Avajaisten juhlapuheet

Avajaispuhe
Rehtori Jouko Niinimäki:

Hyvät juhlavieraat, yliopistolaiset ja yliopiston ystävät,

Koronaviruksen aiheuttama pandemia on todennäköisesti pysyvästi muuttanut oppimisen ja työn tekemisen käytäntöjä. Tämä virtuaalinen avajaisjuhla alleviivaa sitä, että opiskelijoiden ja henkilökunnan turvallisuus on yliopiston valinnoissa etusijalla, mutta toimii myös muutoksen symbolina sille, että etätyö ja sen digitaaliset apuvälineet ovat tulleet jäädäkseen. Monet asiat on mietittävä uusiksi.

Oulun yliopiston toiminnassa alkaa nyt 63. lukuvuosi. Yliopiston kehitystä ovat aina ohjanneet Pohjois-Suomen osaamis- ja kehitystarpeet. Toteuttaessaan tuota tehtävää, yliopisto on kulkenut laajan kehityskaaren muutaman opintosuunnan yliopistosta tällä hetkellä kahdeksan tiedekuntaa kattavaksi vahvaksi tiedeyliopistoksi.

Kansalliset kehitystavoitteet liittyvät tällä hetkellä ensisijaisesti koulutukseen. Aloituspaikkoja on monilla olemassa olevilla aloilla lisätty opetus- ja kulttuuriministeriön visio 2030:n mukaisesti, ja pääsemme tänä syksynä aloittamaan psykologian tutkintokoulutuksen. Osaamisen saatavuus on Suomen ja oman alueen pärjäämisen kannalta tärkeää. Esimerkiksi uudet yritykset haluavat muuttaa vain alueille, joilla osaamista on nyt ja tulevaisuudessa riittävästi tarjolla.

Ikäluokkien koulutusasteen nostamisen lisäksi ajassa elää vahva ajatus elinikäisestä, jatkuvasta oppimisesta. Työ muuttuu moneen kertaan jokaisen työuran aikana, ja oppia tarvitaan jatkuvasti lisää. Jatkuvan oppimisen uudistus tähtää työikäisten osaamisen kehittämiseen. Tavoitteena on vastata työelämän muutoksista aiheutuviin osaamistarpeisiin. Osaamista kehittämällä tuetaan mielekkäitä työuria, hyvää työllisyyskehitystä sekä muun muassa yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta.

On ennakoitu, että Suomessa jopa vajaat puoli miljoonaa henkilöä tarvitsee uudelleenkoulutusta tai laajaa täydennyskoulutusta lähivuosina. Yliopistojen opetus elää ajassa ja on ajanmukaista, joten jatkuvan oppimisen elementit ovat olemassa. Avaamalla ja kehittämällä koulutustarjontaamme pystymme tarjoamaan työelämälähtöisiä monimuotoisia koulutuskokonaisuuksia.

Koko Suomen väestön suuria kehitystrendejä ovat nuorten ikäluokkien pieneneminen, väestön ikääntyminen ja edelleen jatkuva väestön keskittyminen kaupunkeihin. Yliopistoikäisten ikäluokkien koko kääntyy alueellamme laskuun tämän vuosikymmenen loppupuolella. Oulun yliopistoon hakeutuvat opiskelijat ovat useimmiten kotoisin Oulusta tai pohjoisesta Suomesta. Kun tuo hakijajoukko kapenee, yliopistolla on valittavissa joko koulutustoiminnan supistaminen tai hakijoiden saaminen enenevissä määrin myös perinteisen rekrytointialueen ulkopuolelta. Oulun yliopisto tuntee vastuunsa ja haluaa työskennellä kansainvälisen tunnettuuden ja vetovoiman parantamiseksi.

Pohjoinen Suomi ei ole elämisen ja opiskelun valintana kaikille itsestäänselvyys. Kiinnostavuuden ja haluttavuuden eteen on tehtävä työtä. Polttava kysymys esimerkiksi Oulun kohdalla on, millaisen kaupungin kaupunkilaiset haluavat tulevaisuudessa? Haluammeko kehittää Oulun ihmeeksikin kutsuttua elinvoimaista ja monipuolista asuinpaikkaa, kansainvälistyä opiskelun ja työelämän tarpeita ajatellen ja kehittyä ympäristöämme palvelevana yliopistokaupunkina – vai hyväksymmekö kaupungin vähittäisen kutistumisen ja sopeudumme siihen, mitä tulevaisuus tuo? Menestyminen pohjoisessa on aina vaatinut kovaa työtä, avaraa mieltä ja rohkeutta tehdä uutta. Vain kaikkein vetovoimaisimmat alueet pystyvät houkuttelemaan osaajia.

Oulun valikoituminen Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026 on yksi valtavan hieno asia. Onnittelen Oulun kaupunkia hienosta saavutuksesta, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia. Alueen ihmiset tarvitsevat elämäänsä kaikkea sitä rikkautta, jonka kulttuuri tuo. Se on myös osa vetovoimaa.

Mitä alueen vahvistaminen sitten meille yliopistolaisille merkitsee? Yliopiston näkökulmasta se tarkoittaa jokaisen kiven kääntämistä vetovoiman kehittämisessä ja nuorten ikäpolvien arvojen ja elämäntyylin ymmärtämistä. Se tarkoittaa sitä, että meidän on pystyttävä paremmin vastaamaan nuorten ihmisten odotuksiin – niin kaupunkina kuin yliopistonakin. Esimerkiksi pandemia on monista rajoituksista huolimatta totuttanut ihmisiä uuteen vapauteen opiskelun ja työnteon paikoissa, ja ollaksemme hyvä opiskelu- ja työpaikka, meidän on vastattava odotuksiin. Etätyö ja etäopiskelu tarjoavat yliopistolle mahdollisuuksia palkata ihmisiä ja opettaa opiskelijoita, jotka eivät asu Oulussa tai Suomessa. Alueen elinvoimaisuuden kannalta voi kuitenkin muodostua hyvinkin ongelmalliseksi, jos läsnä olevien työntekijöiden ja opiskelijoiden määrä vähenee.

Hyvät kuulijat,

Vaikka viime aikoina yliopistokoulutus on osaajapulan vuoksi näytellyt poliittisessa keskustelussa pääroolia, ei tutkimuspanostusten merkitystä voi kyllin korostaa. Jotta Suomi voi menestyä ja olla houkutteleva kohde yritysten TKI-investoinneille sekä lahjakkaimmille tutkijoille ja opiskelijoille, meillä on oltava korkea tieteen taso, houkuttelevat tutkimusympäristöt sekä vakaat tutkijanurat. Strategisesti tieteen ja tutkimuksen merkitys on nähtävä Suomelle tulevaisuudessa yhä tärkeämpänä asiana.

Pandemia ja sen mukanaan tuoma digitalisoituminen haastavat tiedeyhteisön yhtenäisyyden. Sen vuoksi kiinnitämme tulevana lukuvuonna erityistä huomiota osallisuuteen. Osallisuus on liittymistä, suhteissa muihin olemista, yhteisöön kuulumista. Osallisuus on yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja kaikkien mukaan ottamista. Se on osallistumista yhteiseen ja siihen liittyen yhteisön asioihin vaikuttamista sekä demokratiaa. Kannetaan kaikki oma kortemme kekoon – jokaisen panos on yhteisöllemme tärkeä.

Erityisen lämpimästi toivotan tervetulleiksi kaikki uudet ja vanhat opiskelijamme. Teidän tiellenne on osunut vaikea jakso, kun olette joutuneet opiskelemaan liian eristyksissä ikätovereistanne ja yhteisöstänne. Nyt onneksi jo lukuvuoden aluksi palaamme opiskelemaan myös kampuksille ja opiskelijaelämä herää henkiin. Myöhemmin syksyllä arki helpottunee ja vapautunee lisää. Noudatetaan kuitenkin yhdessä turvallisuusohjeita ja pidetään siten toisistamme huolta.

Haluan toivottaa kaikille yliopistoyhteisön jäsenille ja yliopiston ystäville oikein menestyksekästä uutta lukuvuotta!

Valtiovallan tervehdys
Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen:

Hyvät oululaiset yliopistolaiset ja yliopiston ystävät, arvoisat juhlavieraat,

Syksy tarkoittaa akateemisessa maailmassa alkua. Kesän rientojen jälkeen on aika palata takaisin opintojen ja tutkimuksen pariin. Uusille opiskelijoille syksy tarkoittaa astumista uuteen maailmaan, osaksi tiedeyhteisöä.

Tieteen, tiedon ja sivistyksen merkitys on kohonnut tässä ajassa suureen arvoon. Ihmiskunnan riippuvuus tieteen, teknologian ja lääketieteen saavutuksista on kiistatonta. Koronapandemian aika on toiminut tälle kehitykselle kiihdyttimenä. Se on kannustanut tiedettä entistä nopeampaan kehitykseen.

Akateeminen vuosi alkaa jälleen poikkeuksellisissa oloissa, mutta ei ilman toivon näköaloja. Rokotuskattavuuden edistyminen luo uskoa yhteiskunnan avautumisesta ja paluusta sellaiseen elämään, jossa taas voimme yhdessä elää ja olla, opiskella ja tutkia.

Oulun yliopiston rooli tässä maailmassa on entistä merkityksellisempi. Yliopisto toteuttaa erinomaisesti tehtäväänsä tähän aikaan sopivan strategiansa mukaisesti. Oulun yliopisto kouluttaa ja evästää tulevaisuuden suunnannäyttäjiä kestävämmän, älykkäämmän ja inhimillisemmän maailman rakentamiseksi. Hyvä työ on ansaitusti noteerattu ranking-listauksissa.

Hyvät yliopistolaiset,

Yliopistojen, opetuksen ja tutkimuksen vapaus ovat arvoja. Ne ovat olleet vuosisatojen ajan sivistysyhteiskunnan perustana. Näiden arvojen ja ihanteiden mukaan me myös täällä Oulun yliopistossa teemme työtämme. Vaikka tieteen autonomia on vahva, sitä myös haastetaan jatkuvasti. Juuri nyt elämme ajassa, jossa tieteellistä ajattelua, sen prosesseja ja jopa yksittäisiä tutkijoita vastaan hyökätään kaikkialla maailmassa, myös kotimaanosassamme Euroopassa. Barbaarit ovat Rooman porteilla.

Suomessa meitä suojelee kansan korkea sivistystaso. Demokratiaa ja sivistystä arvostavat suomalaiset tietävät, millainen voimavara vapaa tiede on. Jo J. V. Snellman sanoi, että sivistys on pienen kansan turva. Tämä perintö elää vahvana yhteiskunnassamme.  

Yliopistoilla on ollut Suomessa kautta historian erittäin suuri arvostus. Olemme niistä hyvin ylpeitä. Oulun yliopiston alumnina tunsin itseni osaksi jotain suurempaa, kun sain kesäkuussa esitellä yliopistoa Espanjan ministerikollegalleni, EU-asioiden valtiosihteerille Juan González-Barba Peralle. Vieraakseni tänne pohjoiseen saapunut kollegani sai kattavan esittelyn Oulusta, sen kulttuurista, tieteestä ja teknologiasta. Rohkenen sanoa, että kollegani oli todella vaikuttunut siitä osaamisesta, jota me Oulun yliopistossa viljelemme.

