Kivestä ja kokoelmista

Suomi100 –juhlavuoden kunniaksi haluamme tuoda päivänvaloon Oulun yliopiston kirjaston kulttuurihistoriallisesti merkittäviä erikoiskokoelmia. Niiden ei soisi jäävän pelkiksi kuriositeeteiksi vaan toimivan jatkossa entistä paremmin hyödynnettävinä, potentiaalisina tutkimusaineistoina.

Tänään 10.10. Aleksis Kiven (1834-1872) ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä on oiva tilaisuus nostaa esille Kiveen tavalla tai toisella liittyviä aineistoja. Kansalliskirjailijamme avulla kokoelmista nousee esiin erilaista tutkimus- ja käyttökirjallisuutta, perinteisistä painatteista nettijulkaisuihin, mutta myös harvinaisempia aarteita alkaa paljastua.

Iloistelewa elämänkertomus, kirjailijan kuolema ja myöhästyneet hautajaisvieraat

Hra A. Kiwi tarjoo tilattawaksi seuraawan teoksen: Seittemän Miestä; iloistelewa (humoristisk) elämänkertomus seittemästä weljestä Hämeen metsistä. Tehnyt A. Kiwi. Kirja sisältäwä noin 300 siwua, painetaan, jos nimittäin tarpeeksi tilaajoita ilmaantuu, jouluksi 1867 ja myydään tilaajoille 2:teen markkaan, ostajille 3:meen. Tilauslistoja löytyy herroilla kirjakauppioilla Sederholm'illa Helsingissä, Åkerman'illa Turussa, Clouberg'illa Wiipurissa, Calonius'ella Kuopiossa ja Barck'lla Oulussa.

Suometar no 99 10.12.1866 ja Suomalainen Wirallinen Lehti no 98 12.12.1866 Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Näin herra A. Kivi markkinoi tulevaa romaaniaan yli 150 vuotta sitten. Suunniteltu omakustanne ei toteutunut tilaajien puutteessa ja ensimmäisen kerran romaani julkaistiinkin neljänä vihkosena Suomalaisen kirjallisuuden seuran (SKS) Novellikirjastossa vuonna 1870. Nämä alkuperäiset vihkoset ovat käyneet harvinaisiksi, eikä niitä tiettävästi ole enää antikvariaateissa tarjolla. Yksi niistä on aikanaan saatu lahjoituksena Oulun yliopiston kirjaston kokoelmaan. Vihkosen kanteen on puukynällä kirjoitettu nimi Fröken Bergbom. Kirjastonhoitaja voi hyvin kuvitella niteen kuuluneen aikoinaan Kiven ystävän, teatterinjohtaja Kaarlo Bergbomin (1843-1906) siskolle Emilie Bergbomille (1834-1905). Ehkäpä omistuskirjoitus kannessa on Kiven itsensä kirjoittama?

Aikalaisten kritiikki ja elämä ehtivät musertaa Kiven ennen kuin SKS julkaisi romaanin kokonaisuudessaan yhtenä niteenä vasta kolme vuotta myöhemmin. Harvinaiskokoelmissa olevan vuonna 1873 julkaistun romaanin esipuheessa SKS:n puheenjohtaja J. V. Snellman ja runoustoimikunnan jäsenet puolustavat romaanin ansioita.

Aleksis Kivi ei enää itse ollut näkemässä romaaninsa julkaisemista, sillä hän kuoli vuoden 1872 lopulla Tuusulassa, jossa myös hautajaiset pidettiin vuodenvaihteen jälkeen. Kiven elämänvaiheista ja kuolemasta on olemassa runsaasti tutkittua tietoa, kirjoituksia ja julkaisuja.

