Luova tuhoaminen pitää talouden rattaat pyörimässä

Näin joulun alla moni pähkäilee epätoivoisena: mitä ostaa tädille ja millä ilahduttaisi serkun lapsia? Mitä voi antaa ihmisille, joilla jo ennestään tuntuu olevan kaikkea mahdollista? Lahjanhankinta kävisi huomattavasti helpommaksi, jos tuli tai vesivahinko olisi ikävästi tuhonnut sukulaisten irtaimiston. Jos rosvo olisi putsannut koko talon, niin jo vain olisi helppo arvata, että he tarvitsevat ylipäänsä kaikkea mahdollista.

Samantapainen on tilanne yleisemminkin taloudessa, jota voi kutsua kansantaloustieteilijä John Kenneth Galbraithin tapaan ”runsauden yhteiskunnaksi” (affluent society). Mitäpä ihmiset enää ostaisivat, kun heillä jo on kaikkea mitä kuvitella saattaa. Toisen ja kolmannen televisionko? Entistä paremman painepesurinko? Kun markkinat on kyllästetty, ei kauppa enää käy.

Kuitenkin yritysten on saatava tuotteitaan kaupaksi jatkuvasti, sillä muuten tulee konkurssi. Ratkaisuna toimii ”luova tuhoaminen”, joka tekee entisistä tavaroista vanhentuneita ja käyttökelvottomia. Kun vanhat kamat ovat tietyssä mielessä ”tuhoutuneet” kuin tulipalossa konsanaan, niin silloin suma aukeaa ja tavara alkaa käydä kaupaksi. Juuri näin vaikuttaa meneillään oleva digitaalinen vallankumous.

Schumpeter - varhaiskypsä tenavatohtori

Ajatus ”luovasta tuhoamisesta” (creative destruction) on peräisin taloustieteilijä Joseph Alois Schumpeteriltä (1883-1950). Mm. teknologiainnostuksen sävyttämä Wired -lehti vannoo Schumpeterin nimiin ja sanoo että ”luova tuhoaminen” on tämän päivän teknologiayrityksen taisteluhuuto.

Joseph Schumpeter syntyi Wienissä ja eli varhaisvuotensa Itävalta-Unkarin yläluokan ilmapiirissä. Hänen kenraali-kasvatusisänsä kustansi perusteellisen klassisen koulutuksen ylhäisön suosimassa koulussa. Filosofi Ludwig Wittgensteinilla (1889-1951) oli muuten samantapainen wieniläistausta.

Schumpeter oli sekä varhaiskypsä tenavatohtori että kauhukakara. Nuorena miehenä Schumpeterillä sanottiin olleen kolme palavaa intohimoa: olla suurin naisten rakastaja Wienissä, olla taitavin ratsastaja koko Euroopassa ja olla aikansa suurin ekonomisti. Schumpeter tapasi myöhemmin sanoa arvoituksellisesti, että hän saavutti vain kaksi nuoruusaikansa virvatulista.

Nuori herra Schumpeter oli täynnä toimintatarmoa ja luovaa energiaa. 25-vuotiaana hän ravisteli koko oppialan perusteita, 26-vuotiaana hänestä tuli täysi professori, 30-vuotiaana hän kirjoitti tieteenalansa historian. Maailmansodan jälkeen hän toimi valtionvarainministerinä ja 1930 -luvun alussa hän hyväksyi kutsun Amerikkalaiseen Harwardin yliopistoon, jonka professorina hän sitten viettikin loppuelämänsä.

Kapitalismin täytyy uudistua jatkuvasti

Joseph Schumpeteria on sanottu ”porvarilliseksi marxiksi”, sillä hänen ajattelussaan on yhtymäkohtia Karl Marxin näkemyksiin, vaikka hän ei poliittisesti ollut vasemmistolainen. Schumpeter yksinkertaisesti arvosti Marxia sikäli, että tämä illuusiottomasti pystyi näkemään miten kapitalismi todella toimii. Schumpeter totesi, ettei kapitalismi koskaan voi pysähtyä aloilleen, vaan sen täytyy jatkuvasti uusiutua ja mullistua. Talous on jatkuvassa evoluution prosessissa, eikä tämä johdu sopeutumisesta ulkoisiin tekijöihin, vaan se on talousjärjestelmän sisäinen pakko.

Marx kirjoitti aikoinaan, että kapitalismi ei voi olla olemassa uudistamatta jatkuvasti tuotantovälineitä ja sen seurauksena tuotanto- ja yhteiskunnallisia suhteita. Sitävastoin aiemmat tuotantomuodot, kuten feodalismi, olivat perustuneet vanhan tuotantotavan säilyttämiseen muuttumattomana. Uudemmista tuontantomuodoista esim. reaalisosialismi esimerkiksi kävi pysähtyneisyyden pakastearkusta Länteen verrattuna, koska siellä ei ollut sisäistä muutospakkoa.

Eniten lainattu pätkä Marxin Kommunistisessa manifestissa (Vastapaino, 1998) kuuluu seuraavasti:

”Jatkuvat mullistukset tuotannossa, kaikkien yhteiskunnallisten olojen alituinen järkkyminen, ikuinen epävarmuus ja liike erottavat porvariston aikakauden kaikista muista. Kaikki tiukkaan piintyneet suhteet ja niihin liittyvät vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset ja näkemykset hajoavat, kaikki vasta muodostuneet vanhenevat ehtimättä luutua. Kaikki säätyperäinen ja pysyväinen vaihtuu utuna ilmaan, kaikki pyhä häväistään...”