Hyvät kuulijat,

Tiedämme, mikä merkitys osaamisella, sivistyksellä ja tutkimuksella on nyt ja tulevaisuudessa. Valtioneuvosto julkaisi huhtikuun alussa koulutuspoliittisen selonteon, jonka tavoitteena on kohottaa suomalaisten koulutus- ja osaamistaso maailman kärkeen. 

Selonteko kattaa koko ihmisiän alkaen varhaiskasvatuksesta aina elinikäiseen oppimiseen. Korkeakouluopintojen osalta tavoitteena on, että puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Osaamistarpeiden kohtaamisessa kansainvälisyys on osa ratkaisua. Haluamme myös, että suomalaiset korkeakoulut ovat tasa-arvoisesti saavutettavissa. Vain näin voimme varmistaa, että osaamispotentiaalimme todella nähdään. 

Tasa-arvon parantamiseksi hallitus päättää tavoitteet ja toimenpiteiden suuntaviivat korkeakoulujen saavutettavuussuunnitelmassa vuoden 2021 loppuun mennessä.  

Tulevaisuuden korkeakoulujärjestelmä on rakennettava sellaiseen kuntoon, että se kestää tulevatkin ajat. Sen on luotava perusta kansalliselle tarinalle Suomesta maailman osaavimpana kansana. Olemme valmistelemassa TKI-tiekarttaa, jossa luomme askelmerkit kohti 4 % bkt-osuuden saavuttamista TKI-toiminnassa vuoteen 2030 mennessä. Tässä ei ole varaa epäonnistua.

Meidän on myös vahvistettava yliopistojen yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Meidän on vahvistettava yhteistyötä korkeakouluyhteisön sisällä. Vain luomalla toimiva innovaatiojärjestelmä, jossa täydennämme toistemme osaamisia, voimme tarjota vahvaa lisäarvoa, jolla pärjäämme suurempien toimijoiden kanssa. Yhdessä olemme vahvempia.

Meillä Oulussa on pitkät perinteet sekä monitieteellisestä yhteistyöstä että yhteistyöstä yrityselämän kanssa. Me voimme samanaikaisesti ylläpitää arvokasta sivistysihannetta, vahvistaa tutkimuksen ja opetuksen vapautta, sekä puhua myös suorituksista ja kilpailusta. Vapaan tieteen ja yliopistojen autonomian vahvuus näkyy kyvyssä yhteistyöhön niin, että tieteen integriteetti säilyy.

Hyvät kuulijat,

Tunnettu yhdysvaltalainen tieteenfilosofi Thomas Kuhn esitti lähes 60 vuotta sitten teoksessaan Tieteellisten vallankumousten rakenne, että tieteen etenemistä on kuvattava historiallisena jatkumona, jota leimaa ajoittaiset paradigman muutokset, tieteelliset vallankumoukset.

Kuhn kannusti tieteentekijöitä rohkeuteen – hänen mukaansa tiede muuttuu ja elää dynaamisesti ajassa. Voi myös hyvin sanoa, että samanaikaisesti Kuhnin esittelemän tieteenfilosofian näkemyksen kanssa tieteen tekemisen ymmärrys kasvoi laajemmassakin yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tähän samaan historialliseen ajanjaksoon osui myös Oulun yliopiston perustaminen.

Juuri nyt, koronaviruksen vaikutettua arkeemme radikaalilla tavalla jo puolentoista vuoden ajan, rohkenen Thomas Kuhnin hengessä esittää muutaman huomion korona-ajasta yhteiskunnallisena paradigman muutoksena.

Ensiksi: on selvää, että koronan vauhdittamasta digiloikasta ei ole paluuta. Lähiopetukseen palatessa on hyödynnettävä koronapandemian aikana opittuja digitaalisia työskentelytapoja, niitä, jotka on havaittu hyödyllisiksi. 

Toiseksi: olemme aiempaa vakuuttuneempia, että korkean osaamisen, tieteen ja tutkimuksen merkitys vain korostuu kilpailutekijänä, kun katsotaan miten eri valtiot tulevat pärjäämään tulevaisuudessa. 

Olemme myös ymmärtäneet, että tulevaisuuden hyvinvoinnin luominen edellyttää siirtymää hiilineutraaliin ja resurssiviisaaseen yhteiskuntaan. Digitalisaatio etenee ja parantaa tuottavuutta, jonka kehitys on ollut viime vuosien aikana liian hidasta. Korona-aika ja kiihtyvä ilmastonmuutos ovat olleet tässä historian saranakohdassa merkittävä sysäys tälle kehitykselle. 

Tässä muutoksessa tiede merkitsee meille ajattelun vapautta ja on arvo sinänsä. Se antaa meille mahdollisuuden kehittää osaamistamme ja luoda vastauksia maailman kiperiin kysymyksiin.

Hyvät yliopistolaiset,

Yliopiston lukuvuoden alku on merkittävä ajankohta niille uusille yliopistolaisille, jotka on otettu tiedeyhteisön jäseniksi. Opiskelu yliopistossa antaa perustan korkeatasoiselle sivistykselle ja ymmärrykselle ympäröivästä maailmasta ja meistä itsestämme. 

Ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat ovat joutuneet ja joutuvat edelleen epäkiitolliseen tilanteeseen. Te olette aloittaneet opiskelunne sellaisissa olosuhteissa, joissa ei ole koskaan aiemmin jouduttu opiskelemaan. Monelle on ollut tuskallista, kun oma fuksivuosi on kulunut näyttöpäätteen takana. Se koettelee, kovastikin. Onneksi opiskelijaelämä on kuin joki. Kun korona tukkii yhden uoman, se löytää toisen reitin virrata. Lopulta pääsemme kuitenkin palaamaan takaisin tuttuihin arjen uomiin myös tältä osin.

Käytännön haasteista huolimatta on tärkeää vaalia sitä yhteisöllisyyttä, jota yliopistoyhteisö parhaimmillaan voi tarjota. Emme turhaan puhu yliopiston yhteydessä nimenomaan tiedeyhteisöstä. Juuri yhteisö, yhteys toisiin tieteenharjoittajiin, on keskeinen edellytys laadukkaalle tieteen tekemiselle ja tutkimukselle. Sivistys on muutakin kuin pänttäämistä, se on väittelyitä, keskusteluita ja vuoropuhelua. Akateeminen maailma toimii yhteisönä, jossa toisemme kohtaamalla, ideoita törmäyttämällä ja ajatuksiamme haastamalla teemme yhdessä matkaa uuden tiedon äärelle.

Te jotka olette nyt täällä saattamassa valmiiksi opintoja, kohtaatte tulevaisuudessa uudenlaisen työelämän, jossa on aivan uudet, ehkä entistäkin laajemmat osaamisvaatimukset. Opiskelkaa rohkeasti erilaisia aiheita ja laajentakaa sivistystänne oman oppialanne ulkopuolelle. Yliopistotutkinnon tarjoama sivistys ja osaaminen ovat relevantteja myös tulevaisuuden työmarkkinoilla, vaikka suoraan tiettyyn ammattiin ei valmistuisikaan. Uskokaa nämä germaanisen filologian alumnin sanat. Elämä voi yllättää, mutta Oulun yliopiston opeilla kaikesta selviää. Ja kun täällä pärjää, pärjää missä vain. Tässäkin voitte uskoa minua.

Haluan näillä sanoilla toivottaa valtiovallan puolesta Oulun yliopistolle ja sen hallinnolle, yliopiston henkilökunnalle, opiskelijoille, kaikille yliopistolaisille antoisaa lukuvuoden alkua ja menestyksekästä syksyä tieteiden, sivistyksen ja tiedeyhteisömme parissa.

Ylioppilaskunnan tervehdys
Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Olli Joki:

Hyvät ystävät,

Siitä on kulunut jo puolitoista vuotta, kun viimeksi kolistelin yliopistomme luentosalien ovia. Vaikka Oulun yliopiston historiassa tämä aikakausi tullaan näkemään tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin lyhyenä pyrähdyksenä, on se meille nykyisille opiskelijoille ollut ikuisuus ja keskimääräisestä opiskeluajastamme miltei kolmannes.

Tänä aikana muutos on ollut suuri. Luentosalit ovat siirtyneet digitaaliseen maailmaan ja vuokrayksiön ruokapöytä on muuntunut opiskelutilaksi. Pakollisten muutosten keskellä on ollut kuitenkin ihailtavaa nähdä, kuinka nopeasti korkeakouluyhteisömme pystyi mukautumaan uusiin digitaalisiin menetelmiin ja uuteen tilanteeseen. Se on vaatinut meiltä kaikilta paljon. Haluan täten osoittaa kiitokseni koko yliopistomme henkilökunnalle ja kaikille kanssaopiskelijoille joustavuuden ja mukautumiskyvyn osoittamisesta.

Vaikka kyse on ollut pakollisesta, osittain väliaikaisesta muutoksesta, paluuta koronaa edeltävään aikaan tuskin on. Tänä aikana olemme huomanneet, että osalle opiskelijoista etäopiskelu ja etäluennot sopivat oikein hyvin. Korona-aikana suoritettujen opintopisteiden määrä on ollut korkeampi kuin tavallisesti. Samalla on myös ollut havaittavissa, että osalle se ei sovi ollenkaan. Korkeakoulusta pudokkaiden määrä on ollut korkeampi korona-aikana kuin tavallisesti. Yksinäisyyden ja pahoinvoinnin lisääntyminen on ollut huolestuttavan korkeaa. Hyvinvointia edistävien toimenpiteiden osalta on aloitettava jälleenrakentamisen aika.

Olemme nyt murroksessa, jossa koulutuksen ulkoinen muoto on muuttunut hetkessä enemmän kuin Oulun yliopiston historian aikana yhteensä. Todennäköisesti nyt tapahtuvat muutokset ovat myös suurempia, mitä seuraavien vuosikymmenien aikana tulemme kokemaan. Luulenkin, että seuraavina vuosina mitataan se, millaiseksi uusi korkeakoulutus ja -opetus muotoutuu ja muuttuu. Etäopiskelu on osoittanut, että opinnot voidaan rakentaa hyvinkin joustavasti riippumatta paikasta. Etäopiskelu on myös osoittanut, että digitaalisessa ympäristössä yksi tärkein oppimisen lähde, vuorovaikutus kärsii.

Henkilöstöresurssit ja henkilöstön jaksaminen heijastuu suoraan opiskelijoihin. Kun omaopettajilla ja kurssin vetäjillä on substanssin lisäksi aikaa huomioida opiskelijat ja keskittyä heihin, se näkyy opiskelijoiden hyvinvoinnissa. Aitoa vuorovaikutusta kaivataan lisää. Esimerkiksi selkeät, yksilölliset, kannustavat ja rakentavat palautteet nostavat itseluottamusta ja ruokkivat oppimisen janoa.

Tulevaisuus vaatii tasapainoilua. On etsittävä uusia toimintatapoja, joissa yhdistetään opetuksen aito ja luonnollinen vuorovaikutus, huomioidaan se, että opiskelu ei ole pelkästään uuden oppimista vaan vertaisyhteisöllistä toimintaa, missä luodaan verkostoja ja muita rakennuspalikoita tulevaa työelämää ja muuta elämää varten, mutta kuitenkin samalla mahdollisestaan opintojen suorittamisen joustavuus.

