Nykymuotoinen taloudellinen kasvu ei voi jatkua loputtomiin

Tuottavuuden kasvu mahdollistaa taloudellisen kasvun. Tuottavuus paranee tehokkaampien työvälineiden käyttöönoton ja käyttöön liittyvän oppimisen myötä. Työajan kuluessa saadaan enemmän aikaiseksi. Tämä teknisen kehityksen ja oppimisen vuorovaikutus on mahdollistanut elintason ja hyvinvoinnin paranemisen lähes kaikkialla maailmassa.

Tähän asti. Nyt kuitenkin nähdään, että tämä ilmiö on erittäin monisyinen ja hankalasti hallittava kokonaisuus. Voidaan kysyä, jatkuuko taloudellinen kasvu ylipäätään? Vastaus riippuu uusiin innovaatioihin liittyvästä tulkinnasta. Pessimistit sanovat, että tekoäly ja koneoppiminen eivät ole höyryn ja sähkön veroisia teknistä kehitystä ajavia innovaatioita. Optimistit puolestaan uskovat, että näiden myötä käynnistyy uusi teollinen vallankumous, joka mahdollistaa uuden tyyppisen älykkään kasvun.

Keskeinen haaste liittyy kasvun sisältöön ja älykkyyteen. Riittävätkö luonnonvarat ylläpitämään jatkuvaa kasvua? Tutkimustulokset osoittavat selkeästi, että voimakkaasti nopeutuvan teknisen kehityksen vallitessa ihmiskunta näyttää ylikäyttävän maapallon resursseja. Nämä analyysit, kuten esimerkiksi aikanaan Rooman klubin raakaöljyn loppumisen ennusteet, usein unohtavat markkinoilta tulevat hintareaktiot, jotka nopeuttavat korvaavien materiaalien kehittämistä.

Voidaanko hintasignaalien voimaan ja oikeaan ajoitukseen uskoa? Luonnonvarojen riittämättömyys koskettaa meitä kaikkia ja muistuttaa luonteeltaan ulkoisvaikutusta, jonka ratkaisuun markkinat yksistään eivät pääse.

Myös ilmaston lämpeneminen liittyy kasvuun. Kasvua ei voida tavoitella fossiilisia polttoaineita käyttämällä. Hiilineutraaliuteen tulee pyrkiä ja päästä lähivuosikymmenten aikana. IPCC-ilmastopaneelin erikoisraportti (8.10.2018) edellyttää maapallon lämpenemisen rajoittamista 1,5 asteeseen.

Ilmaston lämpenemisen globaaliin ongelmaan on löydettävä yhteisiä toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Näitä ratkaisuja etsitään taloustiedettä ja ilmastonmuutosmalleja integroivilla malleilla, joita kutsutaan IAM-malleiksi (Integrated Assesment Model). Tämän vuoden Nobel-palkittu taloustieteilijä William Nordhaus on näiden mallien kehityksen edelläkävijä.

Keskeinen kysymys Nordhausin tutkimuksessa on, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia ilmaston lämpenemisellä voidaan pitkän ajanjakson kuluessa havaita. Useimmiten taloudellista vaikutusta haetaan bruttokansantuotteen kasvun hidastumisen kautta. Taloudellisen kasvun ja kasvihuonekaasujen päästöjen keskinäinen riippuvuus on kuitenkin voimakkaasti vuorovaikutteinen prosessi, jonka kaikkia takaisinkytkentöjä ei tunneta.

Yksi olennainen pulma pitkän aikavälin tulosten tulkinnassa liittyy ajan arvottamiseen. Kuinka pitää suhtautua siihen, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset ilmenevät vasta vuosikymmenten kuluttua? Nehän ovat seuraavien sukupolvien ongelmia, miksi meidän pitää niistä huolestua? Mitä vähemmän arvotamme tulevaisuuden tapahtumia, sitä vähemmän välitämme ilmaston lämpenemisen tuleville sukupolville aiheuttamista ongelmista.

Taloudellisen kasvun hiipuminen aiheuttaa köyhtymistä ja lisää eriarvoisuutta. Jatkuessaan ilmaston lämpeneminen aiheuttaa mittavaa inhimillistä kärsimystä. Rohkeilla avauksilla ja uusilla innovaatioilla emme joudu valitsemaan, vaan voimme ratkaista kummankin haasteen.

Last updated: 15.10.2018

Add new comment