Mahdollisuuksien maisemia ja valinnanpa/i/kkoja

– Alueelliset erot osana nuorten elettyä arkea, koulutuspolkuja ja tulevaisuutta

 

”Jos ois niitä koulutusmahdollisuuksia vähän enemmän, että kaikki ei menis noihin suurkaupunkeihin. Se lisää sitä kaupungistumista ja ihmiset muuttaa sinne, sitten nämä maaseudut vähä niinku autioituu.”

”Mie kyllä koen niin paljo enemmän olevani Lapin tyttö, ku joku stadilainen, vai mitä ne sannoo.”

”Tänne mie just en halua jumittua, ja sen takia mie en haluais mennä tuonne paikalliseen lukioon.”

 

Näin 15–16-vuotiaat pohjoissuomalaiset nuoret pohtivat koulutusmahdollisuuksia, asuinpaikkaansa ja omia peruskoulun jälkeisiä koulutuspolkujaan keväällä 2019. Reissasin viime kevään ristiin rastiin pohjoista Suomea tehdessäni kenttätöitä ja haastatellessani pohjoissuomalaisia 9.-luokkalaisia nuoria kolmessa kaupunki- ja maaseutukunnassa. Haastattelut ovat osa väitöstutkimustani, jossa tutkin toisen asteen koulutusta ja nuorten peruskoulun jälkeisiä koulutuspolkuja. 

Ensimmäisen kommentin esittänyt nuori ilmaisi huolensa kotiseutunsa autioitumisesta ja koulutusmahdollisuuksien rajallisuudesta kotiseudullaan. Toisen kommentin nuori oli sitä mieltä, että vaikka hän ei tulevaisuudessa välttämättä haluaisi asua enää synnyinpaikkakunnallaan, jossain lähistöllä kuitenkin. Kolmannen kommentin esittänyt nuori puolestaan oli hakenut Helsinkiin opiskelemaan. Hän oli sitä mieltä, että kotiseudulle hän ei missään nimessä haluaisi jumittua.  Nämä nuorten kommentit valottavat niitä moninaisia tapoja, joilla alueelliset erot ja tilan politiikka ovat läsnä nuorten arjessa ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä. 

Alueelliset erot ja tilan politiikka nuorten koulutuspoluissa 

Koulutus on yksi tärkeimpiä nuorten kansalaisuuden, yhteiskunnallisen toimijuuden ja osallisuuden rakentumisen paikkoja. Nuorten koulutuspolut ja kouluttautumisen mahdollisuudet kytkeytyvät myös laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten osallisuuteen, alueelliseen eriarvoisuuteen, muuttoliikkeeseen ja kaupungistumiseen. Koulutuksesta ja kouluttautumisesta onkin tullut tärkeä osa erilaisia yksilöllisiä ja alueellisia projekteja korkeaa koulutusta ja osaamista arvostavassa suomalaisessa tietoyhteiskunnassa.

Toisen asteen koulutuksen yhteiskunnallista ajankohtaisuutta alleviivaa myös Marinin hallituksen tavoite laajentaa oppivelvollisuutta. Uudistuksen myötä oppivelvollisuusikää nostettaisiin 18 ikävuoteen ja toisen asteen koulutuksesta tulisi maksutonta. Uudistuksella pyritään edistämään koulutuksellista tasa-arvoa, nuorten hyvinvointia ja työllistymistä. Nähtäväksi tosin jää, miten koronakriisi vaikuttaa hallituksen esityksen käsittelyyn ja uudistuksen toteutumiseen.

Samaan aikaan kun koulutuksen merkitys on korostunut, kouluttautumisen mahdollisuuksia on maassamme karsittu ja koulutuksellisen tasa-arvon perusteet uhkaavat rapistua. Erityisesti maan itäisten ja pohjoisten alueiden näkökulmasta nuorten mahdollisuuksien maisemat ovat kaventuneet. Koulutuspolut ja oppimistulokset eriytyvät paitsi alueiden sisällä ja välillä, myös esimerkiksi sukupuolen ja vanhempien koulutustaustan suhteen.

