Case: Outokumpu Chrome Oy

Torniossa sijaitsevat Outokumpu Chrome Oy ja Outokumpu Stainless Oy muodostavat tehdasintegraatin, joka valmistaa lopputuotteena ruostumattomia ja haponkestäviä teräsnauhoja ja -levyjä. Ferrokromin (ja teräksen) valmistuksen sivutuotteista, kuonasta, valmistetaan maa- ja tienrakentamisessa käytettäviä kiviainestuotteita.


Kuva: Outokumpu

Ferrokromikuonia tuotetaan ferrokromin valmistuksen yhteydessä vuosittain 270 000 tonnia ja nyt tuotannon tuplaantuessa myös tämä hyödynnettävä kuonamäärä kaksinkertaistuu. Outokumpu Chrome Oy:n ferrokromikuonaan perustuvat OKTO-tuotteet ovat granuloitu eli rakeistettu ferrokromikuona (OKTO-eriste) sekä ilmajäähdyttämällä ja murskaamalla valmistetut palakuonatuotteet (OKTO-murskeet). OKTO-tuotteita on käytetty eri tarkoituksiin, esimerkiksi maarakennustuotteina jo 1970-luvulta lähtien.

Ferrokromikuonan kromipitoisuus on kemiallisten analyysien mukaan korkea, noin 9 %. Tällöin kuonassa on SAMASE -raja-arvoa korkeampia kromi-pitoisuuksia, jonka perusteella viranomainen tulkitsi kuonat jätteiksi ja siten heikensi ferrokromikuonan käyttömahdollisuuksia synteettisenä maa-aineksena.

Outokumpu Chrome Oy valitti asiasta aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti ja teetti perusteltuna ferrokromikuonan tulevalle käytölle CIRU tutkijoilla mineralogisen selvityksen kuonan rakenteesta ja arvion sen vaikutuksesta haitta-aineiden liukoisuuteen.

Huomionarvoinen seikka on, että pitoisuus ei välttämättä ole paras mittari materiaalin mahdollisille ympäristövaikutuksille. Olennaista ympäristökuormituksen kannalta on se, miten paljon kromia materiaalista lähtee liikkeelle. Ferrokromikuonan ympäristövaikutusten kannalta keskeistä on siis kromin liukoisuus kuonasta.

CIRUn asiantuntijarooli casessa

Outokumpu Chrome Oy tilasi CIRU tutkijoilta tieteellisen tutkimuksen mineralogian vaikutuksesta ferrokromikuonan liukoisuuteen. Tutkimus osoitettiin Oulun yliopistolla toimivan metallurgian laboratorion toimeksi. Metallurgian laboratorion perustutkimusalue on korkealämpötilaisten ilmiöiden ja prosessien hallinta. Kuonien jähmettymiseen liittyvä tutkimus tehtiin laboratorion geologien toimesta.

Paavo Rintola Oy:n (2001) raportoimien liukoisuusmittausten mukaan kromin liukoisuudet ferrokromikuonasta ovat matalat. Tälle kokonaiskoostumuksen ja liukoisuuden väliselle epäsuhdalle on tässä tutkimuksessa löydetty syy, joka pohjautuu kuonien mikrorakenteeseen ja mineralogiseen koostumukseen.

Tässä työssä tutkituissa ferrokromikuonanäytteissä esiintyvä kromirikkain faasi on Mg-Al-Cr-spinelli. Kromin liukoisuus spinellifaasia sisältävästä kuonasta on julkaistujen tutkimusten mukaan hyvin vähäistä. Lisäksi spinelli on sulkeutuneena tiiviin. vai vähän tai kohtalaisesti kromia sisältävän lasifaasin sisään. Lasifaasiin sulkemisen on todettu alentavan kromin liukenemismahdollisuutta spinellistä. Lasifaasin hyvä raskasmetalleja sitova ominaisuus ja kestävyys erilaisia kemikaalisia reaktioita kohtaan on todettu tieteellisessä kirjallisuudessa.

Mineralogia on yleensäkin tärkeää arvioitaessa kiinteiden materiaalien ominaisuuksia ja ympäristövaikutuksia. Pelkkä haitta-aineen pitoisuus ei ole ratkaiseva tekijä, vaan olennaista on tarkastella, missä mineraalissa haitta-aine esiintyy ja voiko haitta-aine liueta siitä merkittävästi ja päästä siten vaikuttamaan ympäristöön.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO:2005:90)

Koska yhtiö ei missään katkeamattoman prosessin vaiheessa poistanut ferrokromikuonia käytöstä, vaan valmisti niistä tuossa prosessissa edellä kerrotuin tavoin sivutuotteita, joilla oli niiden edullisten ominaisuuksien takia jatkuva vahva kysyntä, eikä tuotteiden niiden ominaisuuksia vastaavasta käytöstä myöskään aiheutunut vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, ferrokromikuonia ja niistä valmistettuja tuotteita ei ollut pidettävä jätelaissaa tarkoitettuna jätteinä.

Näin ollen korkein hallinto-oikeus totesi, että ferrokromikuonat ovat tuotteita. Päätöksen perustelut sisälsivät varsin kattavasti otteita CIRU tutkijoiden tekemän tieteellisen tutkimuksen faktoja:

"Ferrokrominäytteistä O:n yliopistossa tehty mineraloginen tutkimus on osoittanut, että pelkkä haitta-ainepitoisuus ei ole ratkaisevaa, vaan olennaista on, missä muodossa haitta-ainetta esiintyy ja voiko haitta-ainetta liueta materiaalista merkittävästi ja päästä vaikuttamaan ympäristöön. Niukkaliukoisessa muodossa esiintyvä aine ei aiheuta haittoja eliöstölle eikä vesistöille. Mitkään ylimääräiset huolehtimistoimet eivät ole perusteltavissa tällaisille vuosikymmeniä markkinoilla olleille ja olemassa olevat ympäristökelpoisuuskriteerit täyttäville tuotteille."

Lopputuloksen merkitys on sekä yritykselle että ympäristölle suuri. Vaikka kuonatuotetta käytettäisiin vain korvaamaan luonnon soraa sen merkitys vuotuisesti olisi lähes 600 000 tonnia (tuotanto tuplaantunut vuonna 2013) säästyneitä luonnonsoravaroja. Lisäksi, jos huomioidaan materiaalin erityisominaisuudet (mm. hyvä lämmöneristyskyky), säästö on vielä huomattavampi.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on toiminut ennakkotapauksena EU:ssa vastaavanlaisten prosessien sivuvirtojen tuotteistus/jätteistys -päätöksissä. Päätöksen jälkeen muissakin ympäristölupatapauksissa on huomioitu tämä tapaus ja noudatettu sen henkeä. Lisäksi yleinen hyväksyntä materiaalin mineralogian ja tekstuurin vaikutuksesta liukoisuusominaisuuksiin tuli yleisesti hyväksyttyä, jolloin tutkimusta aiheesta on pikku hiljaa aloitettu rahoittaa.

 

Viimeksi päivitetty: 30.4.2014