Digitaalinen tulevaisuus voi myös mahdollistaa paljon, esimerkiksi erilaisia kansainvälisyyden kokemuksia. Nykyisenkaltaisten vaihtojaksojen ohessa, tulevaisuudessa digitaalisessa muodossa ulkomaille suoritettujen kurssien tai opintojaksojen määrä lisääntynee. Silti olisi suotavaa, että tulevaisuudessa jokaisella opiskelijalla olisi myös mahdollisuus sisällyttää fyysisesti ulkomailla opiskeltava vaihtojakso omiin opintoihin. Opiskelijavaihdon sisältö on nimittäin muutakin kuin vaihtokohteen erilainen kurssivalikoima. Se voi olla koko elämän ja työuran mullistava kokemus.

Vaikka opintojen digitaalisuus lisääntyy, on selvää, että pelkillä etäopinnoilla ei sitouduta korkeakouluyhteisöön. Mikä olisikaan syy muuttaa edes uudelle korkeakoulupaikkakunnalle, jos opinnot olisivat kokonaan etänä? Ja mitä se tarkoittaisi Oulun yliopistolle ja koko Pohjois-Suomelle?

Yliopistomme tila-asiat ovatkin olleet tapetilla viime aikoina. Hybridi- ja etäluentojen lisääntyessä, suurten luentosalien sijaan tarve nousee itsenäisille opiskelutiloille, ryhmätyötiloille ja erityisesti yhteisöllisyyttä sekä identiteettiä rakentaville yhteisö- ja järjestötiloille. Tilojen muuntojoustavuus ja monikäyttöisyys kampuksen sijainnista riippumatta ovat varmasti tulevaisuutta.

Vaikka koulutuksen ja tutkimuksen tekemisen tavat saattavat kokea muutoksen etä- ja hybridiopetuksen sekä monipaikkatyön myötä, koulutusta ja tiedettä tarvitaan nyt kenties enemmän kuin koskaan. Viime kuukausien aikana erityisesti sosiaalisessa mediassa on levinnyt paljon kulkutautimyönteistä, tiedevastaista materiaalia. Paras lääke tämänkaltaisen vaarallisen tiedon leviämiseen on laadukas koulutus, tutkimus ja popularisoiva tiedeviestintä. Toivon, että myös valtiomme päättäjät muistavat tämän tulevassa ja tulevissa budjettikeskusteluissa.

Näillä sanoin, haluan toivottaa kaikille erittäin hyvää alkanutta lukuvuotta!

Avajaispuhe 
Rehtori Jouko Niinimäki:

Hyvät juhlavieraat, yliopistolaiset ja yliopiston ystävät,

Sydämellisesti tervetuloa Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisjuhlaan, joka toteutetaan etäyhteyksin koronapandemian vuoksi. Aloitamme lukuvuoden tilanteessa, jossa pääosa opetuksesta on järjestetty etänä jo maaliskuun puolivälistä asti. Opettajat ja opiskelijat ovat totutelleet uusiin käytäntöihin ja saaneet niillä aikaan hienoja tuloksia. Koronapandemia on luonut meille uuden normaalin, jossa joudumme elämään toistaiseksi. Viruksen huomioimisesta on tullut osa arkipäivän turvallisuutta.

Viime vuonna yliopiston toiminnan alkamisesta tuli kuluneeksi 60 vuotta, ja muistelimme tässä samassa tilaisuudessa yliopiston ensihetkiä. Paikalla oli yliopiston aivan ensimmäisiä opiskelijoita ja runsas yleisö. Tänä vuonna uskon, että etäyhteyden ansiosta avajaiset saavat suuremman yleisön kuin koskaan aikaisemmin yliopiston historiassa.

Kuluneen vuoden aikana yliopistossamme on, koronankin keskellä, tehty lujasti töitä uusien tutkimusavausten ja opetuksen laadun hyväksi. Kiitän tästä lämpimästi koko henkilökuntaa. Ahkera yhdessä tehty työmme on tuonut tuloksia, joista olemme iloisia ja ylpeitä. Mainitsen lukuisista esimerkeistä kaksi, joita voidaan pitää merkkipaaluina myös Oulun ja koko pohjoisen Suomen näkökulmasta.

Heinäkuussa saimme iloisen ja pitkään odotetun uutisen, kun opetus- ja kulttuuriministeriö vahvisti, että voimme aloittaa Oulussa psykologian tutkintokoulutuksen jo ensi vuonna. Tuosta päätöksestä olemme syvästi kiitollisia. Pohjois-Suomessa on suuri pula psykologeista, ja nyt alkavan koulutuksen voi hyvällä syyllä olettaa helpottavan tuota vaikeaa tilannetta. On hyvin tiedettyä, että opintoihin lähdettäessä nuoret liikkuvat herkästi, mutta työelämässä olevien liikkuminen on ymmärrettävästi vähäisempää. Pohjoisen Suomen hyvinvointi kytkeytyy vahvasti täällä annettavaan koulutukseen, koska työikäisten muuttovirrat ovat suurempia pohjoisesta etelään kuin päinvastoin.

Kesällä varmistui myös, että Oulun yliopisto on kilpailun kautta hyväksytty Eurooppa-yliopistoverkostoon, The European University of Post-Industrial Cities eli UNIC. 62 hakemuksesta hyväksytyiksi tuli 24 verkostoa. Yliopistoverkostot tekevät tiivistä ja kunnianhimoista yhteistyötä, lisäävät opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuutta ja vahvistavat koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan yhteyksiä. Niiden tarkoituksena on edistää tietoon perustuvaa taloutta, työllisyyttä ja hyvinvointia Euroopassa. Nyt Oulun yliopisto on yhä kiinteämpi osa eurooppalaista yhteisöä myös koulutuksessa ja tieteessä.

Hyvät kuulijat. Oulun yliopisto voi hyvin, ja juuri hyvinä aikoina on tärkeää katsoa tulevaisuuteen. Alkavana vuonna haluamme muun muassa kertoa näkyvästi kasvavasta jatkuvan oppimisen tarjonnastamme. Jatkuvien oppimismahdollisuuksien tarjoaminen on tullut voimakkaasti kaikkien yliopistojen työlistalle. Tutkinnon saamisen jälkeen ihmiset palaavat yliopistoihin oppimaan vielä monta kertaa. Oppimisen muodot muuttuvat, mutta tarve säilyy. Oppimisen ilmiöt myös kiinnostavat korkeakoulumaailmassa, sillä juuri elokuussa järjestämäämme virtuaaliseen Pedaforum-tapahtumaan osallistui ennätykselliset 1200 ihmistä.

Yliopistojen alkanutta vuosikymmentä raamittaa vahvasti kansallinen Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030. Sen perusteella yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelupaikkoja lisätään tuntuvasti. Oulun yliopistossa aloittaakin nyt syksyllä ennätykselliset 2700 uutta opiskelijaa.

Korkeakouluvision tavoitteet tarkoittavat myös sitä, että käymme entistä kovempaan kilpailuun opiskelijoiden saamiseksi Ouluun. Kun opiskelupaikkoja lisätään kaikkialla, suurten kaupunkien nuorista entistä suurempi osa pääsee halutessaan opiskelemaan omaan kaupunkiinsa. Pohjois-Suomen väestöennusteet puolestaan osoittavat kiistatta, että alueemme nuorten ikäluokkien koko kääntyy voimakkaaseen laskuun 2030-luvun alkuvuosina. Historiallisesti meille on tultu juuri Pohjois-Suomesta, mutta pian tulijoita ei enää riitä siinä määrin kuin aiemmin.

Joudumme tekemään kaikkemme sen eteen, että yliopiston menestys ja alueen hyvinvointi eivät tyssää vetovoimavajeeseen toimintaympäristön muuttuessa. Kansainvälisyys on nykyisin yliopistolle tärkeää, mutta jatkossa kansainvälisten opiskelijoiden saamisesta ja heidän työllistymisestään tänne on tulossa elinehto. Kansainvälisten opiskelijoiden houkuttelu vaatii meiltä paljon, koska heillä, jotka lähtevät opiskelemaan vieraaseen maahan, on valtavasti vaihtoehtoja. Oulun on oltava heille houkutteleva paikka niin yliopistona kuin kaupunkinakin.

Keskustakampus on yksi teko, jolla varaudumme tulevaan. Haluamme, että opiskelijoilla ja henkilökunnalla on helposti saavutettavat tilat myös kaupunkimaisessa ympäristössä, mikä mahdollistaa sen, että opiskelijat kasvavat aktiivisiksi kaupunkilaisiksi yhdessä muiden kaupunkilaisten kanssa. Keskustasijainti mahdollistaa kansalaisten ja tieteen kohtaamiset aivan uudella tavalla ja tasolla. Esimerkiksi yhä useampi lukiolainen voi opiskella fyysisestikin yliopistolla jo lukioaikana. Suomelle ja erityisesti Pohjois-Suomelle haluamme antaa sen lahjan, että Oulun yliopisto pysyy jatkossakin vetovoimaisena opiskelupaikkana.

Tämä poikkeusvuosi onkin ollut pikakurssi uusiin työtapoihin. Olemme saaneet kurkistaa tulevaisuuteen, jossa työ muuttuu monipaikkaisemmaksi ja etätyö lisääntyy. Olemme yliopistossa päättäneet, että myös koronan jälkeen etätyökäytäntömme ovat aikaisempaa joustavammat.  Monipaikkaisuus, johon olemme siirtymässä, on työtapana suuri mahdollisuus koko pohjoiselle, sillä työskennelläkseen pääkonttoreissa tai esimerkiksi ministeriöissä ei tarvitse enää muuttaa Helsinkiin, vaan pääosa työstä voidaan tehdä miltä tahansa paikkakunnalta. Myös strategiassamme toteamme, että pohjoinen on ihmiskunnan uusi kasvusuunta. Täällä on tilaa ja mahdollisuuksia.

Hyvät kuulijat. Ajat muuttuvat, ja yliopisto niiden mukana. Missään vaiheessa emme saa kadottaa katsettamme nuorista ikäpolvista, joille maailma on jatkuvasti erilainen. Kun rakennamme yliopistoa 2030-luvulle ja siitä eteenpäin, meidän täytyy muistaa, että osa noista tulevaisuuden opiskelijoista on vielä päiväkodissa ja osa ei ole vielä syntynytkään. Yliopistossa tutkimus on maailmaa varten ja koulutus oppijoita varten. Tulevaisuus ja työ sitä varten alkavat juuri nyt.

Toivon, että lähdemme tähän lukuvuoteen avoimina ja valmiina luomaan uutta. Kyky kuvitella hienoja tulevaisuuksia on aina ollut tieteen ja myös oppimisen ytimessä. 

Samalla toivotamme tervetulleiksi etenkin kaikki uudet opiskelijamme ja työntekijämme. Koronan tuomista erityisjärjestelyistä huolimatta toivon, että pääsette nopeasti kokemaan ainutlaatuista yliopistohenkeä ja ylpeyttä opiskelu- ja työpaikastanne.

Lämpimästi tervetuloa myös uusille naapureillemme Linnanmaalla, Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoille ja työntekijöille. 

Antoisaa lukuvuotta jokaiselle.

Valtiovallan videotervehdys
Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko:

”Tämä maa minun mieltäni innostaa,
se on kymmenen, kymmenen virran maa!”

