Kun tarinat eivät käy todesta

Maailmalla kärsitään teknologiahumalan jälkeistä krapulaa. Huumassa mentiin tekemään monenlaisia tollontöitä, joista maksetaan nyt katkerasti. Hypen hurmiossa saatettiin ostaa Saksan ilmatilaa miljardeilla. Myyntipuolella taas pelkät loistavat visiot ja vetävät tarinat riittivät takaamaan pääomasijoitusten virran. Rahaa tuli sisään ovista ja ikkunoista messuilla esitetyillä demoilla ja hätäisesti kyhätyillä teknisillä virityksillä.

Tähän ajankohtaan sopii hyvin Heikki Mäki-Kulmalan kirja "Näin puhui Sarasvuo" (Vastapaino 2002). Nimivalinta on tietysti viittaus Nietzschen teokseen "Näin puhui Zarathustra", jossa filosofi puhuu persialaisen uskonnonperustajan nimissä.

Mäki-Kulmalan kirja kertoo maailmasta, jossa suotuisan vaikutelman antaminen on tullut rehellistä työtä ja taitoa tärkeämmäksi. Tämä maailma elää tulevaisuuden tuotto-odotuksista ja lyö vetoa niiden puolesta pörssissä. Tulevaisuutta ei ole vielä olemassa: on vain sitä koskevia tarinoita, visioita, uskomuksia. Tärkeää on siis kertoa vakuuttavan tuntuisia tarinoita ja valaa uskoa ihmisiin. Kriittisyys ja realiteetteihin takertuminen on nähty epäisänmaalliseksi veneen keikuttamiseksi.

Käsityöläinen ja kauppamies vastakohtina

Mäki-Kulmalan varsinaisena aiheena ovat Jari Sarasvuon ja muiden "valmentajien" ajattelutavat. Huolellisessa ja kriittisessä tutkielmassaan Mäki-Kulmala löytääkin melkoisen arveluttavia piirteitä näiden hengen nostattajien puheista. Tällaista tervejärkistä analyysia on tosiaan kaivattukin. Ihan purematta ei tosin kriitikon itsensäkään tekstiä tarvitse nielaista.

Mäki-Kulmala marssittaa esiin koko joukon mytologisia hahmoja pyrkiessään hahmottamaan valmentajien olemusta. Antiikin Kreikan myyteistä otetaan esiin Hefaistoksen ja Hermeksen hahmot. Hefaistos oli tulen ja sepäntaidon jumala, ulkomuodoltaan rujo ja nokinen, siksi vieroksuttu. Hän oli kuitenkin hyvin taitava ja ahkera ammattimies, jolla oli todellista tietoa ja osaamista.

Hermes puolestaan oli Hefaistoksen velipuoli, jumalien sanansaattaja sekä kauppiaiden, varkaiden ja petkuttajien jumala. Hermes oli sorea nuorukainen, joka osasi hurmata ihmiset ja jumalat tanssimaan pillinsä mukaan. Hermes oli teräväpäinen ja puhetaidoiltaan ylivertainen. Kauppiaana Hermes lumosi lirkutuksillaan asiakkaat ja myi tuotteensa hyvällä voitolla. Hermes touhusi koko ajan jotakin, mutta rehellisellä, tuottavalla työllä hän ei itseään koskaan rasittanut.

Hefaistos on siis kuin ne "takahuoneen pojat" (backroom boys), jotka todella tietävät todellisuuden rakenteet ja osaavat rakentaa toimivia laitteita. Nykyajan hermeksiä ovat taas ne markkinoijat ja myyntimiehet, jotka kiitävät messuilta toiselle myymässä hefaistosten takomia tuotteita.

Mäki-Kulman mukaan onnellisimpia aikoja ovat ne, jolloin nuo kaksi jumaluutta ovat tasapainossa: "jolloin Hefaistos vastaa Hermeksen juoksuun taivaitten halki vasaransa rytmikkäällä paukkeella". Mäki-Kulmalan mukaan tasapaino on kuitenkin äärimmäisen herkkä. Hermeksellä on kohtalokas taipumus irrottautua konkreettisesta todellisuudesta ja käyttöarvoja tuottavasta työstä. On vaarallista, jos pelkät suurelliset puheet ja liukas kieli alkavat hallita maailmaa, eikä todellinen tieto ja taito.

Tässä Mäki-Kulmala toistaa Platonin opin siitä, että todella tietävien (filosofien) on hallittava, eikä niiden jotka vain antavat sen vaikutelman että tietävät (sofistit, reetorit). Tosipaikan tullen todellinen vasara osoittaa toimivuutensa, mutta vasaralta vain näyttävä muovijäljitelmä tai valelääkäri jättää meidät pulaan.

Muita Mäki-Kulmalan hahmoja ovat Juhani Ahon rehellinen Juha ja petollinen Uhtuan Shemeikka sekä Cervantesin realistinen Sancho Panza ja kaikista realiteeteista irronnut Don Quijote. Myös naisia huijannut Ruben Oskar Auervaara pääsee mukaan petollisuuden kuvastoon.

