Tieto on valtaa, mutta miksi?

Tieto on valtaa, sanoi englantilainen filosofi ja lordikansleri Sir Francis Bacon (1561-1626). Menestyskirjojen tekijä Alvin Toffler panee teoksessaan ”Suuri käänne” lausuman vieläkin paremmaksi. Hän toteaa, että valta-asemaa maailmassa ei takaa enää raha eikä asevoima, vaan tieto. Tieto nimittäin poikii rahaa ja tiedon avulla valmistetaan myös entisiin nähden ylivoimaiset aseet.

Tietoa pidetään nykyään kaikkein tärkeimpänä voimavarana ja tuotantotekijänä tässä niin kutsutussa tietoyhteiskunnassa. Tietämyksen avulla kehitetään entistä parempia tuotteita, jotka päivittävät kilpailijoiden vastaavat laitteet.

”Tieto on valtaa” lause on käynyt runsaan hokemisen ansiosta jo kliseeksi. Harvemmin kuitenkin selitetään miksi tieto sitten on valtaa. Sitä yritetään valottaa tässä.

Mitä Bacon sanoikaan?

Ensin on syytä vilkaista lähemmin mitä lordikansleri itse asiassa sanoikaan. Baconin iskulause on poimittu hänen latinankielisestä julkaisustaan Meditationes Sacrae vuodelta 1597 ja kuuluu latinaksi: ”Nam et ipsa scientia potestas est” (tieto itsessään on myös valtaa). ”Scientia” tarkoittaa paitsi tietämistä ja tietoa, myös osaamista, taitoa, perehtymystä. ”Potestas” puolestaan tarkoittaa valtaa kykeneväisyyden ja voipaisuuden mielessä.

Niinpä Baconin iskulause voitaisiin kääntää myös muotoon: osaaminen ja perehtyneisyys parantavat suorituskykyäsi, tekevät sinusta hyötysuhteeltaan paremman toimijan, joka päihittää tehottomammat kilpailijat. Hyötysuhde tarkoittaa tässä sitä, että voimavaroja ei tuhlata, vaan ne käytetään mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Näin vähäisemmilläkin resursseilla pärjätään kilvoittelussa isompien kanssa.

Vaikka Vanhan Testamentin David oli pieni ja voimiltaan vähäinen, oli hänellä suuri taito lingon käsittelyssä. Tuon taidon avulla hän pystyi tuhlailematta keskittämään voimavaransa täsmällisesti juuri sinne minne pitikin. Ja kohta oli Goljatti kontillaan.

Kun Suomi talvisodassa piti pintansa suurvaltaa vastaan, hehkutettiin saavutusta USA:n valtalehdistössä viikosta toiseen etusivun uutisina. Taistelu käsitettiin Davidin ja Goljatin kamppailuksi. Juoksijat Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi olivat jo luoneet käsitystä suomalaisista eräänlaisina teräsmiehinä. Nyt tuo käsitys siirrettiin sotureihin, joita pidettiin ominaisuuksiltaan kertakaikkiaan ihmeellisinä.

On esitetty, että pieni Suomi voisi nykyäänkin olla osaamisensa vuoksi sellainen tehopakkaus, joka pärjää suurempiensa kanssa talouden kovassa kilpailussa. Bacon itse ei niinkään ajatellut valtaa ja voimaa ihmiskilpailijoihin nähden, vaan valta merkitsi hänelle lähinnä kykyä hallita luontoa.

Tieto lisää tehokkuutta

Lisää selitystä tiedon mahdille saadaan Yehoshua Bar-Hilleliltä, joka julkaisi vuonna 1952 yhdessä Rudolf Carnapin kanssa näkemyksensä semanttisesta informaatioteoriasta amerikkalaisen MIT-opinahjon julkaisusarjassa.

Bar-Hillel määritteli tiedon eli semanttisen informaation ominaisuudeksi sen kyvyn sulkea pois maailmassa mahdollisia asiantiloja. Bar-Hillel sovelsi ajatusta vain väitelauseiden tietoon, mutta sitä voidaan käyttää laajemminkin.

Tietäminen on tämän mukaan sitä, että ei tarvitse käydä läpi kaikkia mahdollisuuksia, vaan voidaan suoraan rajoittua johonkin tiettyyn vaihtoehtoon. Taloustieteilijät muotoilevat asian niin, että tieto vähentää epävarmuutta maailman tiloista ja näin siis lisää päätöksenteon varmuutta sekä toiminnan asianmukaisuutta.

Juuri tiedon kykyyn rajata ulos maailmassa mahdollisia asiantiloja perustuu sen tehokkuutta lisäävä vaikutus. Voimavaroja ei tarvitse tuhlata joka suunnalle, vaan ne voidaan kohdentaa täsmällisesti ja säästeliäästi.

Olen useinkin käyttänyt esimerkkiä kassakaapin numerolukosta, jossa on miljoonittain erilaisten numeroyhdistelmien mahdollisuuksia. Se joka ei tiedä oikeaa yhdistelmää, joutuu todennäköisesti viettämään koko loppuikänsä lukon äärellä yhdistelmiä kokeilemassa. Mutta se, jolla on oikea tieto voi sulkea pois nuo lukemattomat mahdollisuudet ja oikopäätä avata lukon. Tietävä henkilö voi olla vaikkapa 10000 nopeampi ja tehokkaampi toimija kuin se joka ei tiedä. Seuraavassa lisää esimerkkejä.