Yksi Oulun yliopiston kirjaston erikoiskokoelmien helmistä on aikalaiskuvaus Kiven hautajaisista. Kyseessä on 11.2.1873 päivätty kirje, jonka on kirjoittanut yksi Kiven ystävistä J. V. Calamnius neiti Selina Flanderille Ouluun. Calamnius kertoilee kirjeessään monista tuon ajan kulttuuripiirien kuulumisista Helsingissä ja kirjeensä lopuksi hän kuvailee tapahtumia Kiven hautajaisissa:

Alexis Kiven hautajaisissa olin koska olinkin likimpiä tuttavia. Kuollut toveri näytti kuolon-puvussaan oikein idealisen kauniilta. Hulluuden merkkiä siinä, hänen kasvoissaan, ei laisinkaan näkynyt. Laihtuneet kasvot näyttivät nerokkailta ja tyveniltä. Kaikkia neuvoja koetettiin saada vainajasta kuvan. Hän, näetten, ei koskaan mennyt fotografin luokse, vaikka häntä tahdottiin. Puhuteltiin sentähden täällä olevia maalaajia (Löfgreniä, Edelfeltiä ym.), mutta ei kukaan tahtonut lähteä kuvaamaan kuollutta; mikä pelkäsi, mikä taas teki mitäkin esteitä. Me nurkkamestarit koetimme siis saada jonkumoisen profili-kuvan hänestä, mutta mitäpä tuosta. 

Arkun kantta olimme juuri kiini panemaisillamme, kun arvaamatta Helsingistä maantietä myöten tulla roiskahti vieläkin kaksi miestä, toinen niistä Morgonbladin toimittaja Juris Kandidati Forssell, joka aikoinansa on, menestykselläkin, harjoittanut maalaustaidetta. Hänpä nyt heti pantiinkin vainajaa kuvaamaan, ja, kaikeksi onneksi, hän todellakin hyvin onnistui, hän olikin se, joka vainajata parhaiten tunsi ja muisti hänen elinajastansa. Tämän kautta saimme Alexis Kiven kasvot säilytetyiksi isänmaalle ja ystäville. Siitä tehdään ensin puupiirros, joka pannaan Krohnin Kuvalehteen. Mutta myöskin valokuvaa koetetaan saada, jota sitten on aiottu myydä korkeampaan hintaan runoilijan ystäville ja voittorahoilla nostattaa muistokiven hänen haudalle.

Calamniuksen kirjeen digitoitu versio löytyy  J A Mannermaan arkistosta, kirjaston tietoaineisto-oppaissa.

Mielikuvamme Aleksis Kiven kasvonpiirteistä pohjautuu juuri tuohon Ernst Albert Forssellin hautajaisissa tekemään piirrokseen. Myöhemmin tuon piirustuksen pohjalta tiettävästi Edelfelt teki tämän hyvin tunnetun puupiirroksen.

Kuva Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto.

Calamniuksen kirje sisältyy piispa Mannermaan arkistoon, joka on yksi aikojen saatossa kirjaston erikoiskokoelmiin päätyneistä käsikirjoitusaineistoista. Kirjastossa näitä aineistoja on hyödynnetty vain satunnaisesti ja osin tieto aineistojen alkuperästä tai lahjoittajasta on saattanut kadotakin. Jotkin aineistot ovat kuitenkin säilyneet kokonaisuuksina taustatietoineen ja yksittäisissä asiakirjoissakin voi nähdä tutkimuksellista arvoa tutkijalle, kunhan aineistot saadaan näkyviksi. Käsikirjoitusaineistojen järjestäminen ja kuvailu sekä tallentaminen OULA-FINNA -tietokantaan on aloitettu Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, mutta työ jatkuu varmasti tulevinakin vuosina.

Tervetuloa tutustumaan kirjaston tietoaineistoihin lähemmin!

Ota yhteyttä ja sovitaan tapaaminen juuri sinun opetustasi, opiskeluasi ja tutkimustasi palvelevien tietoaineistojen merkeissä.

Tiedekirjasto Pegasuksen 1. krs vitriinissä esillä julkaisuja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä Allu Stemun Seittemään broidiin ja Aku Ankkaan.

 

Tuula Kontio

kirjasto.kokoelmat@oulu.fi

Oulun yliopiston kirjasto

 

 

Last updated: 10.9.2019

Add new comment