Miten nimi meitä määrittää? Kuka saa olla suomalainen?

Digitaaliset ihmistieteet 2018

Historiaa arktisella asenteella -blogin valloittavat keväällä 2018 Digitaaliset ihmistieteet -kurssin opiskelijat. Blogisarja on syntynyt Some- ja verkkotutkimuksen työpajassa.

 

Sauli Tervaniemi & Theresia Simi

 

Mieti tilannetta, jossa sinulta tullaan kyselemään, mistä maasta olet kotoisin. Sinulta, joka olet suomalainen. Olet syntynyt ja kasvanut Suomessa, puhut ja käyttäydyt niin kuin muutkin. Tunnet olevasi yhtä suomalainen kuin kuka tahansa. Silti sinulta kysytään, mistä olet kotoisin? Ehkä kysyjä on kiinnittänyt huomiota nimeesi. Ehkä kasvoissasi, silmissäsi, tai hiuksissasi, oli kysyjän mielestä jotakin sellaista – vierasta ja erilaista.

Nämä kysymykset eivät juuri liikuta, kun kysymysten kohteena on henkilö, jonka identiteetti on vahva. Tai jos asiaa kysytään ihmiseltä, jolla ei ole ulkomaalaista taustaa. Silloin ne lähinnä naurattavat. On kuitenkin valtava joukko ihmisiä, jotka joutuvat kokemaan itsensä erilaiseksi joka päivä. Maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä kuuluvat heihin. Esimerkiksi toisen polven ruotsinsuomalaiset ovat Ruotsissa taustansa puolesta leimautuneet ulkomaalaisiksi. Vanhemman perintö määrittää lapsen aseman. Suomalaisten jälkeläisiä ei auta, vaikka he kokisivat itsensä yhtä ruotsalaisiksi kuin muutkin Ruotsissa pitkään asuneet. Marja Ågren siteeraa tutkimuksessaan vuodelta 2006 suomensukuista Annaa, joka toteaa osuvasti: “Joko sitä on ruotsalainen tai sitten ei. Koskaan se ei ole integroitu, joka saa ylellisyyden määrittää oman asemansa.”

 

Kuka on suomalainen?

Missä vaiheessa muualta tullut lakkaa olemasta ulkomaalainen? Ensimmäisen polven maahanmuuttajat eivät yleensä hylkää alkuperäistä identiteettiään. He elävät usein pienissä yhteisöissä ja integroituminen yhteiskuntaan voi olla vaikeaa. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää Suomesta Ruotsiin 1960–1970-luvuilla muuttaneita satoja tuhansia ihmisiä, jotka ovat vaalineet suomalaisuuttaan nykypäivään saakka. Tutkimusten mukaan toisen polven maahanmuuttajat taas samaistuvat enemmän valtaväestöön kuin vanhempiinsa. Tässä kohden erilaisuudesta tulee ongelma. Jos yksilöä ei hyväksytä ryhmään, johon hän samaistuu, on tilanne hyvin ahdistava. Voit kokea olevasi suomalainen mutta ympäristösi ei hyväksy sinua suomalaiseksi. Koet olevasi ruotsalainen, mutta ruotsalaiset näkevät sinut vain suomalaisena. Ristiriita on ilmeinen.

Tapa puhua toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista lisää myös vaikutelmaa siitä, että maahanmuuttajan status on pysyvä. Tämä vahvistaa ajatusta maahanmuuttaja ruotsalainen, siis me ne -asetelmaa. Usein puhutaan myös ulkomaalaistaustaisesta ihmisestä, millä viitataan usein normaalista poikkeavaan ulkonäköön. Ihmiset siis määritellään nimen, taustan ja ulkonäön perusteella. Onko ulkomailla asuvan suomalaisen jälkeläinen siis suomalainen vaikka viidenteen polveen, jos nimi säilyy suomalaisena? Onko tumma iho merkki siitä, että kyseessä on ulkomaalainen? Tällainen ajattelutapa on hyvin ahdas ja rajoittava. Stereotypiat siitä, miltä suomalaisen tai ruotsalaisen kuuluu näyttää, elävät vahvoina ihmisten mielissä. Kansalaisuuden kyseenalaistaminen esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, joissa suomea puhuvalle henkilölle puhutaan sinnikkäästi englantia, kasvattaa raskaiden kokemusten summaa. Identiteetin jatkuva haastaminen voi johtaa siihen, että yksilö ei lopulta tunne enää kuuluvansa mihinkään.

 

Stereotypiat ja identiteetti

Ihmisellä on perustarve kuulua ja samaistua ympäröiviin ryhmiin. Ihmiset liikkuvat yhä enemmän ympäri maapalloa, joten identiteetti ei välttämättä enää muodostu lapsuuden kotiympäristön varaan. Yksilö omaksuu niitä sosiaalisten identiteettien piirteitä, jotka ovat hänen minäkuvansa mukaisia tai lähellä sitä. Kulttuurinen identiteetti on kaiken perusta. Identiteetti ei ole kuitenkaan kiveen valettu vaan se on jatkuvassa muutosprosessissa ja sidoksissa aikaan ja tilanteeseen.

Kansallisuus on murroksessa ja maailma muuttuu. On aika hylätä vanhat stereotypiat kansalaisuudesta ja valtakulttuurin ahtaista piirteistä. Jos olemme tietoisia omista ennakkoluuloistamme ja ajatustavoistamme, voimme myös muuttaa niitä. Meidän on aika ymmärtää, että identiteetti, joka rakentuu kahden kansalaisuuden, tai vaikkapa maailmankansalaisuuden varaan, on voimavara ihmisen elämässä.

 

Kirjallisuutta:

Toisen polven maahanmuuttajat muistuttavat arvoiltaan enemmän kantaväestöä kuin vanhempiaan. Helsingin Sanomat 14.1.2016.

Puisto, Anniina 2008: Rajan tuntumassa - transnationaaliset suhteet ja maahanmuuttajanuoren identiteetti.

Tervaniemi, Sauli 2016: Kahden maan maahanmuuttajat:Suomeen muuttaneiden toisen polven ruotsinsuomalaisten identiteetti ja kansallisuus

Ågren, Marja 2006: "Är du finsk, eller…?" En etnologisk studie om att växa upp och leva med finsk bakgrund i Sverige. Arkipelag, Göteborg.

 

 

 

 

 

Last updated: 9.4.2018

Add new comment