Taustalla magia ja henkiparannus

Mäki-Kulmala kiinnittää huomiota Sarasvuon ja muidenkin valmentajien "mielen peruslakeihin". Näitä ovat mm. uskomusten laki: "kaikki mihin uskot tunteen voimalla, muuttuu todellisuudeksi". Odotusten laki: "mistä tahansa, mitä odotat varmasti, tulee itsensä toteuttava ennuste". Vastaavuuden laki: "olet sitä mitä näytät". Jos ihminen siis haluaa rikkaaksi ja menestyväksi, niin hänen pitää vain pukeutua ja käyttäytyä kuin yläluokkainen henkilö. Lisäksi hänen on uskottava asiaansa vahvasti - ja usko muuttuu todellisuudeksi. Ajatus on voluntaristinen: mitä ikinä tahdotkin, se toteutuu.

Mäki-Kulmala huomaa aivan oikein, että tämähän on silkkaa magiaa. Siinä missä uskonto on nöyryyttä suurempien voimien edessä, siinä magia on keino jolla pyritään hallitsemaan luontoa. Jäljittelymagiassa pyritään saamaan asiat toteutumaan jäljittelemällä sitä symbolisesti. Tästä on kyse kun metsästäjät pistelevät ennen metsästystä halutun riistaeläimen kuvaa keihäillään tai kun pellonreunaan piirretään sadepilven kuvia kuivuuden vaivatessa.

Magiassa on perustana usko mielikuvien tai symbolien voimaan: jonkin olion kuvalla, symbolilla tai hänen (tosi)nimellään voidaan hallita tuota oliota. Se mikä toteutetaan symbolisesti vaikka piirtämällä, muuttuu mystisesti todellisuudeksi ilman fyysistä työtä ja osaamista.

Maagiset mielen lait tulevat Sarasvuolle Brian Tracyn kirjasta "Menestys ja onnellinen elämä" (WSOY 1997). Tämä puolestaan nojaa vahvasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Yhdysvaltalaiseen henkiparannusliikkeeseen, jonka keskeinen hahmo oli esim. Ralph Waldo Trine (1866-1958). Samaa perua on tieteiskirjailija Ron Hubbardin (1911-1986) perustama uususkonto skientologia. Hubbard oli mytomaani, joka uskoi itsekin omiin sepitteisiinsä. Henkiparannusliikkeen ja skientologian opit on selvitetty Mäki-Kulmalan kirjassa valaisevasti ja herkullisesti.

Eikö ammattilaisen tarvitse viestiä?

Mäki-Kulmalan sinänsä etevään teokseen voidaan tehdä muutamia huomautuksia. Ensinnäkin tuo Hefaistoksen ja Hermeksen välille tehty jyrkkä vastakohtaisuus. Onko tosiaan niin, ettei kunnon työmiehen kuulu osata puhua eikä pussata, vaan painaa nokipeikkona töitä? Onko tosiaan niin, että viestintä on tuomittavaa huijausta? Ja onko kaupan käynti tosiaankin samaa kuin petkuttaminen? Platon oli tunnetusti vihamielinen kaiken retoriikan suhteen ja katsoi että puoskari vain puhuu, mutta oikea lääkäri osaa parantaa. Mutta eivätkö ammattilaiset muka tarvitse retoriikan eli perustelun taitoa keskenään eri menettelytavoista neuvotellessaan?

Mitä tulee maagiseen ajatteluun, niin luonnon suhteen se ei tietystikään toimi. Luonnolla ei ole ymmärrystä, niin että sitä voitaisiin käskeä tai maanitella kommunikoimalla. Luontoon vaikuttaminen vaatii instrumentaalista, välineellistä toimintaa. Sitä vastoin ihmisten yhteiskunnassa asioita saadaan tapahtumaan myös viestinnällä. Sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa itseään toteuttavat ennusteetkin ovat mahdollisia. Mielikuvat eivät vain kuvaa (deskriptio) olemassa olevaa todellisuutta, vaan ne myös määräävät (preskriptio) ihmisten tulevaa toimintaa. Tulevan todellisuuden muotoutumiseen voidaan vaikuttaa luomalla suunnitelmia, visioita ja tahtomalla niiden toteutumista.

Vielä on huomattava, että ihmiset ovat usein kulttuurinsa kielteisesti suggeroimia, he toistelevat jatkuvasti toimintakykyisyyttään rajoittavia suggestioita "en osaa", "en pysty". Siksi tarvitaan myös myönteisiä suggestioita, jotka avaavat silmät näkemään, että maailma ei ole täysin determinoitu, vaan tietyissä rajoissa voit todella valita mitä olet ja miksi tulet.

 

(Ilmestynyt Aamulehdessä 8.9.2002).

Last updated: 12.10.2016

Add new comment