Rehtorin blogi: Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen ei ole ohi

Keväällä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa käytyjen tulosneuvotteluiden alla keskusteltiin paljon yliopistojärjestelmän rakenteellisesta uudistamisesta. Keskustelun ytimessä olivat mahdolliset fuusiot ja työnjako, jolla pieniä koulutusohjelmia keskitettäisiin suurempiin kokonaisuuksiin. Yliopistojen välillä käytiin aktiivista keskustelua koulutusvastuiden vaihtamisesta, mutta suhteessa odotuksiin muutokset jäivät melko pieniksi.

Ammattikorkeakoulut käyvät omat pohdintansa nyt syksyllä ja jää nähtäväksi, saavutetaanko neuvottelussa yliopistoja merkittävämpiä muutoksia. Huoli alueiden työvoimatarpeen tyydyttämisestä muodostaa rajoitteen koulutusvastuiden muutoksille, joten maata mullistavia muutoksia ei välttämättä nähdä ammattikorkeakoulusektorillakaan.  

Lainsäädäntö asettaa rakenteille reunaehdot, joista voidaan poiketa vain laajan poliittisen yksimielisyyden vallitessa. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostanevat jatkossakin korkeakoululaitoksen ja yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki määrittelevät edelleenkin niiden toimintaa. On oletettavaa, että sektoreiden välistä yhteistyötä ja siirtymistä niiden välillä helpotetaan, mutta sektorit ja perusasetelma säilynevät nykyisenä. On vaikeaa kuvitella toimijoiden määrän vähenemiseen muuta kautta kuin sektoreiden sisäisten vapaaehtoisten fuusioiden kautta. Tampere3 on merkittävä fuusiohanke, jonka kariutuminen olisi suuri menetys rakenteelliselle kehittämiselle.

On varmaa, että rakennekeskustelut herätetään uudelleen viimeistään vuonna 2018 kun tuloskauden puolivälineuvottelut lähestyvät. Siihen mennessä analysoitaneen nyt tehtyjen muutosten merkitystä ja tuotaneen pöytään uusia rakennemuutoksen toteuttamisen tapoja. Tuolloin ovat käytössä myös Yliopistojen yhteisen Unifi ry:n ja Ammattikorkeakoulujen Arene ry:n tuottamat korkeakouluvisiot ja niitä yhteen sovittavan vuoropuhelun tulos.

Keskusteluun on noussut uusia avauksia, joista rakenteellinen kehitys voisi ponnistaa. Vähintäänkin kahvipöytäkeskusteluissa on vilahdellut sellaisia asioita, kuin kuten tulos-panos-arviointi, laadun korostaminen resurssien jaossa, yliopistojen jakaminen tiede- ja koulutusyliopistoihin, yliopistojen amk-omistaminen sekä digitaaliset kampukset.

Rehtori Saksa Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta on nostanut esille sen, että yliopistoyksiköitä tai tieteenaloja tulisi vertailla tulos-panos-suhteella. Nykyisin vertaillaan vain tuloksia ilman panostarkastelua ja tuloksiin sisältyy eriä, joissa yliopiston oma panos on ollut vain vähäinen. Rehti alakohtainen tuloksiin ja panoksiin liittyvä tarkastelu saattaisi tuoda esille kiinnostavia asioita. Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola on toisaalta sanonut, että yliopistojen ja tutkimuksen tulosperusteisessa rahoituksessa pitäisi laadun ratkaista enemmän. Laadun määrittely yliopiston tuloskomponenttina ei varmasti tule olemaan helppo tehtävä.

Yliopistojen erilaistuminen koulutus- ja tutkimusyliopistoihin on noussut esille ainakin Aalto yliopiston rehtori Teerin ja Helsingin yliopiston dekaani Mustajoen kirjoittamassa EVA-analyysissa, jossa he toteavat, että kandidaatti- ja maisteritason koulutukset tulisi erottaa aidosti toisistaan niin, että̈ maisterin tutkintoja annettaisiin vain osassa yliopistoja. Epäilemättä myös tohtorintutkinnot olisi tuon vision mukaan tarkoitus keskittää harvempiin yksiköihin, joten osa yliopistoista keskittyisi tuottamaan kandidaatteja. Yksinomaan alempiin tutkintoihin keskittyminen ei välttämättä houkuta moniakaan yliopistoistamme.

Erityisesti pienemmät yliopistot ovat hankkineet ammattikorkeakouluja omistukseensa. Aluksi asiaa tervehdittiin kiinnostavana osana korkeakoulujen rakenteellista uudistamista. Myöhemmin on alettu epäillä, että toimet ennakoivat laajempaa muutosta, jossa ammattikorkeakoulut siirtyvät osaksi yliopistoja. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen onkin vast’ikään todennut, että korkeakoulujen kehittämispolitiikka on nyt luisunut valtiollisesta ohjauksesta salakähmäiseen, alueellisesti tehtävään korkeakoulureformiin.

On varmaa, että tietojärjestelmillä on jatkossa yhä merkittävämpi rooli korkeakoulumaailmassa. Suomessa on ainakin kaksi kilpailevaa tietohallintokonsortiota, jotka tarjoavat jäsenilleen vision tulevaisuuden digitaalisesta kampuksesta niin, että mm. opiskelijoiden siirtyminen yliopistoista toiseen ja opintojen suorittaminen toisessa yliopistossa helpottuu. Jatkossa tietohallinnon järjestelmillä saattaakin olla hyvin merkittävä koulutuskokonaisuuksia määrittelevä rooli.

Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen vetää tällä hetkellä hieman henkeä, mutta viimeistään kahden vuoden päästä ennen tuloskauden puolivälitarkastelua ollaan taas asian äärellä. Edellä kuvattujen rakenteellisen kehittämisen aihioiden lisäksi uusiakin ajatuksia tullaan varmuudella kuulemaan.

Jouko Niinimäki

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 4.10.2016

Last updated: 4.10.2016

Add new comment