panevat meidät kohta toivomaan lepotaukoa.

Esimerkiksi tunnettu englantilainen tietoyhteiskuntatutkija, professori Frank Webster suhtautuu varauksella ajatukseen tietoyhteiskunnasta radikaalisti uudenlaisena yhteiskuntana. Myös Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Gerd Schienstock toteaa, että tietoyhteiskunta ei korvaa teollista yhteiskuntaa vaan muuntaa sitä.

Analoginen maailma, digitaalinen kieli

Eräs tapa lähestyä evoluution ja revoluution ongelmaa on soveltaa analogisen ja digitaalisen käsitteitä. Luonnollinen maailma on analoginen: jyrkkiä rajoja ei ole, vaan usein on mahdotonta sanoa missä yksi laatu loppuu ja toinen alkaa. Ehkä historialliset katkoksetkin ovat kuin tuulen murtaman puun säikeet. Monet säleet ovat katkenneet, mutta useat jatkuvat taipuneina.

Digitaalinen maailma puolestaan on jyrkästi paloittain määriteltyä ja katkoksellista. Sitä ohjaa kaksiarvoinen on/off -logiikka. Jonkin numeroarvo on joko 1 tai 0, välimuotoja ei tunneta. Kielemme käsitteet ovat digitaalisia: ne perustavat jyrkkiä rajoja sinne, missä luonnostaan on vain epämääräisen sotkuista rajaseutua. Myös historiaan perustetaan jyrkkiä katkoksia, vaikka yhtä hyvin voitaisiin nähdä jatkuvuuksia.

Analogisen ja digitaalisen ero liittyy myös tarkastelun mittakaavaan. Metsässä kulkiessa voi olla vaikea sanoa tarkasti missä kuusikko muuttuu sekametsäksi, mutta lentokoneesta katsoen raja voidaan vetää. Ehkä revolutionistien tarkastelu tapahtuu makrotasolla, jolloin eroja saadaan esiin tarkkuuden kustannuksella.

Geenitekniikan revoluutiota ei korosteta

Vielä voidaan ottaa esiin ns. uuden retoriikan keskeisen edustajan Chaim Perelmanin näkemys siitä, että retoriset vaikutuskeinot jakautuvat assosiatiiviseen ja dissosiatiiviseen pääluokkaan. Dissosiatiivisessa puhetavassa tuotetaan eroja: tämä tässä on aivan erilaista kuin tuo tuossa. Assosiatiivinen tyyli taas tuottaa samanlaisuutta, yhtäläisyyttä asioiden välille.

Tietotekniikan ja tietoyhteiskunnan markkinoijat käyttävät dissosiatiivista vakuuttelun tekniikkaa: uusi uljas yhteiskunta on kerta kaikkiaan eri asia kuin vanha teollisuusyhteiskunta. Kriitikot taas ovat olleet paremmin assosiatiivisen menetelmän kannalla.

Geenitekniikan suhteen asiat ovat päinvastoin. Koska ihmiset ovat peloissaan elämän perusteisiin kajoamisesta, myyntimiesten kannattaa käyttää assosiatiivista menetelmää: kyse on vain tutun ja turvallisen jalostamisen jatkumisesta. Kriitikot ovatkin sitten dissosiatiivisia: kyse ei suinkaan ole perinteisestä jalostamisesta, vaan radikaalisti eri asiasta.

 

(Ilmestynyt Aamulehdessä 19.8.1999).

Last updated: 12.10.2016

Add new comment