"Minulla ei ole tavoitteita vaan unelmia!"

Kesä, kirjat ja riippumatto – yhdistelmä, joka rentouttaa, mutta joka myös opettaa! Tämä kesän lukemisto on ollut kyllästetty elämänkerroilla, joista kaksi on ollut menestyksekkäitten ja karismaattisten yrittäjien tarinoita: Kirsti Paakkanen ja Aldo Gucci.

Paakkasen tarinan moni varmasti tuntee. Hän loi menestyksekkään mainostoimisto Womenan ja sen myytyään ja hetken oleskeltuaan vapaana bisneksistä tarttui kuusikymppisenä Marimekon ruoriin ja pelasti uppoavan laivan ja nosti brändin uuteen kukoistukseen.

Gucci on luxusmerkin perustajan poika, joka teki tuotemerkistä globaalin ja menestyksekkään brändin, jonka valitettavasti seuraavat sukupolvet ja uusi pääomasijoittajaomistaja melkein tuhosivat. Entisestä loistosta on enää rippeet jäljellä.

Vaikeuksista vahvuutta ja iästä viis!

Molempia yrittäjiä yhdistää muutama asia. Ensinnäkin he ovat hyvin vaatimattomista ja köyhistä oloista lähtöisin. Lapsuudessa ja nuoruudessa ympärillä oli puutetta, kurjuutta, sotaa ja ainaista epävarmuutta. Ympäristö ehkä kasvatti visiointikykyä, sisua ja rohkeutta. Maailmalle oli lähdettävä ja toisaalta maailma antoi myös paljon sitä uteliaana tarkkailevalle. Mahdollisuuksia ja unelmia alkoi putkahdella mieleen  juoksutytön tai kielitaidottoman matkalaukkujen kantajan roolissa. Nuoren ihmisen ajatus siitä, mitä minä tekisin tässä tilanteessa ja bisneksessä toisin, alkoi itää.

Toinen yhdistävä tekijä on työhulluus - suunnaton intohimo työhön. Sanaa vapaa-aika tai jaksaminen ei tunnettu. Unelmat toimivat piiskurina alati kohti uutta. Molemmat henkilöt – Kirsti ja Aldo, olivat aluksi mikroyrittäjiä ja heihin kumpaankin sopivat lauseet: ”En nauti elämästä, pitää olla tekemistä” ja ”Minulla ei ole tavoitteita vaan unelmia.”

Kolmas yhdistävä asia on kummankin yrittäjätaipaleelle osuneet vaikeat hetket: yritys menossa konkurssiin, viime hetken palkkarahojen saanti joltain pelastavalta enkeliltä, nurkanvaltaukset, selkään puukottajat jne. Näennäisesti kalliin ulkokuoren takana on ollut paljon tuskaa, epävarmuutta, uhkia, epäonnistumisia ja pelkoa. Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla tilanteista selviydyttiin ehkäpä sen alitajuisen unelman, sisun ja tulevaisuususkon voimalla. Myös lapsuus- ja nuoruusajan kasvuolot antoivat ehkä perspektiiviä vaikeuksista selviämiseen.

Ikä ei ole hidaste, päinvastoin. Oma yritys on kuin lapsi, jota kantaa aina sydämellään. Paakkasta voisi trendikkäästi kuvailla senioriyrittäjäksi; aloittihan hän Marimekon johdossa kuusikymppisenä. Gucci johti yritystään vielä yli kahdeksankymmentävuotiaana ja olisi johtanut pidempääkin elleivät nurkanvaltaajat olisi iskeneet yritykseen.

Suomalainen sisu

Kirjojen tarinat ovat olleet hyvä oppi ja muistutus siitä, että yritystoiminta on ollut ja tulee olemaan monilta osin melko samanlaista. Olen usein yrittäjien kanssa puhunut siitä, että isotkin yritykset ovat joskus olleet pieniä yhden tai kahden hengen ”autotallifirmoja.” Siksi kaikille yrittäjille on mahdollisuus kasvaa niin halutessaan, luoda jotain suurta ja menestyä. Kukaan ja mikään ei yleensä synny isona, ei ihminen eikä yritys.  Suomi on täynnä hienoja mikroyrittäjien menestystarinoita ja monet niistä kehittyvät kuten Paakkasen tai Guccin firmat. Mennyt kevät koronoineen on osoittanut, että alkujärkytyksen jälkeen Suomeen on syntynyt uudenlainen yrittäjyysdraivi. Jopa lehdistö ihmettelee, miksei konkurssiaaltoa syntynytkään? Saa ihmetellä ihan rauhassa – suomalainen sisu on näyttänyt kyntensä ja moni pieni yritys on saanut uudenlaisen buustin kehitykseensä.

Lykkyä kaikille yrittäjille! Paakkasen johtamisfilosofiaan kuului hankalien asioiden tunnistaminen, tunnustaminen ja käsittely saman tien. Pandemian edessä moni yrittäjä on kertonut toimineensa samoin. Ja sitten on käännetty kurssi kohti uutta eikä jääty rannalle ruikuttamaan. Hyvä suomalainen yrittäjä sekä hänen suonissaan virtaava sisu!

 

Riitta Forsten-Astikainen

Projektitutkija, verkostokoordinaattori

riitta.forsten-astikainen@oulu.fi

046 9220913

Last updated: 17.8.2020