Arvoisat juhlavieraat, Oulun yliopiston henkilökunta, opiskelijat ja alumnit,

Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu kuvaa upealla tavalla pohjoissuomalaista mielenmaisemaa ja tekee ymmärrettäväksi myös Oulun yliopiston upeaa jo yli 60-vuotista tarinaa. Yritteliäisyys, rohkeus ja usko sivistyksen voimaan ovat tehneet Oulun yliopistosta ainutlaatuisen toimijan, joka luo valoa ja toivoa koko Pohjois-Suomeen sekä tarjoaa konkreettisia, käytännönläheisiä ratkaisuja koko ihmiskuntaa koskeviin ongelmiin. Oulun yliopisto on samaan aikaan juurevasti läsnä omalla alueellaan, mutta katsoo rohkeasti kauas.

Ajattelutapanne on kuvattu hienolla tavalla tunnuslauseessanne: Pohjoinen muuttaa maailmaa – kestävämpi, älykkäämpi inhimillisempi. Se kertoo, että Oulun yliopiston perustaminen ja sen puolesta vuosikymmenten varrella tehty periksi antamaton työ ovat olleet tekoja paremman maailman puolesta. 

Hyvät juhlavieraat,

Lukuvuoden avaus on aina sivistyksen, koulutuksen, tutkimuksen ja koko yliopistonyhteisön yhteinen juhla. Merkityksellisin tämä päivä on kuitenkin opintonsa aloittaville nuorille. Tänä syksynä opintonsa aloittavien uusien yliopisto-opiskelijoiden opinnot käynnistyvät hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin meillä aiempien vuosikertojen opiskelijoilla. 

Koronaepidemia vaikuttaa ihmisten, korkeakoulujen ja yhteiskunnan arkeen voimakkaalla tavalla. 
Takana on jo erityisjärjestelyin loppuun saatettu kevätlukukausi ja ainakin osin samoissa merkeissä käynnistyvä syyslukukausi. Koronakriisin haltuunotto vaati mittavaa etäopiskeluloikkaa, opetuksen siirtämistä verkkoympäristöön. Lisäksi on tarvittu merkittäviä ponnistuksia yliopistoyhteisön hyvinvoinnin, luottamuksen ja turvallisuuden tunteen säilymisen eteen.  

Kaikesta kertyneestä tiedosta ja lisääntyneestä ymmärryksestä huolimatta on vaikea arvioida, kuinka pitkään ja vahvasti epidemia vaikuttaa elämäämme ja yhteiskunnan perusrakenteisiin. On selvää, että koulutuksen, tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön merkitys korostuu rakentaessamme tietä ulos kriisistä ja luodessamme siltaa kohti tulevaa.

Tämä on suuri mahdollisuus yliopistoille. Pelkona kuitenkin on, että kansainvälisen korkeakoulu- ja tutkimusyhteistyön etuja arvioidaan aiempaa itsekkäämmin ja globaali kilpailu osaajista ja liikkuvista opiskelijoista kovenee. 

Rajat ylittävä kilpailu osaamisesta ja osaajista sekä tieteen ja teknologian kehitys edellyttävät myös korkeakoulujen toiminnan ja toimintatapojen uudelleenarviointia.  Uskon, että paras tulos saavutetaan, kun näkemykset nousevat korkeakouluyhteisöstä sisältä ja korkeakoulujen toiminnasta käsin. Meidän on haettava voimaa ja kasvua yhteistyöstä jatkossakin.

Hyvät kuulijat,

Oulun yliopiston toiminnan keskeisenä ajatuksena on tuottaa uutta tieteellistä tietoa ja siihen perustuvia ratkaisuja sekä kouluttaa tulevaisuuden suunnannäyttäjiä kestävämmän, älykkäämmän ja inhimillisemmän maailman rakentamiseksi. 

Yhteiskunnan muutoksiin vastaamiseksi Oulun yliopisto on onnistuneesti reagoinut alakohtaisiin koulutustarpeisiin ja edistänyt myös jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia yksin ja yhdessä muiden korkeakoulujen kanssa.  

Pidän erittäin tärkeänä, että ministeriön ja valtioneuvoston toimesta on kuluvan vuoden aikana tehty monia merkittäviä linjauksia koulutustason nostoon, hakijasuman purkamiseen sekä alojen ja eri alueiden osaajapulaan vastaamiseksi. Pohjois-Suomen kannalta tärkeä avaus on valtioneuvoston päätös antaa Oulun yliopistolle syksystä 2021 lähtien psykologian alan tutkintokoulutus. Yliopistoon on lisärahoituksen turvin tulossa myös merkittäviä koulutuslisäyksiä usealle muulle koululutusalle.

Näin vastataan osaltaan Pohjois-Suomen osaajien työvoimapulaan ja tuetaan alueen nuorten mahdollisuuksia päästä korkeakoulutukseen aiempaa laajemmin myös omassa tai lähimaakunnassa. 
Oulun yliopistolla on valtava merkitys Pohjois-Pohjanmaalle ja alueen ihmisille. Tämä on näkynyt myös niissä lukuisissa yhteydenotoissa, joita olen saanut yliopiston kampusten sijoittumiseen liittyen.

Tänä syksynä on saatettu loppuun samaan konserniin kuuluvan Oulun ammattikorkeakoulun päätoimintojen siirtyminen Linnanmaalle. Uskon, että Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun muodostaman korkeakoulukokonaisuuden avulla pystytään vahvistuneen yhteistyön kautta vastaamaan aiempaa paremmin alueen teollisuuden ja elinkeinoelämän tarpeisiin. 

Luotan siihen, että käynnissä oleva pohdinta korkeakoulukampusten tulevasta sijoittumisesta valmistellaan tiiviissä ja avoimessa yhteistyössä eri tahojen välillä. Luotan myös siihen, että autonomisten korkeakoulujen päätöksenteossa otetaan huomioon korkeakoulujen pidemmän aikavälin houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn ohella myös laajemmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. 

Ladies and Gentlemen,

The Government Programme aims to make Finland a globally influential nation. This applies to knowledge and skills, too, and to our responsibility to respond to global challenges with the help of education and research. The initiatives of the next few years will give Finland the opportunity to promote the principles of open science and academic mobility.

I have followed with interest how the University of Oulu joined the alliance of the European University of Post-Industrial Cities (UNIC). Besides making Finland more internationally oriented, as well as improving the quality of education and enhancing research environments, this clearly ties in with the regional economy and action to develop the participating university cities. With a body of students and staff consisting of 90 different nationalities to draw on, the University of Oulu is in a perfect position to make a mark in strengthening internationalisation and creating a digital future. 

I consider it important that Finland is taking measures to make it easier for students and researchers 
to enter the country. The aim is to create a residence permit process that takes a month and to draw up a roadmap for education and work-related immigration by 2035. We need to invest in not only attracting foreign students, researchers and their families to Finland. But also, perhaps more importantly, in making sure that higher education institutions, together with various actors, promote the integration of foreign researchers, students and graduates into Finland and the Finnish world of work.

Hyvä juhlaväki,

Filosofi Ilkka Niiniluodon sanoin sivistys on inhimillisten kykyjen, taitojen, tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista. Oulun yliopistolla ja sen tarjoamalla sivistyksellä on tärkeä tehtävä valoisamman tulevaisuuden rakentamisessa. 

Haluan valtiovallan puolesta toivottaa Oulun yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle uskoa, menestystä ja iloa alkavana lukuvuonna!

Ylioppilaskunnan tervehdys
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Eetu Leinonen:

Hyvät ystävät. Tänä vuonna lukuvuoden avaaminen suoritetaan poikkeuksellisissa oloissa. Sen sijaan, että kokoontuisimme kampukselle kahvikupin ääreen kertoilemaan kesän kuulumisia tutuille, joita emme ole nähneet sitten viime lukuvuoden, edessämme on etäopiskelua ja etätyötä. Tilanne vaatii joustoa sekä opiskelijoiden, että henkilökunnan puolelta. Tällaisia olosuhteita nähdään harvoin, joten on erityisen tärkeää, että etäopetuksen laatuun panostetaan ja että koulutuksen toteuttamiseen varataan riittävästi resursseja, sillä pandemian aikana opiskelijoiden kuormitus on kasvanut huomattavasti.

Kaikki reagoivat normaalista poikkeaviin olosuhteisiin eri tavalla ja siksi on muistettava olla erityisen solidaarisia toisiamme kohtaan. Toivon, että kaikki muistavat turvajärjestelyt osallistuessaan opiskelijatapahtumiin niin kauan kuin elämme keskellä virusepidemiaa. Rohkaisen toimimaan luovasti, jotta kaikki aloittavat, ja jatkavatkin opiskelijat, pääsisivät mukaan opiskelijaelämään. Luokaa uutta ja muokatkaa vanhaa, jotta pääsette viettämään tapahtumia turvallisesti. Älkää myöskään antako kenenkään olla yksin. Pitäkää yhteyttä kavereihinne, jottei kukaan putoa kelkasta. Moni tutuistamme on syrjäytymisvaarassa, kun joudumme viettämään niin paljon aikaa kotona. 

Pandemian tultua vanhat ongelmat eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Meidän opiskelijoiden arkea määrittää suuret paineet valmistua, eikä työpaikkakaan ole valmistumisen jälkeen taattu. Kaiken kukkuraksi opiskelijoiden toimeentulon taso on heilahdellut paljon viimeisen vuosikymmenen aikana. Opiskelijat ovat myöskin ainoa yhteiskunnan ryhmä, joka pakotetaan lainaamaan rahaa turvatakseen toimeentulonsa. Asiaa ei auta se, että erityisesti vähävaraisista taustoista tulevilla on suuri kynnys ottaa lainaa, sillä heillä on vain vähän uskoa siihen, että lainan saa valmistumisen jälkeen maksettua takaisin. Monen opiskeluaikoja siis leimaa epävarmuus toimeentulosta ja opintojen jälkeisestä työllistymisestä.

Suomen koulutusjärjestelmässä hyvää on se, että opiskelemaan pääsee hyvin eri taustoista. Koska korkeakouluissa on laajasti ihmisiä eri taustoista, tarvitaan jokaiselle opiskelijalle omannäköistä ohjausta. Ohjaus- ja tukipalveluiden laajentaminen ja turvaaminen korkeakouluissa on erinomainen keino parantaa täällä opiskelevien hyvinvointia. Näihin palveluihin panostamalla opiskelijoiden aika ei kulu vain opintojen järjestelyistä ja toimeentulosta murehtimiseen, vaan resurssit säästyvät itse opiskeluun, mikä tukee opiskelijoiden nopeaa valmistumista. On siis tärkeää turvata opiskelijoiden ohjaus ja tuki yliopistolla. Tämä tapahtuu lisäämällä ohjaus- ja tukipalveluiden resursseja, sekä varmistamalla se, että yliopistolla on työntekijöitä, jotka voivat keskittyä opiskelijoiden ohjaamiseen ilman, että muut työtehtävät estävät sen.

