Vaihtoehtoreitti Eurooppaan

Digitaaliset ihmistieteet 2019: Verkkokirjoittamisen työpaja

Kukapa ei haluaisi ymmärtää Suomen ja Ranskan diplomaattisia suhteita maailmansotien väliseltä aikakaudelta jo pelkän henkisen pääoman kasvattamisen vuoksi? Verrattain kaukaisen ajankohdan jatkumo näkyy kuitenkin vielä nykypäivinäkin. Voiko vastaus suomalaisten stereotyyppiseen näkemykseen ranskalaisista viiniä ja korkeakulttuuria rakastavana, mutta töykeänä romantikkokansana löytyä myös valtioidemme välisen diplomatian historian tutkimisesta? Suomen valtion itsenäisyyden alkutaipaleella harjoittama diplomatia Pariisissa tarjoaa tutkijalle hyvin antoisaa sekä viihdyttävää aineistoa, johon tutustuessa voi kirjaimellisesti tuntea historian havinan.

Eurooppalaisen suurvallan Ranskan sekä Suomen välisiä suhteita on tutkittu verrattain vähän verrattuna esimerkiksi Suomen ja Saksan suhteisiin. Tämä ei sinällään ole yllätys, sillä suomalaisiin kohdistunut suora vaikutus on tapahtunut itsenäisyytemme aikana suurimmaksi osin juuri Saksan, Venäjän ja Ruotsin suunnasta.

Ensimmäisen maailmansodan jylistessä ympäri Eurooppaa itsenäinen Suomikin sai sodankäynnin tulikasteensa sisällissodan muodossa. Suomen sisällissodan voittajaosapuolen saksamielisyys jääkärikoulutuksineen sekä kuningashankkeineen tekivät luonnollisesti hallaa Suomen suhteille Entente-maihin ja etenkin juuri Suomen Ranska-suhteelle. Ranska nimittäin kävi sotaa Saksaa vastaan.

Ensimmäisen maailmansodan lopputuloksen myötä kävi selväksi, ettei Suomi voinut tukeutua itsenäisyytensä alkutaipaleella enää ulkopoliittisesti Saksaan. Saksan kohtalo oli hävitä sotansa ja nyt myös Suomessa ryhdyttiin hakemaan oppia ja tukea muualta Euroopasta. Ensimmäisen maailmansodan voittajilla, ympärysvalloilla oli vaihtelevia näkemyksiä lyödyn Saksan kohtelemisesta. Tiukinta linjaa noudatti juuri Ranska, joka halusi varmistaa, ettei Saksa tulisi enää koskaan nousemaan Euroopan titaaniksi. Suomen valtion historiaa ei oltu ennätetty kovin montaa sivua tähän mennessä kirjoittaa, mutta saksalaissekoilut näyttäytyivät varmasti ranskalaisten silmissä epämieluisilta.

Olisi typerää väittää, ettei kyseenomaisen ajanjakson diplomaatit ja politiikan tekijät olisi tienneet Suomen ja Ranskan välisten suhteiden näennäisesti esiintyvien kipupisteiden luonnetta.

Ensinnäkin valtiot halusivat varmasti olla hyvää pataa keskenään. Pienten valtioiden ja suurvaltojen tapa tehdä ulkopolitiikkaa kuitenkin on tyystin erilainen. Toinen vetelee suuria linjoja, kun toinen vasta pyrkii saamaan kansainvälistä hyväksyntää suvereeniudelleen.

Toiseksi tuolloisen Suomen ja Ranskan ulkopoliittiset ja myös sisäpoliittiset intressit olivat voimakkaasti ristiriidassa keskenään. Tästä huolimatta Suomen ja Ranskan diplomaattiset suhteet olivat verrattain lämpimät 1900-luvun alkuneljänneksellä.

Kolmanneksi enemmän tai vähemmän globaaleiksi kutsuttavat tapahtumat kuten maailmansota, Venäjän sisällissota sekä kommunististen liikkeiden aktivoituminen ajoivat eurooppalaisia liittoutumaan keskenään, ja täten periaate: ”jos et ole ystävämme, olet vihollisemme” OLISI voinut saada suurenkin merkityksen Suomen ja Ranskan välisissä suhteissa.

Kaikesta huolimatta voimme iloksemme todeta Suomen ja Ranskan välisten yhtenäisyyksien päihittäneen eroavaisuudet. Me molemmat osaamme pitää viholliset lähellä, peräti naapurissa. Tämän lisäksi tykkäämme syödä leipää sekä Suomessa että Ranskassa. Emmekä kummatkaan kansat perinteisesti ole tottuneet sylkemään kuppeihimme. Kyllä nämä ovat olleet tekijöitä, joiden päälle on voitu ryhtyä rakentamaan kahden maan välistä lämmintä diplomaattista suhdetta.

Teksti ja kuva: Teemu Kangas

Last updated: 10.3.2019

Comments

editorpennews editorpennews

editor today news editor today news

editor today news editor today news

editor today news editor today news

Add new comment