Kävely talvipakkasessa kuormittaa sepelvaltimotautipotilaan sydäntä

Sepelvaltimotautia sairastavien sydän kuormittuu terveysliikunnan aikana enemmän kylmässä ympäristössä verrattuna lämpimään, osoittaa Oulun yliopistossa tehty tutkimus. Muuta poikkevaa verenkiertoelimistön toimintaa ei havaittu vakaata sepelvaltimotautia sairastavien miesten reippaan puolen tunnin kävelyn aikana. 

Säännöllinen liikunta on keskeistä sepelvaltimotautipotilaiden sydänkuntoutuksessa ympärivuotisesti, myös kylmänä vuodenaikana. Kuitenkin kylmään ympäristöön liittyy sepelvaltimotautipotilailla rintakipuoireita ja rytmihäiriöitä, sekä väestötasolla kohonnut riski sydän- ja verisuonisairastavuudelle. Lisäksi tiedetään, että kylmä ja liikunta kumpikin erikseen kuormittavat verenkiertoelimistöä, mutta näiden yhteisvaikutuksia tunnetaan heikosti.

Kylmän lämpötilan ja suositusten mukaisen kohtuutasoisen pitkäkestoisen liikunnan yhteisvaikutusten tunteminen on tärkeää turvallisen ympärivuotisen liikunnan ohjaukseen sepelvaltimotautipotilaille, joiden sydänlihaksen hapensaanti on heikentynyt ja riski verisuonitapahtumille kohonnut. Tutkimus arvioi, vaikuttaako kylmä ympäristö sydämen työmäärään ja sydänlihaksen hapensaantiin reippaan kävelyn aikana.

Tutkimukseen osallistui 16 Oulussa tai sen lähialueella asuvaa sydäninfarktin sairastanutta keskimäärin 60-vuotiasta miestä. Kukin heistä osallistui laboratoriossa satunnaisessa järjestyksessä joko lepo- tai liikuntasuoritukseen (kävely), jotka toteutettiin joko kylmässä (-15°C talvivaatetus) tai huonelämpötilassa (22°C, kevyt vaatetus). Tutkittavien verenpainetta, sykettä ja sydänsähkökäyrää mitattiin testien ajan.

Tutkimus osoitti, että sydämen työmäärä oli 17 % korkeampi kylmässä liikkuessa verrattuna huonelämpötilaan. Tästä huolimatta kylmässä ei huomattu sydämen hapenpuutteesta kertovia muutoksia sydänsähkökäyrässä. Verenpaine palautui liikunnan jälkeen samalla tavoin kylmässä ja huonelämpötilassa. Havainnot tukevat ympärivuotista terveyttä edistävää liikuntaaa myös ilmastoissa, joissa toistuvasti altistutaan kylmille olosuhteille. Tulokset ovat sovellettavissa vakaata sepelvaltimotautia sairastaviin potilaisiin.

Jatkossa tutkimuksessa selvitetään, kuinka ylävartaloliikunta, joka jäljittelee esimerkiksi talvista lumenluontia, vaikuttaa sydämen ja verisuoniston toimintaan sepelvaltimotautia sairastavilla. Huomioiden tunnetut kylmän ilman sydän- ja verisuoniperäiset terveyshaitat, tutkijat ehdottavat lisäselvityksiä myös henkilöillä, joiden sepelvaltimotauti voi olla vaikeampiasteinen, joilla on samanaikaisia muita kroonisia sairauksia, tai jotka käyttävät erilaista lääkitystä. Tuotettu tutkimustieto voi olla hyödyllistä terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammattilaisille sepelvaltimotautia sairastavien turvallisen talviaikaisen liikunnan ohjaukseen ja täten edistää sydänpotilaiden terveyttä ja toimintakykyä.

Tutkimus tehtiin Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksen (CERH) johtamassa hankkeessa, jota tukee Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tutkimus julkaistiin yhdysvaltalaisessa American Journal of Physiology: Regulatory, Integrative and Comparative Physiology –lehdessä lokakuussa 2018.

Artikkeli:
Valtonen RIP, Kiviniemi A, Hintsala HE, Ryti NRI, Kenttä T, Huikuri HV, Perkiömäki J, Crandall C, van Marken Lichtenbelt W, Alén M, Rintamäki H, Mäntysaari M, Hautala A, Jaakkola JJK, Ikäheimo TM. Cardiovascular responses to cold and submaximal exercise in patients with coronary artery disease. Am J Physiol Regul Integr Comp Physiol. 2018 Oct 1;315(4):R768-R776. https://doi.org/10.1152/ajpregu.00069.2018

Lisätietoja:
Vastaava tutkija, dosentti Tiina M. Ikäheimo, Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskus (CERH), Oulun yliopisto
tiina.ikaheimo(at)oulu.fi, puh. 040 5422 968

Viimeksi päivitetty: 22.1.2019