Nuorista hälyttävän suuri osa ajautuu työkyvyttömyyseläkkeelle, koska tukea ei ole saatavilla tarpeeksi aikaisin. Tehtävää on paljon koko yhteiskunnassamme ja jostain on aloitettava.  Korkeakouluyhteisössä on aito mahdollisuus vaikuttaa tähän laajaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Ongelma on viimein tunnistettu, ja on aika aloittaa omiemme joukosta. Ohjaus- ja tukipalveluihin on suunnattava riittävästi resursseja, jotta kaikilla tukea tarvitsevilla on pääsy näihin palveluihin. Korkeakouluopinnot suoritetaan yleensä aikuisuuden kynnyksellä, ja täällä vietetyt vuodet muovaavat opiskelijoiden tulevaisuutta ratkaisevasti. Opiskelijat on pidettävä kiinni opinnoissa nyt ja tulevaisuudessa. Parhaimmillaan opinnoista saa ammatillisen kasvun lisäksi yhteisöllisyyden kokemuksen, joka kantaa vaikeidenkin aikojen yli. Huolehtikaa toisistanne. Soita kaverille. Käy lenkillä heidän kanssaan. Pelatkaa tietokoneella. Kaikesta huolimatta toivon, että kaikki korkeakouluyhteisömme jäsenet saavat viettää antoisan ja ilontäyteisen lukuvuoden. Näinä aikoina koko yliopistoyhteisön on keskityttävä yhteisöllisyyteen ja hyvinvointiin. Nyt on aika toimia.

Avajaispuhe
Rehtori Jouko Niinimäki:

Arvoisat juhlavieraat,

Lämpimästi tervetuloa Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisiin, joissa juhlimme yliopiston 60:tä toimintavuotta. Kunniavieraitamme tänään ovat Oulun yliopistossa vuonna 1959 opintonsa aloittaneet, jotka istuvat tässä etuosassa. Heitä nähtiin äskeisellä videolla kulkueessa, ylioppilaslakit päässään.

Tervetuloa myös yliopistoyhteisön kansainväliset jäsenet. Englanninkielinen tulkkaus välittyy tässä juhlassa kuulokkeiden kautta.

Me olemme nyt Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksen vanhimmassa, ensimmäisen rakennusvaiheen osassa, joka valmistui 1973. Tämän rakennuksen mahdollisti aikanaan korkeakouluista vuonna 1965 annettu kehittämislaki, jonka tuomat resurssit olivat Oulun yliopiston alkuvaiheessa merkittäviä.  Lain taustalla oli presidentti Kekkosen nimittämän työryhmän raportti. Laki takasi taloudellisen pohjan korkeakoulutuksen kasvulle ja hajauttamiselle. Tuolloin opiskelijamäärien lisääminen ohjattiin nimenomaan tutkimusyliopistoihin ja erityisesti talouskasvun sekä̈ kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta hyödyllisinä̈ pidetyille aloille.

Ensimmäiset 1970-luvulla valmistuneet yliopiston rakennusvaiheet edustavat aikansa niukkaa ja korutonta arkkitehtuuria. Lukuvuoden avajaisia on vietetty tällä paikalla keskusaulan alakerrassa vuodesta 1980 vuoteen -88. Nyt juhlavuonna halusimme järjestää avajaiset jotenkin erityisellä tavalla historiaa kunnioittaen.

Oulun yliopiston ensimmäiset avajaiset pidettiin Kirkkokadulla NMKY:n eli Ynnin juhlasalissa lokakuun 3. päivänä 1959. Kyseessä oli melkoinen suurtapahtuma. Paikalla olivat tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen, keskeisiä ministereitä ja kansanedustajia sekä muiden korkeakoulujen kanslereita ja rehtoreita. Kutsuvieraita Helsingistä saapui niin paljon, että normaalin reittilennon lisäksi jouduttiin järjestämään lisäyhteyksiä. Oman kaupungin sanomalehdet Kaleva ja Liitto julkaisivat juhlanumerot. Juhlapäivän kunniaksi ammuttiin 12 tykinlaukausta.

Ynnin juhlasaliin mahtui 1200 henkeä. Lisäksi tilaisuus televisioitiin Oulun lyseon juhlasaliin, jossa sitä kerrotaan seuranneen 700 kaupunkilaista. Loputkin kiinnostuneet saattoivat seurata avajaisia radiosta. Ensimmäisten avajaisten hengessä myös tänään lyseon opiskelijat ja vieraat saavat seurata näitä avajaisia suorana lähetyksenä juhlasalissaan.

Oulun yliopiston ensimmäisiä tiedekuntia olivat filosofinen ja teknillinen tiedekunta. Filosofinen tiedekunta koostui matemaattisesta ja biologisesta opintosuunnasta. Teknillisessä tiedekunnassa annettiin arkkitehti-, rakennusinsinööri- ja teollisuusinsinöörikoulutusta. Nämä valinnat eivät olleet itsestään selviä, vaan mietinnöissä ja suunnitelmissa eli useitakin vaihtoehtoja pohjoiseen perustettavan korkeakoulun tai yliopiston opintosuunnista. Yleisesti Pohjois-Suomen kehittämisen kannalta pidettiin tärkeänä̈ teknillistä̈, luonnontieteellistä̈ ja lääketieteellistä̈ koulutusalaa sekä̈ opettajankoulutusta. Näitä̈ aloja tarvittiin kipeästi helpottamaan Pohjois-Suomessa vallinnutta työvoimapulaa. Etelä̈-Suomessa koulutuksensa saaneita insinöörejä ja arkkitehteja oli tuolloin vaikea saada Pohjois-Suomeen, aivan kuten nykyäänkin.

Yliopiston toiminnan aloittaminen lokakuussa 1959 oli melkoinen koitos, kun ottaa huomioon edeltävien kuukausien kiireellä tehdyt valmistelut. Määrärahat tiedekuntien toiminnan aloittamiseen oli saatu valtion vuoden 1959 menoarvioon ja toiseen lisämenoarvioon. Asetukset yliopiston perussäännöstä ja toiminnan aloittamisesta ja väliaikaisesta hallinnosta annettiin alle puoli vuotta ennen avajaisia. Toukokuussa yliopisto oli vielä ilman opetussuunnitelmaa, opettajia ja tiloja.

Yliopiston toiminta alkoi kuitenkin ajallaan, mutta eri tiloissa ympäri kaupunkia. Ensimmäisenä lukuvuonna opiskelijoita oli 424, joista naisia oli liki 40 prosenttia. Ensimmäisenä väliaikaisena rehtorina aloitti toukokuussa professori Pentti Kaitera, joka oli tehnyt merkittävän esityön Oulun yliopiston perustamiseksi. Tänään olemme saaneet Oulun yliopistolle ainutlaatuisen lahjoituksen, kun Kaiteran suku on halunnut luovuttaa yliopiston haltuun professori Pentti Kaiteran kirjoitukset. Kiitän lämpimästi Pentti Kaiteran suvun edustajia ja Sven Hallinin säätiötä arvokkaasta työstä ja lahjoituksesta.

Yliopiston toiminnan käyntiin saaminen ja rahoituksen varmistaminen poliittisen turbulenssin keskellä olivat valtava saavutus. Oulun yliopiston synnyttämisessä keskeisiä taustavoimia olivat porvarillinen sivistyneistö ja maalaisliitto, mutta Pohjois-Suomessa hanke sai kaikkien puolueiden tuen. Oulun Korkeakouluseuran, myöhemmin Yliopistoseuran, aktiivinen ponnistelu yliopiston eteen oli merkittävä asia. Pääkaupungissa ja vanhoissa opinahjoissa nimittäin vastustettiin kaikin voimin resurssien jakamista näin kauas pohjoiseen. Useat hallituksen ministerit jarruttivat hanketta voimakkaasti, etujärjestöt kirjelmöivät ja etelän lehdistön iva oli avointa. Esimerkiksi Suomen Kuvalehden eräässä tammikuun 1958 pakinassa varoitettiin perustamasta elinkelvottomia kääpiöyliopistoja ja kannettiin huolta tieteellisen tason säilymisestä. Pakinan vieressä oli Erkki Tantun pilapiirros, jossa hämmentynyt tiedon ja viisauden jumalatar Pallas Athene katsoo käryävää tiedon soihtua, taustallaan häkkiin suljettu pöllö.

Viime metreillä Oulun yliopiston kohtaloksi oli koitua myös poliittinen epävakaus, kun pääministeri V. J. Sukselaisen hallitus kaatui välikysymykseen äärimmäisen niukasti lokakuussa 1957. Opetusministeri Kerttu Saalasti sai vietyä yliopistoa koskevan lain presidentin esittelyyn vain sen ansiosta, että hallituskriisi pitkittyi ja hallitus jatkoi toimitusministeristönä. Toinen täpärä tilanne syntyi, kun eduskuntakäsittely saatiin valmiiksi vain viikkoa ennen valtiopäivien päättymistä ja uusia vaaleja.

Kansakunnan ja Oulun historiassa ajankohta uuden yliopiston perustamiselle oli otollinen. Oulun henkinen ilmapiiri oli muuttunut avarammaksi, ja kaupunki eli voimakasta taloudellista ja sosiaalista murrosta. Muuttoliike toi uutta väkeä kaupunkiin. Aikakauden rakennushenki ja toiveikkuus olivat käsin kosketeltavia, kun kansa oli säilyttänyt itsenäisyytensä ja raatanut kokoon sotakorvaukset. Suuret ikäluokat lähestyivät opiskeluikää, ja maassa valmistui joka vuosi 1500–2000 ylioppilasta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Yliopisto aloitti vain muutamilla tieteenaloilla, mutta alusta asti oli selvää, että toiminta tulisi laajenemaan myös uusille aloille. Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies lausui omassa avajaispuheessaan samana syksynä, että ”yliopistosta puuttuu tärkeä osa perustusta, jollei siinä ole humanistista tiedekuntaa”. Hänen mukaansa ”pelkän luonnontieteellisen sivistyksen varassa ihminen on vailla sitä henkistä suunnanmäärääjää, jonka vain humanistiset tieteet voivat antaa”. Presidentti Kekkonen otti saman kannan Oulun yliopiston ensimmäisissä avajaisissa. Myös Oulun oman opettajakorkeakoulun ylioppilaat toivoivat humanistista yliopistoa, ”yhteiskuntaa edistävien aatteiden kehtoa”. Humanistiset aineet jäivät kuitenkin syrjään Oulun yliopiston alkutaipaleelta, koska Jyväskylään lisättiin alan koulutusta samaan aikaan. Korkeakoulujen keskinäinen profilaatio ja työnjako olivat siis vahvasti läsnä jo tuolloin. Monet olivat pettyneitä Oulun yliopiston yksipuoliseen rakenteeseen, mutta Kaltio-lehden päätoimittaja Atte Kalajoki teki yliopiston perustamisesta tärkeän havainnon: ”Olevaa voidaan aina kehittää, ei olematonta.” Tärkeintä oli siis ylipäätään saada laki yliopistosta ja toiminta käyntiin. Kehittämistä voidaan tehdä myöhemminkin.

Yliopisto lähtikin nopeasti laajentamaan toimintaansa. Lääketieteen koulutus aloitettiin jo yliopiston toisena toimintavuonna 1960. Opettajankoulutuksen tausta oli Pohjois-Suomessa jo toimineissa opettajaseminaareissa ja Oulun opettajakorkeakoulussa. Humanistinen opintosuunta aloitti filosofisessa tiedekunnassa vuonna 1965. Kansantaloustiedettä saattoi opiskella pääaineena samasta vuodesta lähtien. 1970-luvun puolivälissä Oulun yliopiston opiskelijoita oli jo 6500.

Alkuaikojen yliopistojärjestelmän hajauttamisen ja laajentamisen lisäksi Oulun yliopiston historiassa ainutlaatuinen kehitysjakso on ollut Oulun ihmeeksi kutsuttu teknologiateollisuuden voimakas kehitys alueella. Teknologian tutkimuksen painoarvo vahvistui tiedepolitiikassa 1980-luvulla. Korkeakoulutusta Oulussa voimisti Nokian nousu maailman suurimmaksi matkapuhelinten valmistajaksi ja tietoliikenneverkkojen edelläkävijäksi.

