Tiedepolitiikassa korostettava laatua ja laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta

Suomen Akatemian Tieteen tila -katsauksen julkistaminen on merkkihetki joka toinen vuosi. Tieteen tila 2016 -katsaus* tarjoaa jälleen kiinnostavan näkymän Suomen tutkimuksen tasosta suhteessa vertailumaihin ja tiedepolitiikan takana oleviin tilastoihin.

Tutkimuksen tieteellistä vaikuttavuutta on perinteisesti arvioitu julkaisumäärien ja viittausindikaattoreiden avulla. Mitä enemmän tutkimusta on ja mitä useammat tutkijat ovat viitanneet siihen, sen vaikuttavampana sitä voidaan pitää. Viime aikoina on alettu korostaa top10-indikaattoria, joka ilmaisee suhteellisen osuuden julkaisuista jotka yltävät tieteenalallaan eniten viitattujen 10 prosentin joukkoon. Top10-indeksin arvo 1 edustaa maailman keskitasoa, joten indeksin avulla saa havainnollisen käsityksen tutkimuksen laadusta suhteessa muihin.

Vuosina 2011–2014 maailmassa tehtiin yli 6,7 miljoonaa Web of Science -viitetietokantaan indeksoitua tieteellistä julkaisua. Suomessa työskentelevät tutkijat olivat mukana 53 000 julkaisussa, mikä vastaa 0,8 prosenttia maailman julkaisutuotannosta.

Suomessa julkaisumäärä asukasta kohden on suuri. Verrokkimaista (Sveitsi, Tanska, Ruotsi, Norja, Alankomaat, Belgia, Irlanti, Iso-Britannia, Itävalta, Saksa, Yhdysvallat ja Ranska) vain Sveitsin asukaslukuun suhteutettu julkaisumäärä oli tarkastelukaudella olennaisesti suurempi kuin Suomen. Asukaslukuun suhteutettu julkaisutuotanto on kasvanut kaikissa verrokkimaissa 2000-luvulla. Monet verrokkimaat ovat kasvattaneet julkaisutuotantoaan nopeammin kuin Suomi, mutta julkaisumäärien näkökulmasta olemme hyvällä tasolla.

Laatua korostavalla Top10-indeksillä tarkasteltuna Suomen tieteen taso on ollut maailman keskitasoa 1990-luvun alusta alkaen ja kohonnut viime vuosina vain hieman. Suomen Top10-indeksi on ollut alimmillaan 0,98 vuosina 2004–2007 ja korkeimmillaan 1,06 tarkastelujakson lopussa vuosina 2011–2014. Kehitys on vakaata ja suunta oikea. On kuitenkin huomionarvoista, että vertailumaista vain Ranska on Top10-indeksissä Suomen takana ja ohittanee nopean kehityksen johdosta Suomen pian, jos tutkimusjulkaisujen laatua ei saada kehittymään nykyistä ripeämmin.

Kansainväliset yhteisjulkaisut ovat kaikissa verrokkimaissa selkeästi tieteellisesti vaikuttavampia kuin kotimaiset julkaisut. Suomessa yhden organisaation julkaisun Top10-indeksi jää alle 0,8 kun organisaatioiden yhteisten kotimaisten julkaisujen indeksi on noin 1 ja kansainvälisten yhteisjulkaisujen indeksi noin 1,5. Tutkimuksen tieteellisen vaikuttavuuden näkökulmasta kansainvälistyminen näyttää olevan laadun tae. Kansainvälisiin hankkeisiin ja julkaisuyhteisöön pääseminen edellyttää aktiivisuuden lisäksi näyttöä osaamisesta, joten tunnistettava tieteellinen profiili ja tutkijoiden korkea osaaminen ovat tavoiteltavia asioita.

Yliopistoissa on laajalti ymmärretty terävän osaamisen tarve ja tutkimuksen profiloituminen on käynnissä. Erikoistumisen kautta tuleva korkea osaaminen, kansainvälinen verkostoituminen ja erityisesti tutkimuksen laadun merkityksen korostuminen auttavat Suomen tieteellisen tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden jyrkempään nousuun.

Tiedepolitiikassa tutkimuksen tieteellinen vaikuttavuuden tärkeys ja itseisarvoisuus tunnustetaan, mutta samaan aikaan tutkimuksen kokonaisarvoa yhteiskunnalle halutaan lisätä. Kansainvälinen ja kotimainen keskustelu tutkimuksen laajemmasta vaikuttavuudesta, sen mittaamisesta tai seurannasta ja sen merkityksestä on vilkastunut viime vuosina.

Tieteellinen tutkimus vaikuttaa yhteiskunnassa monin eri tavoin. Tiede toimii maailmankuvan ja sivistyksen rakentajana, vaurauden ja hyvinvoinnin lähteenä, päätöksenteon perustana sekä käytäntöjen kehittäjänä. Vaikuttavuuden mekanismit ovat eri aloilla erilaisia, ja tutkimuksen tavoitteet ja tavoiteltavat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden muodot voivat vaihdella suuresti myös tieteenalojen sisällä.

Tutkimuksen vaikuttavuus syntyy useiden mekanismien kautta: osaavien ihmisten kautta, yhdessä tekemisen ja vuorovaikutuksen kautta sekä itse tutkimustulosten hyödyntämisen kautta. Yksittäisten tutkimustulosten siirtymistä tärkeämpiä vaikuttavuuden reittejä ovat monilla aloilla tutkimuksesta kumpuavan osaamisen siirtyminen ihmisten liikkuessa organisaatiosta toiseen sekä vuorovaikutus ja organisaatioiden välinen yhteistoiminta.

Tutkimuksen muuta kuin tieteellistä vaikuttavuutta on hankala mitata suoraan. Kuitenkin on loogista ajatella niin, että tieteellisen vaikuttavuuden kannalta keskeinen yhteistyö vertautuu muussa vaikuttavuudessa tiedemaailman ja vaikuttavuutta tuottavien toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Laajemman yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamiseksi on lisättävä toimijoiden välistä yhteistyötä. Yhteistyön määrää voidaan ja tulisi mitata luotettavasti, jolloin laajempaa vaikuttavuutta voitaisiin edistää tiedepoliittisin keinoin nykyistäkin enemmän.

_____

*Toimittaneet: Anu Nuutinen, Anssi Mälkki, Katri Huutoniemi ja Johanna Törnroos, Suomen Akatemia,  lisätietoja: www.aka.fi /tieteentila.

 

Jouko Niinimäki

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 24.1.2017

Last updated: 21.10.2020