Tutkimusrahoituksen hakemisessa korostuvat viestintä- ja vuorovaikutustaidot

Tutkijat käyttävät liian suuren osan työajastaan rahoitushakemusten kirjoittamiseen, siitä koko tiedemaailma on varmasti yhtä mieltä. Mutta koska rahoitushakemusten kirjoittaminen on keskeinen osa tutkijan työtä, siihen ei kannattaa suhtautua välttämättömänä pahana, vaan tärkeänä osana omaa tekemistä, josta kannattaa ottaa kaikki irti.

Hakemuksen kirjoittaminen on mielenkiintoinen prosessi, ja sen varjolla voi harjoitella monia muitakin tutkimuksessa ja elämässä tärkeitä taitoja. Olen iloinen jokaisesta hyvin kirjoitetusta rahoitushakemuksesta ryhmässämme. Sen jälkeen, kun hakemus on jätetty, työ on tehty ja on juhlan paikka. Positiivisen rahoituspäätöksen saaminen on toki ihan hauskaa sekin.

Kun hakemuksen kirjoittamiseen suhtautuu pakkopullan sijaan tärkeänä oppimisprosessina ja osana tutkimustyötä, se on paljon hauskempaa. Hyvä hakemus pohjautuu aina aikaisempaan osaamiseen, ja tutkimukselle pitää olla selkeä tarve. Mitä paremmin oman aihepiirinsä tuntee, sitä helpompi hakemusta on kirjoittaa. Lisäksi hakemusta tehdessä myös oman tekemisen merkitys kirkastuu ja siitä oppii kertomaan muille.

Rahoitusta on tarjolla paljon, mutta kaikkiin mahdollisuuksiin ei kannata tarttua. Tutkimuksen johtajan näkökulmasta epävarmoja, korkean riskin hankkeita kannattaa hakea silloin, kun rahoitukselle ei ole akuuttia tarvetta. Tilastotietoa ja aikaisempaa kokemusta avuksi käyttäen voi päätellä, mistä rahoituskanavasta hankkeet toteutuvat helpoimmin ja minkä kanssa pitää olla enemmän onnea matkassa. Rahoituksen saaminen on toki aina enemmän tai vähemmän arpapeliä. Sen kun ymmärtää, niin kielteisen päätöksen aiheuttama pettymys ei ole ylivoimaisen suuri.

Jokaisen hyvän hakemuksen takana on paljon ajattelua ja huolellisesti mietitty tarina. Viestin pitää olla selkeä ja sen pitää välittyä nopeasti. Jokaisella lauseella pitää olla merkitys. Turhia ja monimutkaisia sanoja ja lauseita ei saa kirjoittaa ollenkaan. Työ pitää tehdä hyvissä ajoin, että on aikaa säätää myös rivivälit kuntoon.

Loppu onkin sitten enemmän tai vähemmän ihmissuhdetaitoja.

Isot konsortiohakemukset, jotka tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, vaativat ihmissuhdetaitoja enemmän kuin mitkään muut. Jos ei tunne ketään, kutsuja osallistua hankkeisiin tuskin satelee. Verkostot ovat tärkeitä ja niiden rakentaminen kannattaa aloittaa tutkimusuran alkumetreiltä saakka. Joskus ainoa mahdollisuus päästä alkuun on ottaa vastuu hakemuksen kirjoittamisesta itse. Se on työlästä, ja ensimmäisellä kerralla epäonnistumisen riski on suuri, mutta verkostot syntyvät parhaiten yhdessä tekemisen kautta. Laskin juuri, että kaksi kertaa ilman rahoitusta jääneen EU-hakemuksen koordinointi toi minulle saamieni verkostojen kautta neljä muuta kansainvälistä hanketta.

Isolla joukolla tehtävissä hankkeissa jokaisen mukana olevan täytyy hoitaa oma tonttinsa paremmin kuin hyvin. On aivan pakko olla luotettava kumppani, vastata sähköpostiviesteihin ajoissa, käyttää hakemukseen oikeasti aikaa ja tehdä vähän enemmän kuin on pyydetty. Silloin on haluttu yhteistyökumppani myös myöhempiin hakuihin.

Yhteistyökumppaneiden kanssa toimiessa on aina tärkeämpää kuunnella kuin puhua. Joskus oma tutkimusidea on muidenkin mielestä kiinnostava, toisinaan ei. Avoimen suhtautumisen ja aidon kiinnostuksen myötä keskusteluista voi syntyä uusia näkökulmia ja entistäkin parempia tutkimuskysymyksiä. Kun hanketta suunnittelee yhdessä eri toimijoiden kanssa, matka ideasta valmiiksi hakemukseksi saattaa olla yllättävän pitkä. Jatkuva keskustelu yhteistyökumppaneiden kanssa on tärkeää, ja tutkimuksen ideointi kannattaa aloittaa jo ennen kuin siihen sopiva rahoitushaku on tiedossa.

Akateemisissakin hakemuksissa tärkeintä on taito asettua toisen asemaan. Hakemuksen kirjoittaminen kannattaa aloittaa miettimällä, mitä arvioija haluaa nähdä kussakin yksittäisessä hakemuksen kohdassa. Miten hän löytää nopeasti etsimänsä? Onko kaikkiin kohtiin vastattu ajatuksella? Myös niihin, jotka eivät tutkimuksen näkökulmasta ole niin kiinnostavia. Ja vielä kerran: hakemuksen helppolukuisuus on aivan välttämätöntä, jos aikoo saada lukijan puolelleen.

Ja tietysti CV, joka useimmiten arvioidaan varsinaisen hakemuksen lisäksi. Sekin taitaa loppujen lopuksi kääntyä enemmän tai vähemmän ihmissuhdetaitoihin. Parhaat julkaisut, tutkimusideat ja rahoitushakemukset syntyvät yhteistyössä toisten kanssa.

Mirja Illikainen on professori ja kuitu- ja partikkelitekniikan tutkimusyksikön johtaja Oulun yliopistossa.