Hädässä info tunnetaan

Oletetaanpa, että ankara ns. pienempi hätä on yllättänyt meidät oudossa julkisessa tilassa. Vessa pitäisi löytyä välittömästi, mutta tarjolla on ainakin viisi suuntaa josta lähteä etsimään. Onneksi tuossa on info-piste josta voi kysyä neuvoa. Neuvoja tietenkin pyrkii vähentämään epätietoisuuttamme eikä ainakaan lisää sitä. Jos neuvojan arvelujen perusteella voimme jättää kaksikin suuntaa tutkimatta, olemme hyötyneet neuvoista.

Sotilaskomentajalla on valvottavanaan sata kilometriä korpista rintamaosuutta. Jos hän ei tiedä mistä vihollinen hyökkää, hän joutuu sirottelemaan vähät joukkonsa harvaksi ketjuksi, joka on helposti murrettavissa. Mutta jos komentaja saa tietää mistä ja milloin vastapuoli rynnäköi, niin hän voi sulkea pois muut mahdollisuudet ja keskittää voimavaransa oikeaan kohtaan lyöden helposti tulijat. Mutta entäpä jos vihollinen hämää, levittää disinformaatiota?

Eskimoiden piti löytää ja pyydystää hylkeitä keskeltä aavaa jäälakeutta. Työ on toivoton ilman perimätietona kulkevaa tietämystä siitä miten, mistä ja milloin saalista löytyy. Eskimoiden metsästykseen perustuva yhteiskunta oli sikäli ”tietoyhteiskunta”, että ilman tietoa mikään yhteiskunta ei voi tulla toimeen.

Nykymaailmassa tiedon tarve on kuitenkin objektiivisesti kasvanut, sillä maailman mitassa toimittaessa huomioon otettavia mahdollisuuksia on tolkuttoman paljon. Jos vaihtoehtoja olisi vain kaksi, silloin tietäminen olisi helppoa: jos toinen ei tärpää, niin sitten toinen. Suurempi vaihtoehtojen määrä lisää tietämisen ja tiedustelun työmäärää.

Tiedon avulla voidaan säästää aikaa, työpanoksia, energiaa ja rahaa. Näin lisääntynyt tieto voi säästää luonnonvaroja. Tieto merkitsee oikotietä perille tavoitteeseen. Tiedon arvoa voidaan arvioida vertaamalla sitä siihen työmäärään joka ilman tätä oikotietä jouduttaisiin tekemään. Asiantuntijoiden kalleus perustuu mm. tähän seikkaan.

Tietoa voidaan myydä ja sitä myös varastetaan kernaasti. Vakoilemalla voidaan saada haltuun huipputeknisen tuotteen rakennepiirrustukset oikoteitse. Kähvelletyn tiedon avulla säästetään satoja miestyövuosia ja tämä mahdollistaa tuotteen tuottamisen ja myymisen alkuperäistä kehittelijää halvemmalla. Lopulta kehittelijä voi joutua konkurssiin. Tämän vuoksi tieto on usein tarkoin varjeltua kassakaappitavaraa.

Tiedolla lyödään kilpailijat

Nykyajan vapaan kilpailun markkinataloudessa tieto on vasta toissijaisesti valtaa yli luonnon. Ensisijaisesti tietoa tarvitaan kisassa toisia ihmisiä, yrityksiä, valtioita vastaan. Tietämyksen hankinnassa on meneillään kiivas kilpajuoksu, jossa toimijat kirivät vauhtiaan pysyäkseen porukan keulilla.

Yleensä rajoitutaan korostamaan oman kilpailukyvyn ylläpitämisen merkitystä. Kilpailu katsotaan hyödylliseksi kehitystä edistäväksi tekijäksi. Se voidaan kuitenkin nähdä myös ongelmia tuovaksi kilpavarusteluksi.

Kilpavarustelu johtaa nopeaan kehitykseen ja jatkuvaan muutokseen, joka mullistaa ihmiselämää kiihtyvällä vauhdilla vieläpä suuntaan jota kukaan yksittäinen toimija ei varsinaisesti tarkoittanut. Olosuhteet muuttuvat niin nopeaan tahtiin, että ihmiset joutuvat ponnistelemaan jatkuvasti sopeutuakseen uusiin vaatimuksiin. Jatkuva kirittäminen johtaa mahdollisesti eriarvoisuuden lisääntymiseen: kyydistä tippuu porukkaa joka ei enää jaksa uusiutua.

Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen totesi kuitenkin, että Suomen kilpailukyvyn säilyttäminen ja eriarvoisuuden välttäminen eivät ole ristiriidassa keskenään. Väestömäärältään pieni maa tarvitsee nimittäin joukkueeseen mukaan koko väestönsä pysyäkseen kilpailukykyisenä. Näin siis koko kansan on päästävä osalliseksi uusien taitojen opiskelusta.

 

(Ilmestynyt Aamulehdessä 8.1.1998).

Tags: 

Last updated: 13.10.2016

Add new comment