Oulun yliopisto lisäsi 90-luvulla merkittävästi sähkötekniikan ja tietojenkäsittelyopin sisäänottoja ja järjesti muuntokoulutuksia vastatakseen työvoiman kysyntään. Teknologia-alan koulutuspaikkoja lisättiin senhetkisiin teknillisiin korkeakouluihin ja teknillisiin tiedekuntiin kokonaisen uuden korkeakoulun verran. Teknologiabuumi tuki Oulun yliopiston kasvua liki 20 vuoden ajan, ja tärkeiksi aloiksi muodostuivat tieto- ja viestintäteknologian ohella esimerkiksi bioteknologia ja ympäristöteknologia.

Oulun ihmeen huippuvuosi oli 2000. Sen jälkeen tietoliikenneala lähti muuttumaan kiihtyvällä vauhdilla voimakkaimman rakennemuutoksen sattuessa Oulussa vuosiin 2009–2013. Tuolla ajanjaksolla alan imago sai merkittäviä kolauksia, ja ala menetti opiskelijoiden silmissä vetovoimansa. Se ei ollut ihme, sillä vain Oulussa tuhannet asiantuntijat menettivät työnsä lähinnä matkapuhelimiin ja niiden kehittämiseen liittyvissä alihankintaketjuissa.

Rakennemuutos oli raju ja nopea, mutta niin oli siitä toipuminenkin. Suuri määrä irtisanoutumisissa vapautunutta hyvin koulutettua työvoimaa houkutteli ja synnytti Ouluun nopeasti uutta yritystoimintaa. Tällä hetkellä tieto- ja viestintäteknologian ala työllistääkin jo enemmän työntekijöitä kuin Nokia-vetoisina huippuvuosina; työvoima on vain hajautunut paljon pienempiin yrityksiin. Samoin opiskelijoiden kiinnostus alaa kohtaan on palannut lähtenyt voimakkaaseen nousuun. Alan työvoimapula on taas tosiasia, ja innostuneimmat ovat alkaneet puhua Oulun uudesta ihmeestä. Oulun yliopiston kaikkien aikojen tiedepanostus, tulevaisuuden tietoliikenneverkkojen mahdollisuuksia tutkiva Suomen Akatemian 6G-lippulaiva, jatkaa Oulun ihmeen perintöä yliopistossa.

Hyvät kuulijat,

Oulun yliopiston rehtorien avajaispuheissa on eri vuosikymmenillä käsitelty muun muassa opetusvirkoja ja professorinvirkoja, yliopiston rakennushankkeita ja toimitiloja, alueellista vaikuttavuutta ja koko maan korkeakoulupolitiikkaa, tutkinnonuudistuksia, yliopistojen sisäistä hallintoa sekä kansainvälisyyttä. Erityisen usein toistuva teema on ollut toimintarahojen riittämättömyys. Juhlavuoden kunniaksi en kuitenkaan syvenny nyt noihin ikivihreisiin teemoihin.

Nykyhetkessä, kuten Oulun yliopiston alkuvaiheissakin, korostuu yliopistojen merkitys kouluttajana. Siinä missä yliopiston perustamisen aikoihin tarve johtui teollistumisesta, nyt se syntyy automaation ja robotisaation mukanaan tuomasta työn murroksesta, joka muuttaa työvoiman ja yhteiskunnan osaamistarpeita. Suuret muutokset ovat yhä enemmän saavuttamassa myös korkea-asteen työvoiman, erityisesti tekoälyn vuoksi. Yliopistojen on yhtä aikaa pystyttävä kouluttamaan useampia ja vastaamaan nopeasti muuttuvan työn osaamistarpeisiin täydennyskoulutuksen avulla.

Oulun yliopisto on vireä 60-vuotias ja jatkaa kehitystään toimien yhteisönä ja alumniensa kautta kestävällä tavalla ihmiskunnan ja Suomen hyväksi.

Haluamme lisätä koulutustarjontaamme helpottaaksemme työvoimapulaa pohjoisessa Suomessa, ja samalla varmistaa sen, että pohjoissuomalaisilla nuorilla on suhteessa saman verran koulutus- ja tutkijanuramahdollisuuksia kuin eteläisemmillä ikätovereillaan.

Koulutuksen lisäksi panostamme myös tutkimukseen. Vain vahvat kansainväliset tiedeyliopistot pystyvät muuttamaan maailmaa. Oulun yliopisto on korkeatasoinen tutkimusyliopisto, joka osallistuu strategiansa mukaisesti globaalien haasteiden ratkaisuun YK:n kestävän kehityksen agendan mukaisesti. Arvostetulla Shanghain yliopistolistalla nousimme kuluvana syksynä sijavälille 301–400, ja sijoitumme Suomen yliopistojen joukossa jaetulle toiselle tilalle.

Rehtori Pentti Kaitera totesi ensimmäisessä lukuvuoden avajaispuheessaan näin: ”Elämme nyt sellaista kehityksen vaihetta, ja Oulun yliopiston perustaminen on siitä tärkeä osoitus, jolloin Pohjois-Suomi ei enää ole kohtalo, jota on paettava, vaan kutsumus, joka antaa ei vain paikallisia tai kansallisia vaan yleismaailmallisia ja yli vuosisatojen ulottuvia elämäntehtäviä.” Hän toivoi myös, että yliopisto ei koskaan eksyisi pois nöyrän etsijän hengestä.

Tässä hengessä toivotan menestyksekästä ja ennakkoluulotonta akateemista vuotta kaikille opiskelijoillemme ja työntekijöillemme sekä alumneille ja yliopiston ystäville. Ja aivan lopuksi tärkeimpänä viestinä haluan toivottaa erityisesti kaikki uudet opiskelijamme lämpimästi tervetulleeksi Oulun yliopistoon.

***

Lähes 60 000 meiltä valmistunutta alumnia toimivat yhteiskunnan eri aloilla ja muuttavat maailmaa. Seuraavaksi näemme videon, jolla esiintyy alumneja yliopiston joka vuosikymmeneltä, sekä kuulemme alumnimme ja kunniatohtorimme Jussi Pesosen juhlapuheen.

Alumnin juhlapuhe
Oulun yliopiston kunniatohtori, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen:

Arvoisa rehtori, dekaanit ja professorit, hyvät alumnit ja opiskelijat,

Pääsen heti kättelyssä tunnustamaan, että olen samaa ikäluokkaa kuin Oulun yliopisto. Olemme siis varttuneet yhdessä. Tosin kaksikymppisenä yliopisto oli kyllä jo paljon viisaampi ja kypsempi kuin se nuori teekkari, joka täällä tyrnevästi asteli.

Ajan kulun huomaa vahvasti, kun silmäilee presidentti Urho Kekkosen puhetta, jonka hän piti perustamistilaisuudessa vuonna 1959.

Hän sanoi näin: ”Pohjois-Suomi on vasta kehityksensä alkutaipaleella. Sen luonnonrikkaudet ovat osittain tutkimattomina, osittain ne ovat käyttöön ottamattomat. Viljelys tunkee täällä jatkuvasti asumatonta korpea ahtaammalle ja ihminen alistaa luonnon entistä enemmän palvelukseensa. Pohjois-Suomella on riittävät henkiset ja aineelliset

edellytykset taloudelliseen vaurastumiseen ja sivistykselliseen nousuun, kunhan nämä edellytykset tiedon ja työn avulla muutetaan eläväksi, aktiiviseksi voimaksi hyödyttämään pohjoisia maakuntia ja koko maata.”

Hyvät ystävät, jos puheenparsi on muuttunut Kekkosen ajoista, niin ovat myös olosuhteet. Enää ei olla alussa, vaan on jo päästy pitkälle, asumatonta korpea on toki edelleen matkailijoiden, hiihtäjien ja retkeilijöiden iloksi, mutta taloudellinen vaurastuminen ja sivistyksellinen nousu on nähty paitsi Oulussa myös koko Suomessa. Oulun yliopisto on lunastanut vahvan paikkansa ja täällä on oikea tekemisen meininki.

Tieto ja työ on täällä muutettu eläväksi voimaksi, joka on hyödyttänyt paitsi maakuntaa, myös koko maata. Oulun yliopistosta on valmistunut lähes 60 000 alumnia, joista monet ovat jääneet pohjoiseen! Mutta useat meistä ovat myös lähteneet globaaleihin

tehtäviin – kuka tieteen, kuka liike-elämän palvelukseen. Yliopistolla on useita merkittäviä tutkimusavauksia ja ihailtavan vahva yritys-/teollisuusyhteistyö. Kymmeniä yrityksiä on spinnannut Oulun tutkimusyhteisöstä etsimään paikkaansa markkinoilla. Yliopistosta on tullut kansainvälinen toimija, joka kuuluu maailman yliopistojen 3 % parhaimmistoon. Se, että kansainvälisissä rankingeissa Oulun yliopiston parhaiten menestynyt oppiaine on tietotekniikka, ei liene yllätys kenellekään. Niin merkittävän jäljen Oulun seutu on kokonaisuudessaan jättänyt suomalaiseen ICT-kenttään.

Väitän, että nuo Kekkosen peräänkuuluttamat henkiset ja aineelliset edellytykset riittävät Oulussa myös pitkälle tulevaisuuteen. Juhlavuoden teema on ”For the Next Generation”. Samalla tavalla kuin 60 vuotta sitten yliopistolla katsottiin tulevaisuuteen, pitää se tehdä myös tänään.

Haluaisin vielä lisätä teemaan yhden yritysjohtajalle mieluisan sanan SOLUTIONS. ”Solutions for the next generation”.

Tieteen ja yritysten pitää molempien etsiä ratkaisuja, jotka ovat aikaisempaa toimivampia, älykkäämpiä ja kestävämpiä. Hyväkään analyysi ei riitä, vaan ratkaisujen etsimisen pitää olla tekemisen ytimessä. Ratkaisujen etsimisestä - ja löytämisestä - syntyy myös vahvaa positiivista energiaa.

Yhteinen haaste yliopistolle ja yrityksille on se, että molempien pitää olla vähintään kolme askelta edellä muuta yhteiskuntaa. Mieluiten viisi tai kymmenen. Aina etukenossa. Aina utelias. Aina rohkeasti kokeilemassa.

Muutoin olemme auttamattomasti myöhässä siinä vaiheessa, kun ratkaisuille on todellista tilausta ja tarvetta.

Otan tästä esimerkin omasta yrityksestäni: vuonna 2006 UPM käynnisti mäntyöljyyn perustuvan uusiutuvan dieselin kehitystyön Lappeenrannassa. Silloin suuri yleisö tai hallitusohjelma ei puhunut biotaloudesta tai ilmastonmuutoksesta. Resurssitehokkuuskaan ei ollut vielä teema. Kestävä kehitys sentään tunnettiin käsitteenä. Kun kymmenkunta vuotta myöhemmin teknologia oli saatu kehitettyä, biojalostamo käynnistyi ja tuote saatiin markkinoille, aika oli kypsä ja tuotteelle oli kysyntää. Tänään tuotteen kannattavuus on jo erinomaisella tasolla, asiakkaat ovat valmiita maksamaan biopreemion.

Samalla tavoin olen varma, että Oulun yliopistolla on anturit jatkuvasti ajoissa ulkona.