Kun katsoo nykypäivän jatkuvien mullistusten sarjaa, niin täytyy myöntää että sitaatissa on jotakin perää. Jopa sellainen postmoderni filosofi kuin Jacques Derrida on sanonut manifestia nykyajan tärkeimmäksi tekstiksi. Tämän päivän tunnetuimpiin kuuluva sosiologi Anthony Giddens sanoo, että muutosten vauhti on vain kiihtymässä nykyajan modernisaatiossa, joka jauhaa kappaleiksi vanhan teollisen yhteiskunnan rakenteet. Sosiologi Ulrich Beck puolestaan puhuu detraditionalisaatiosta, perinteiden purkautumisesta/hajottamisesta.

Kehityksen syklit

Schumpeterille kehitys ei myöskään tapahdu tasaisesti, vaan katkoksittain, mullistuksina. Kehitystä ajaa eteenpäin jatkuva pakko keksiä uutta ja siten tuhota vanhaa. Talouslama on Schumpeterille systeemin kehitykseen kuuluva luonnollinen ilmiö, joka pakottaa keksimään uutta.

Schumpeter pyrki romuttamaan klassisen ja uusklassisen taloustieteen käsityksen ”itsenäisestä kuluttajasta”. Hän soti John Maynard Keynesin valtion väliintuloa korostavaa näkemystä vastaan, ja samoin hän kritisoi Friedrich von Hayekin uusliberalismia.

Schumpeter oli kiinnostunut taloudessa ilmenevistä jaksoista. Näistä pisimpiä 45-60 vuoden mittaisia jaksoja nimitetään löytäjänsä mukaan Kondratieffin (Kondratjev) sykleiksi. Ensimmäinen ”pitkä aalto” oli 1780-luvulta vuoteen 1842; sysäyksen oli antanut höyrykoneen keksiminen. Toinen aalto käynnistyi rautateiden myötä ja jatkui vuoteen 1897. Kolmanteen aaltoon liittyi sähkö-, kemian- ja autoteollisuuden läpimurto, jonka varassa elettiin 1930-luvun lopulle.

Konratieff kirjoitti sykliteoriansa 1920-luvulla, joten hän ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tuli toinen maailmansota, joka taatusti tuhosi (vähemmän luovasti) valtavat määrät tavaraa ja loi siten pohjan sodanjälkeiselle loputtomalle kysynnälle. Sodan jälkeen erityisesti USA:lla meni hyvin kun se saattoi rakentaa koko maailman uudestaan. Sota pakotti myös teknologiseen kehitystyöhön: ydinvoima, elektroniikka, suihkukoneet yms.

Vanha tuotantomuoto alkoi kriisiytyä 1970-luvulla: voittojen tekeminen kävi hankalaksi. Mikroprosessori keksittiin v. 1971 ja se tuli olemaan uuden tietokoneteollisuuden perustana. Nyt 1990-luvulla tulee sopivasti kuluneeksi 1930-luvun lopulta se pitkän aallon aikaväli 45-60 vuotta. Ja kyllähän tietotekniikan myyntiboomi onkin nykyään valtava.

Tietotekniikka ja luova tuhoaminen

Tietokoneissa jos missä näkyy hyvin tuo luovan tuhoamisen tehokkuus. Ostin ensimmäisen PC:ni vuonna 1987 ja reilussa kymmenessä vuodessa siitä tuli ikivanhaa antiikkitavaraa. Konetta on saanut olla ostamassa aina kolmen vuoden välein. Viime vuonna ostettu uusi laitekin alkaa käydä jo vanhentuneeksi. Pelit, jotka viritetään viimeisten koneiden mukaisesti, alkavat kohta takkuilemaan. Pian webbisivut käyvät niin raskaiksi, että sivun muodostumista odotellessa ehtii kahville.

Teknologian kehitys vanhentaa laitteet käsiin eli ”tuhoaa” ne. Ei auta kuin ostaa uudet. Näin talouden rattaat pidetään pyörimässä ja luodaan kysyntää. Jos kehitystä ei olisi tapahtunut vuoden 1987 jälkeen, niin vanha ”puuceeni” hyrräisi edelleen ja minä olisin poissa markkinoilta.

Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Jos tuotteita ei vanhenneta teknologisesti, niin sitten ne vanhennetaan muodin avulla. Autoihin ja vaatteisiin tulee uusi kuosi joka vuosi. Kännyköiden uusia sukupolvia marssii esiin ja saa sinut häpeämään vanhaa kapulaasi. Televisio ja radio digitalisoidaan, mikä tahtoo sanoa, että kohta ostamme uudet laitteet tai ainakin lisälaitteet. Kodeista tulee ”älykkäitä”, mikä tarkoittaa, että voimme uusia koko talon oikein perusteellisesti.

Digitaalinen kumous on siis mitä mainioin asia. Sen avulla ylipäänsä kaikki tavaramme voidaan vanhentaa ja luoda siis kysyntää kaikelle uudelle: koko maailma voidaan myydä ja rakentaa uudestaan jälleen kerran. Digitaalinen kumous pitää talouden hyrräämässä ja toivottavasti se luo myös uudenlaisia työpaikkoja. Kun älykkään kotini tietokoneistettu ikkuna ei suostukaan avautumaan, niin silloin kutsun tietysti paikalle korjaajan. Se tietää työtä jollekin, jolla on riittävä ammattitaito.

Luova tuhoaminen on ehdottomasti parempaa kuin se toinen vaihtoehto: taloudellisten arvojen tuhoaminen vaikkapa maailmansodassa.

 

(Ilmestynyt Aamulehdessä 11.12.1998)

Last updated: 12.10.2016

Comments

How to fix Microsoft Edge is not Working,now install this edge web browser in your computer.

Add new comment