Kukapa olisi uskonut - Kuinka minusta tuli kauppatieteilijä.

On kuudennen luokan päättäjäispäivä. Opettaja kiittää reippaita oppilaita kutakin vuorollaan ja kannustaa kohti valoisaa tulevaisuutta. Vuoroni jonossa lähenee ja odotan innolla opettajan saatesanoja matkalleni kohti yläastetta. Pieni maailmani mureni, kun opettajan sanojen mukaan minun kohdallani ei suuria voinut odottaa. Piti vain toivoa parasta. En tänä päivänäkään vielä tiedä, mitä niin kamalaa olin tehnyt, että olin nuo sanat ansainnut.

Ajatus kauppatieteiden opiskelusta

Kun tarpeeksi monta kertaa toistetaan, alkaa itsekin uskoa ihmisten puheisiin. Ja kun sitten uskoo, ettei itsestä ole kovinkaan kummoisiin, niin ei myöskään yritä mitään kovin kummoista. Miten sitten päädyin yliopistoon, sillä sehän on mielestäni aika kummoista? Siihen johti kaksi toisistaan irrallista tapahtumaa.

Opiskelin reilu kymmenen vuotta sitten töiden ohella restonomiksi. Jokainen tunti luennoilla tuntui ikuisuudelta, kunnes alkoivat laskentatoimen tunnit. Olin aivan innoissani, kun pääsin pyörittelemään numeroita tiliristikoilla. Tajusin, että muut tunnit tuntuivat pitkiltä, koska en todellisuudessa ollut kiinnostunut aiheista. Tajusin, että olen ajautunut täysin väärälle alalle. Halusinkin vain lisää taseita ja tuloslaskelmia ja niiden ihanaa logiikkaa. En kuitenkaan uskonut, että minusta olisi kauppatieteilijäksi.

Eräänä päivänä ehkä vuoden myöhemmin eräs tuttavani kysyi minulta, mitä minä oikeasti haluaisin tehdä työkseni, jos unohdetaan kaikki epävarmuuteni ja leikitään, että minä osaisin ihan mitä vain. Vastasin silmät palaen hetken mietittyäni, että minä haluaisin olla tilintarkastaja. Päätimme jatkaa ajatusleikkiä, että minä pystyn mihin vaan, ja niinpä minä hain yliopistoon laskentatoimea lukemaan. Puoli vuotta myöhemmin sain kuulla, että minut on hyväksytty.

Tie tohtorikoulutettavaksi

Ilmapiiri yliopistolla oli erilainen mihin olin koskaan tottunut. Luennoilla professorit puhuivat meistä tulevaisuuden osaajina – minustakin. Kuten edellä sanoin, kun tarpeeksi monta kertaa samaa asiaa toistetaan, alkaa itsekin uskoa ihmisten puheisiin. Maisterivaiheen alkaessa olin jo vakuuttunut, että minustakin on aivan samaan kuin kaikista muistakin, kunhan vain uskon itseeni. Ja niinhän minä uskoin.

Kun aloitin gradutyöskentelyn, pystyin jo sieluni silmin näkemään itseni tilintarkastajana. Gradun tekeminen oli tuskien taival, mutta minä kerta kaikkiaan rakastin sitä taivalta. Halusin lisää vastaavia projekteja. Niinpä hain tohtorikoulutettavaksi. Haaveeni tilintarkastajan urasta vaihtuikin haaveeksi tutkia tilintarkastajia.

Usko itseesi ja unelmiisi!

Kukapa olisikaan uskonut, mitä syntyy, kun pari poikaa Kaliforniassa väsää ilmaisia puheluita soittavan laitteen tai kun kolme opiskelijaa suomalaisesta korkeakoulusta osallistuu mobiilipelikilpailuun. Niin saivat kuitenkin alkunsa Apple ja Rovio. Tuskin kummastakaan olisi noussut menestystarinaa ilman unelmaa ja uskoa omaan tekemiseen. Kukapa olisi uskonut, että siitä pienestä tytöstä luokan ovella kasvaakin kauppatieteiden tohtori. Se tuttava uskoi ja myöhemmin myös tyttö itse. Tärkeintä on uskoa itseensä, mutta tärkeää on myös tukea toisia uskossa itseensä.

 

Jenni Jääskö, laskentatoimen tohtorikoulutettava

Last updated: 20.1.2017

Add new comment