Pitää olla rohkeutta etsiä uutta ja ottaa riskejä, korjata jos ajetaan harhaan, mutta myös tahto viedä asiat maaliin. ”From promise to performance” on lempimottoni.

On tärkeää, että Oulussa nuorille tarjotaan joustavat ja nykyaikaiset mahdollisuudet oppimiseen ja osaamisen rakentamiseen.

Haluan lämpimästi onnitella yliopistoa sen merkkipäivänä!

Opiskelijoiden tervehdys
OYY:n hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula:

Hyvä rehtori, professorit ja muut juhlavieraat.

Minulle on suuri kunnia tulla puhumaan rakkaan yliopistoni 60. lukuvuoden avajaisiin. Teeman nimi on sopivasti “For the next generation”. Olen pienen ikäni harrastanut historiaa. Sieltä olenkin oppinut sanonnan “jos ei tunne menneisyyttä, ei hallitse nykyisyyttä eikä voi rakentaa tulevaisuutta.” Siksi ajattelin viedä hetkeksi ajatuksemme menneisyyteen. Millainen Pohjois-Suomi oli 60 vuotta sitten?

Muutama viikko takaperin istuin mummulassa syömässä pannukakkua ja kerroin mummulleni, kuinka yliopisto täyttää 60 vuotta ja miten minua jännittää mennä pitämään puhetta lukuvuoden avajaisiin. Mummu huokaisi siihen: “minä muistan ne avajaiset ku radiosta kuunneltiin. Olihan se hienoa, vaikka itsellä ei ollut mahdollisuutta sinne päästä, mutta onneksi lapsenlapsi pääsi.”

Rakas mummuni täyttää tässä kuussa 80 vuotta. 60 vuotta sitten hän oli siis saman ikäinen kuin nykyiset yliopiston aloittavat fuksit. Maailma oli kuitenkin silloin vielä hyvin erilainen paikka kuin tänä päivänä. Vaikka mummuni sai kansakoulussa kiitettäviä ja häntä houkuteltiin opettajien toimesta opiskelemaan keskikouluun, se ei ollut hänelle mahdollista. Kasvaminen pudasjärveläisellä maatilalla tarkoitti sitä, että töitä piti tehdä ja akateeminen maailma oli saavuttamattomissa. Perhetausta vaikutti vielä tulevaisuuteen.

Tämä oli tyypillinen tarina Pohjois-Suomessa. Nuorten koulutuksessa oli suuret alueelliset erot, ja varallisuus ja vanhempien tausta vaikuttivat urapolkuun. Pelkästään lukioon lähtö tarkoitti muuttoa pois omalta kotipaikkakunnalta. Yliopistoja löytyi vain eteläisestä Suomesta. Koulutus ei ollut millään tavalla saavutettavaa.

Nyt jos palaamme tähän päivään. Vaikka olen itse saanut kasvaa sillä samaisella maatilalla, jolla mummuni kasvoi, minun mahdollisuuteni ovat alusta alkaen olleet aivan erit. Kuten muulle ikäluokalleni, minullekin suotiin peruskoulu. Sain valita mihin lukioon menen, ja sen jälkeen minulle avautui mahdollisuus opiskella logopediaa omassa kotimaakunnassani. Minulla oli alusta alkaen mahdollisuus valita ja seurata unelmiani. Niin vanhempani kuin koko koulujärjestelmä pyrkivät tukemaan tätä.

On selvää, että ilman 60 vuotta sitten tehtyjä päätöksiä näin ei olisi. Oulun yliopiston perustaminen mahdollisti sen, että myös meillä pohjoisen nuorilla on mahdollisuus koulutukseen. Oulun kaupunki ei olisi sama paikka ilman yliopistoamme, oikeastaan koko Pohjois-Suomi ei olisi samanlainen paikka. Vaikka maan trendi on se, että väestö keskittyy eteläiseen suomeen, Pohjois-Pohjanmaa on silti Suomen nuorin maakunta. Oulun yliopiston vaikutusalueella on 15 prosenttia Suomen nuorisoikäluokasta.

Siksi on hyvä, että yliopistomme katse on tulevaisuudessa. For the next generation. Kuten yliopistomme alkutaipaleella tehdyt päätökset vaikuttivat meidän aikaamme, tämän päivän politiikka ja teot tulevat vaikuttamaan siihen, millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet kasvavat. Suomen kahtiajakautuminen ja eriarvoistuminen estettiin aikoinaan peruskoulu-uudistuksessa. Tänä päivänä pohditaan, miten jokainen nuori voisi käydä toisen asteen loppuun. Tulevaisuuden haaste tulee olemaan se, miten varmistetaan jokaisen nuoren pääsy korkeakoulutuksen pariin. Onhan seuraavallakin sukupolvella mahdollisuus valita itse, mitä elämällään tekee? Sosioekonominen tausta tai alueellisuus ei saa olla tulevaisuudessakaan este kouluttautumiselle. Kansansivistys on turva, jolla estämme kahtiajakautumisen, eriarvoistumisen, köyhyyden ja populismin nousun.

Siksi on tärkeää, että on Oulun yliopisto. Siksi on tärkeää, että yliopistoon pääsee ilman useita välivuosia. Siksi on tärkeää, että meillä ei ole pullonkaulakursseja, jotka estävät valmistumisen. Siksi on tärkeää, että opiskelijalla on riittävä toimeentulo ja osaamme taistella loppuunpalamista ja mielenterveysongelmia vastaan. Siksi on tärkeää, että yliopistollamme on riittävät resurssit laadukkaaseen koulutukseen ja tutkimukseen. Siksi on tärkeää ratkaista ihmiskuntaa uhkaava ilmastonmuutos.

Jotta seuraavalla sukupolvella menisi taas paremmin.

Avajaispuhe
Rehtori Jouko Niinimäki:

Arvoisa opetusministeri, hyvät yliopistolaiset, yhteistyökumppanit ja yliopiston ystävät,

”Suomi elää osaamisesta” ja ”koko maa on pidettävä asuttuna” ovat usein toistettuja lausumia, joiden merkitys vaihtelee sanojasta riippuen paljonkin. Lopulleen taittuvalla maan hallituskaudella osaamisesta ja yliopistoista on keskusteltu paljon julkisuudessa. Suurin muistijälki jäänee kipeistä kokonaisrahoituksen leikkauksista, mutta tiukan talouden aikana suomalaisen osaamisen ja kilpailukyvyn edistämisessä on tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Esimerkiksi yliopistojen kärkialojen vahvistamista edistänyt profilaatio-ohjelma, tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta yhdistänyt lippulaivaohjelma ja tulevat työn murrokseen vastaavat jatkuvan oppimisen kehittämishankkeet ovat toimenpiteitä, joilla edistetään yliopistojen kykyä toimia kansainvälisesti korkealla tieteen tasolla ja vastata muuttuviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Jos sanonnalla ”koko maa on pidettävä asuttuna” viitataan myös siihen, että korkeakoulutuksen saavutettavuuteen ja tieteen tekemiseen halutaan rakentaa laadullisesti rinnakkaisia mahdollisuuksia eri osissa maata, niin tekemistä on paljon vielä tulevillakin hallituksilla. Yliopistojen resurssit ja niihin sidoksissa olevat kansainväliset rankingtulokset muodostavat edelleen vähävaraisten ja varakkaampien yliopistojen erilliset joukot. Palaan tähän puheeni lopussa.

Aloitamme 60. toimintavuotemme tilanteessa, jossa kuluvan hallituskauden yliopistoihin vaikuttaneet muutokset ja kehityspyrkimykset ovat tiivistymässä Oulun yliopistossakin uudenlaisiksi toimintamalleiksi ja kehityssuunniksi. Toivomme, että voimakkaiden myllerrysten jälkeen olisimme siirtymässä tasaisemman kehityksen ja jatkuvan henkisen kasvun vaiheeseen. Muutokset kuormittavat henkilöstöä ja vievät huomiota pois ydintehtävistä. On tärkeää, että yliopistossa tapahtuva kehitys ei käännä katseita ylen määrin itseemme, vaan huomiomme ja tarmokkuutemme kohdistuu ympäröivään maailmaan, jossa on paljon asioita, joiden parantamisessa tutkimus ja koulutus ovat keskeisiä keinoja.

Ympäröivän maailman tarpeita voidaan helposti havainnollistaa kahdella esimerkillä: Takanamme on helteinen kesä ja voimme täällä pohjolassakin huomata erilaisten sään ääri-ilmiöiden ja niiden seurausten, kuten kuivuuden, metsäpalojen ja tulvien, lisääntyneen kaikkialla maailmassa.  Tilausta ihmisen toiminnan ja luonnonilmiöiden syy-seuraussuhteiden syvälliselle ymmärtämiselle on paljon, samoin kuin teknologian luomille mahdollisuuksille hidastaa ilmastonmuutosta. Euroopan lähialueilla vallitseva levottomuus on lisännyt maahanmuuttoa, mikä on näkynyt Euroopassa haasteena yhteiskuntien palveluille ja aktivoinut poliittista keskustelua aihepiirissä, jonka kaikkien näkökulmien ymmärtämiseen ei ole tarjolla riittävää puolueetonta tutkimustietoa. Poliittinen vastakkainasettelu ja kantojen kärjistyminen lähellä inhimillisiä perusoikeuksia olevaa asiaa on vaarallista.

Molemmat edellä esitetyt esimerkit, ilmastonmuutos ja massiiviset muuttoliikkeet ovat suuria asioita, joiden ymmärtämiseksi on tehtävä töitä. Asioista on käytävä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa keskustelua. Vain jaetun ymmärryksen kautta saamme aikaan laajoja poliittisia ratkaisuja. Nämä esimerkit ovat myös aiheita, joissa vaihtoehtoiset faktat ja valeuutiset ovat osoittautuneet merkittäviksi mielikuvien muokkaajiksi. Tutkintokoulutuksen, tieteellisen tutkimuksen ja sen tulosten hyödyntämisen rinnalla yliopistojen perinteinen sivistystehtävä on edelleen erittäin merkittävä. Informaatiovaikuttamisen aikakaudella yliopistoilla on tärkeä tehtävä tarjota tutkittua tietoa mielipiteiden muodostamisen ja päätöksenteon tueksi. Yhteiskunnan päätöksentekojärjestelmien täytyy varmistaa, että yliopistoilla on riittävästi resursseja ja autonomiaa tuon erittäin tärkeän tehtävän hoitamiseen. Tässäkin asiassa hajautettu, moninaisiin ympäristöihin juurtunut ja nuorille saavutettavissa oleva yliopistojärjestelmä osoittaa tarpeellisuutensa.  

Hyvät kuulijat,

Yliopistojen toimintatavat ja -edellytykset ovat siis jatkuvassa liikkeessä, samoin kuin ympäröivä yhteiskunta, maiden ja talousalueiden väliset suhteet sekä esimerkiksi ihmisten asenteet, tavat elää ja tehdä työtä. Koulutuksen järjestäminen ja tieteen tekeminen vaativat uutta asennetta, jossa totuttuja kaavoja rikotaan ja uusia toimintamuotoja omaksutaan nopeasti.

