Arktisessa arkkitehtuurissa näkyy sopeutuminen

Arktiseen arkkitehtuuriin on liitetty avokorttelit ja suhteellisen matalat rakennukset. Tästä on esimerkkinä Rovaniemi, jossa näitä piirteitä on kaupunkirakentamisessa toteutettu aikaisemmin. Matalan rakentamisen ja avoimen korttelirakenteen hyötynä on nähty muun muassa se, että alempaakin paistavan auringon valo saavuttaa rakennusten sisätilat. Nykyrakentamisessa tämä tapa ei enää näy yhtä selkeästi.

”Arktista arkkitehtuuria ja sen vaikutuksia ympäristöön on syytä tutkia nykyistä enemmän. Arktinen arkkitehtuuri on edelleen aika epämääräinen käsite, johon on sulautunut vaikutteita muun muassa alppikylistä ja Pohjois-Amerikasta. Nämä vaikutteet näkyvät erityisen selvästi matkailurakentamisessa. Viime vuosina majoitukseen rakennetut lasi-iglut ovat esimerkki uudesta pohjoiseen sijoittuvasta arkkitehtuurista”, pohtii Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarajohtaja Timo Jokelainen.

Jokelainen kuuluu Arctic Interactions -tutkimuskokonaisuuden monialaiseen neuvonantajaryhmään, joka seuraa hankkeen edistymistä. Hänen mukaansa ARCI-hankkeen erityisteema ”Arctic Architecture” on hyvin kiinnostava, koska rakentaminen ja kaavoitus vaikuttavat niin moneen asiaan.

”Ilmastonmuutos, luontokato ja niihin liittyvä energiakriisi ovat kaikki globaaleja ja valtiorajat ylittäviä ilmiöitä, joiden tutkimukseen on syytä panostaa. Perinnerakentamisen rinnalle olisi hyvä löytää myös nykyaikaan ja tulevaisuuteen sopivia arktisia rakennustapoja ja toteutuksia. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko tyypillistä arktista, lappilaista tai pohjoissuomalaista arkkitehtuuria oikeastaan olemassakaan?”

Sekä Lapista että laajemmin koko arktiselta alueelta löytyy niin nopean kasvun kuin taantuvan kehityksen alueita. Kasvun taustalla on usein matkailu, johon on viime vuosiin saakka löytynyt runsaasti yksityistä rahoitusta. Taantuvat taajamat ja kylät monine ongelmineen ovat jääneet pääasiassa julkisen hallinnon vastuulle. Lapissakin on myynnissä, tyhjinä ja kylmillään monia julkisia rakennuksia, joille ei ole nykyisillä asukasmäärillä löytynyt enää käyttöä.

”Koulurakennuksia oli Lapissa vuosikymmeniä sitten satoja, nykyään niistä on käsittääkseni käytössä enää kymmeniä. Koulurakennuksille on täytynyt etsiä uusia käyttötarkoituksia. Suurin osa niistä on myyty yksityisille ihmisille, mutta monia myös purettu. Koulutkin on tosin rakennettu vasta toisen maailman sodan jälkeen, sillä saksalaiset polttivat vetäytyessään lähes kaikki Lapin rakennukset. Siksi vanhempaa ja perinteistä lappilaista rakentamista ei ole juurikaan olemassa”, muistuttaa Jokelainen.

Kun vanhoja rakennuksia ei Lapissa juurikaan ole, meillä ei ole kovinkaan paljon malleja toista maailmansotaa vanhemmista rakennustavoista. Nykyiset rakennusmääräykset ovat Jokelaisen mukaan sen verran tiukkoja, että vanhojen tapojen mukaan rakentaminen ei olisi muutenkaan kovin helppoa toteuttaa.

”On usein myös helpompaa, nopeampaa ja ehkä myös halvempaa rakentaa kokonaan uutta kuin korjata vanhaa.”

Arkkitehtuurin lisäksi Jokelainen tuo ARCI-hankkeen neuvonantajaryhmään myös luonnonvaroihin liittyvää näkemystä ja kokemusta. Arktisen alueen luonnonvaroista eniten huomiota on viime vuosina saanut öljy ja aikomukset aloittaa sen poraaminen Jäämereltä. Herkkä arktisen alueen luonto on monia muita alueita haavoittuvampi öljyvahingon sattuessa.

”Lapissa tärkeimpiä luonnonvaroja ovat metsät, kaivosmineraalit ja energiantuotanto. Niihin kaikkiin liittyy merkittävällä tavalla ympäristökysymyksiä, joita ratkotaan kiristyvien säädösten kehyksessä. Metsien osalta puhutaan paljon hiilinieluista ja luontokadosta. Kaivosteollisuus tuottaa päästöjä, mutta toisaalta mineraaleja tarvitaan sähköistymisessä, muun muassa sähköistyvän liikenteen akkuja varten. Energiapuolella vesivoiman määrää ei ole enää viime vuosina lisätty, mutta tuulivoimaloita on noussut koko maahan runsaasti, myös Lappiin. Ne tuottavat sähköä, mutta vaikuttavat ympäristöön muuttamalla maankäyttöä ja maisemaa”, kertoo Jokelainen.

Ilmastonmuutos on koko maailmalle uhka, samoin arktiselle alueella ja Lapille. Muutoksen nopeus on suuri ongelma, sillä vihreän siirtymän pitäisi tapahtua paljon aikaisempaa oletettua nopeammin. Tutkijoille tämä tarkoittaa sitä, että on toimittava ketterästi ja tuotettava tutkimustuloksia nopeammin. Yhteistyötä tarvitaan erilaisten yhteisöjen kesken sekä poikkitieteellisesti että globaalisti.

”Itseäni hiukan häiritsee, että ilmastonmuutokseen sopeutumisesta puhujia syyllistetään usein periksi antamisesta. Ilmastonmuutos on niin suuri asia koko maailmalle, että sitä vastaan pitää ehdottomasti taistella. Samalla on kuitenkin myös varauduttava muutoksiin, ettemme ole pulassa, jos pahimmat skenaariot toteutuvat. Itse uskon siihen, että kävi miten kävi, niin ihmiset kyllä sopeutuvat muutokseen. Luonnon eläimet ja kasvit eivät valitettavasti pysty sopeutumaan muutokseen yhtä hyvin ja nopeasti kuin me, ja siksi hillinnän toimet ovat hyvin tärkeitä”, toteaa Jokelainen.

Kuvat: Pixabay ja Shutterstock.