Paikallisilla tekijöillä on merkitystä myös koulutuksen jälkeisen elämän kannalta. Pienten kuntien ja harvaan asuttujen alueiden elinkeino- ja väestörakenteet poikkeavat suuremmista kaupungeista ja keskuksista, jonne etenkin tietointensiivisen talouden työpaikat ovat keskittyneet.

Paikallinen, eletty ja arkipäiväinen osana alueellisen muutoksen dynamiikkaa

Väitöstutkimus tuo koulutuksen ja nuorten näkökulmat osaksi alueellisen muutoksen ja aluepoliittisen tutkimista. Aluepolitiikan tutkimuksen viitekehyksessä on perinteisesti kiinnitetty huomiota alueelliseen hallintaan ja yläpuolelta ohjautuvaan kehitykseen. Erityisesti nuori väestö on ryhmä, joka osin alaikäisen statuksensa perusteella on perinteisesti esitetty vailla omaa aktiivista toimijuutta, ylhäältä alaspäin suuntautuvan hallinnan ja ohjauksen kohteina.

Perinteisemmän hallinnan näkökulman lisäksi kriittiseen ja feministiseen tutkimusperinteeseen nojautuva paikallisen, eletyn ja arkipäiväisen tarkastelu avaa uusia tulokulmia aluepoliittisen tutkimiseen. Paikallisen tason ja jokapäiväisten käytäntöjen tarkastelu avaa uutta ymmärrystä siihen, miten laajemmat ylikansalliset ja kansalliset kehityskulut näkyvät, muotoutuvat ja muokkaavat paikallista ja nuorten elämää. Alueellisen muutoksen kertomukset eivät kuitenkaan ole muuttumattomia saati ennaltamääritettyjä. Eletyn ja arkisen aluepoliittisuuden tarkastelu auttaa näkemään nuoret aktiivisina toimijoina ja vaikuttajina omassa ympäristössään.

Arkipäivän ja paikallisen tason näkökulmasta osaksi koulutuksen aluepolitiikkaa kytkeytyvät myös nuorten koulutusvalinnat, kouluttautumisen mahdollisuudet sekä nuorten arjessa konkretisoituvat arvostukset ja käsitykset siitä, millaista kansalaisuutta koulutuksella pyritään rakentamaan. Peruskouluaan päättävät 15–16 -vuotiaat nuoret tekevät kauas tulevaisuuteen kantavia valintoja niin opiskelualan kuin usein myös asuinpaikan ja elämäntyylin suhteen.

Nuorten koulutuspolkuja ja koulutuksen aluepolitiikkaa

Kuten alun sitaatit osoittavat, nuorten omat osallisuuden ja kuulumisen kokemukset ovat tärkeitä koulutuspolkua pohdittaessa. Perheen ja koulun tuen lisäksi merkittäviä ovat myös materiaaliset ja poliittiset raamit: konkreettiset mahdollisuuksien maisemat ja valinnanpaikat sekä poliittiset toimet, joilla koulutusta ja nuorten toimia pyritään ohjaamaan. Miltä nämä arjen realiteetit näyttäytyvät koulutusvalintojaan tekevien nuorten arjessa? Kuinka alueelliset erot tulevat osaksi nuorten tulevaisuutta ja elettyä arkea? Millaisia toisin toimimisen mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia polkuja voidaan havaita? Millaista vastustusta nuoret puheissaan tai toimissaan esittävät?

Muun muassa näiden kysymysten kautta meneillään olevassa väitöstutkimuksessani tarkastelen nuorten koulutuspolkuja ja koulutuksen aluepolitiikkaa, erityisesti pohjoisen Suomen ja toisen asteen koulutuksen näkökulmasta. Tutkimus pyrkii tekemään näkyväksi eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden rakenteita sekä nuorten omaa toimijuutta suhteessa vallitseviin rakenteisiin. Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa koulutus- ja aluepoliittisen päätöksenteon ja suunnittelun tueksi.

Väitöstutkimusta rahoittaa Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan maakuntarahasto sekä Kyösti Haatajan säätiö. Kenttätöitä rahoittivat myös OLVI-säätiö ja Oulun yliopiston tutkijakoulu.
 
Kuva: Jordan McQueen, Unsplash.

Last updated: 23.6.2020