Digitalisaatio, tekoäly ja robotiikka muuttavat yhteiskuntaa ja työtä kiihtyvällä vauhdilla. Hankalasti ennustettavassa murrostilanteessa on varminta, että uutta osaamista pystytään hankkimaan aina tarpeen mukaan, joustavasti vanhan osaamisen tueksi läpi työuran. Kun koulutusta hankitaan yhä useammin työn ohessa, ajasta ja paikasta riippumattomien opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen on välttämätöntä. Yliopistoille muutos merkitsee tutkintokoulutuksen osien tarjoamista myös modulaarisina koulutuskokonaisuuksina sekä koulutuksen osien nopeaa digitalisoitumista. Kovenevassa kilpailussa pelkästään paikallisesti tarjolla oleva huippulaadukaskaan koulutus ei välttämättä jatkossa pysty lunastamaan olemassaolon oikeutustaan. Toisaalta tulevien ikäluokkien korkeakoulutusta ja akateemisesti sivistyneeksi vastuunkantajaksi kasvamista ei myöskään voida hoitaa pelkän digitaalisen tarjonnan varassa. Tutkintokoulutusta antavat korkeakoulut ja vahvat kansainvälisen tason tiedekampukset ovat jatkossakin suurten kaupunkiseutujen ja hyvinvoivien maakuntien korvaamattomia dynamoita.

Meidän on pystyttävä hyödyntämään miltei kaikille sektoreille yltävä teknologiakehityksen ja digitalisaation tuoma murros ja noustava muutoksen vaatimissa kyvykkyyksissä globaalille huipulle. Vaikka mahdollisuuksien ajureissa puhutaan teknologiasta, osaamistarpeet ovat vähintään yhtä paljon teknologiasektorin ulkopuolella; muiden muassa kasvatustieteissä, terveystieteissä, kauppatieteissä, humanistisissa tieteissä ja luonnontieteissä.

Oulun yliopistossa panostamme vahvan osaajayhteisön luomiseen yhdessä tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulun, yliopistosairaalan, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.  Kampuksillamme toimivat useat tutkimuslaitokset: Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, VTT, Elintarviketurvallisuusvirasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos sekä Ilmatieteen laitos. Monitieteinen organisaatiorajat ylittävä yhteistyö on keino, jolla tutkimuksen kautta tarjolla olevat mahdollisuudet saadaan varmimmin ja tehokkaimmin hyödynnettyä. Hyvästä kampusyhteistyöstä on hyötyä niin toimijoille itselleen kuin sidosryhmillekin. Oulun yliopiston strategiana on kehittää kampuksiamme yhdessä muiden toimijoiden kanssa yhdeksi Suomen johtavista tutkimus- ja innovaatiokeskittymistä. Verkostoimaisen toimintatapamme ansiosta saamme kytkettyä tutkimustyöhön myös muualla olevien yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden osaajat.
 
Hyvät kuulijat,

Hyvinvoivat yhteisöt rakentuvat yhteisön keskeiseen arvopohjaan tukeutuvista ihmisistä. Yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se vaatii panoksen ja tuen kaikilta yhteisön jäseniltä. Oulun yliopiston ja koko kampusten yhteisöllisyys kehittyy oikeaan suuntaan. Valtakunnallisesti toteutetussa Suomen yliopistojen työhyvinvointikyselyssä vastausaktiivisuutemme oli hyvä, 75 prosenttia, ja saimme kolmanneksi parhaat arviot. Kiitosta saimme muun muassa lähiesimiestyöstä ja nimenomaan yhteisöllisyyden parantumisesta. Hyvät tulokset eivät kuitenkaan tarkoita, että olisimme nyt saavuttaneet tavoitteemme. Hyvinvoinnin eteen on tehtävä pitkäjänteistä työtä ja meillä on vielä paljon parannettavaa.

Opiskelijoille tehtiin loppukeväästä kysely, jossa kartoitettiin kokemuksia häirinnästä ja kiusaamisesta Oulun yliopistossa. Kyselyyn vastanneista vajaa viidennes oli kohdannut epäasiallista käyttäytymistä. Nämä tulokset ovat huolestuttavia, ja olemme päättäneet aktivoitua kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyyn. Toimenpiteillämme olemme mukana Häirinnästä vapaa Suomi -kampanjassa. Osallistumme myös valtakunnalliseen Työ ei syrji -kampanjaan. Syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus ovat aivan keskeisiä arvoja yliopistojen kaltaisissa ympäristöissä, joihin tarvitaan lahjakkaimpia opiskelijoita ja tutkijoita kaikkialta maailmasta. Kasvaminen ja kehittyminen sekä uutta luova työ vaativat turvallisen yhteisön tuen.

Yhteisössä on tärkeää miettiä suuria ratkaisuja yhdessä. Alkavana lukuvuonna kokoonnumme yhdessä pohtimaan ainakin yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyön rakentumista sekä uudistamaan kielipolitiikkaa. Syksyn mittaan käynnistyy myös uusia toimintoja, joilla lisätään vuorovaikutusta yliopistoyhteisön sisällä. Esimerkiksi monitieteiset seminaarit, strategia-aamut ja johdon vapaamuotoiset tapaamiset yliopistolaisten kanssa ovat sellaisia.

Hyvät kuulijat,

Olemme perustamisestamme lähtien kohottaneet ratkaisevasti koko pohjoisen Suomen koulutustasoa ja elämänlaatua. Tutkimussaavutuksemme ovat hyödyttäneet ihmisiä kaikilla leveysasteilla. Mahdollisuus kouluttautua on usein tasa-arvo- ja hyvinvointikysymys. Lisäksi Oulun alueen innovaatiovetoinen vienti edellyttää, että osaavaa työvoimaa tarjotaan enemmän kuin mihin tällä hetkellä on resursseja.

Oulun Kauppakamari toteutti äskettäin ICT-alan osaajatarveselvityksen, jonka tuloksena oli, että Oulun alueen yritykset tarvitsevat vuosina 2018–2020 yhteensä noin 3000 uutta työntekijää. Alueen korkeakoulut eivät nykyisillä resursseillaan pysty vastaamaan tarpeeseen. Osaajapula rajoittaa jo yritysten kasvua ja kehittymistä. Monilla muillakin aloilla on töitä enemmän kuin osaavia tekijöitä. Valitettava tosiasia on, että työn perässä ei juuri muuteta etelästä pohjoiseen, vaikka toiseen suuntaan on merkittävää liikettä.

Kun rakennustekniikan koulutus ajettiin alas Oulun yliopistossa, koko pohjoisella Suomella oli suuria vaikeuksia saada osaavaa työvoimaa. Suuri kiitos opetusministerille ja opetus- ja kulttuuriministeriölle, että rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutus saatiin kuluvalla hallituskaudella käynnistettyä uudelleen. Koulutus on osoittautunut heti erittäin vetovoimaiseksi, mikä takaa alueen toimijoille mahdollisuuden tähdätä kasvuun ja kehittymiseen.

Tulijoita Oulun yliopistoon olisi. Saimme tämä vuonna ennätysmäärän hakemuksia ja kansainvälisiin ohjelmiimme oli lähes 3500 hakijaa, mikä on enemmän kuin yhteenkään suomalaiseen yliopistoon ikinä aikaisemmin. Alueella olisi suuri tarve osaajille ja osaamiselle, ja alueella tehtävä työ tuottaa Suomelle hyvinvointia, vientiä ja verotuloja. Tekemiseen tarvitaan kuitenkin resursseja, joita meillä ei ole riittävästi. Oulun yliopiston osuus Suomen yliopistojen saamasta perusrahoituksesta on vain noin yhdeksän prosenttia, vaikka vaikutusalueellamme asuu noin 13 prosenttia Suomen työikäisistä ja 15 prosenttia nuorisoikäluokista. Oulu yliopiston perusrahoitusosuus on myös pienempi kuin Pohjois-Suomen yritysten osuus koko maan jalostusarvosta. Vastaavaa epäsuhtaa yliopiston resurssien ja yhteiskunnallisen vastuun välillä en usko olevan missään muualla Suomessa.

Negatiivisesti latautunut keskustelu aluepolitiikasta on Oulun yliopiston kohdalla tarpeetonta. Alueen kasvu, innovaatiopohjainen yritystoiminta, suuri osaajien tarve ja valtava vientipotentiaali perustelevat yliopiston välttämättömyyden kansallisen edun, ei pelkästään pohjoisen Suomen, näkökulmasta. Suomen näkökulmasta Oulun yliopistoon kannattaisi investoida enemmän. Tiedeyliopistolle pitäisi taata rahoitus, jonka myötä se voi lunastaa paikkansa esimerkiksi maailman 250 parhaan yliopiston joukossa, jonne Oulun yliopisto on viime vuosina parhaimmillaan yltänyt.

Lähes 60 toimintavuotensa aikana Oulun yliopisto on kasvanut vahvaksi tieteen ja koulutuksen toimijaksi. Esimerkiksi viime viikolla University of the Arctic -verkoston kongressissa etsimme ratkaisuja globaaleihin ympäristöhaasteisiin ja pohjoisia kansoja koskeviin kysymyksiin yhdessä muiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Arktinen alue ei ole vain raaka-aineiden lähde vaan on myös miljoonien ihmisten koti. Valitettavasti se on tällä hetkellä myös ilmastonmuutoksen seurausten näyteikkuna.

Paljon on lupa odottaa myös perinteisesti vahvalta langattoman viestintätekniikan tutkimukseltamme samoin kuin tekoälyn tutkimukselta. Olemme ensimmäisenä maailmassa kehittämässä kuudennen sukupolven langatonta viestintäteknologiaa, mihin saimme myös Suomen Akatemian lippulaivarahoituksen. Nämä ovat vain kaksi esimerkkiä. Myös tulevaisuudessa tulemme varmuudella näkemään Oulussa uusia tieteellisiä läpimurtoja. Etukäteen ei voi tietää, mikä tieteenala tekee niitä seuraavaksi.

Kiitos kaikille yliopistoyhteisön jäsenille omistautumisesta ja kovasta työstä. Kiitos myös yhteistyökumppaneille. Samalla haluan toivottaa kaikki uudet opiskelijamme lämpimästi tervetulleiksi. Nauttikaa uuden oppimisesta, itsenne haastamisesta, opiskelijaelämästä ja tästä koko hienosta yliopistoyhteisöstä. Toivotan kaikille yliopistolaisille ja yliopiston ystäville menestyksekästä uutta lukuvuotta.

Yhteiskunnallisen vaikuttajan juhlapuhe
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen:

Distuinguished rector, esteemed professors, researchers and university staff, dear students, ladies and gentlemen!

It gives me great pleasure to be here to open the new academic year and to celebrate the sixtieth anniversary of the University of Oulu.

The University of Oulu is an internationally significant institution of higher education and research.  The University educates professionals and conducts research serving our working life and our whole society.

It is getting clearer that the big challenges facing the humanity -- such as climate change, the elimination of poverty, or the strengthening of democracy -- can only be solved through more knowledge, more research, and more international co-operation.

The University of Oulu takes part in solving these challenges. The work done here in Oulu helps to build a more sustainable, more intelligent, more humane world that is also healthier and smarter.

On behalf of the Finnish Government, I extend our congratulations to the sixty-year-old University and wish you the best of success for the years to come!

Ladies and gentlemen,

Finland is known all over the world as a leading country in the field of education. Our system of education, our equal access to education, our highly skilled teachers are a model for many other countries. Our enduring recipes for success have been equality, equity and highly competent teachers. 

Today education is more important than ever. Digitalisation, artificial intelligence and automation are transforming jobs, earning models, and businesses. At the same time, the aging population, mass migration and globalisation create new challenges, while information and capital flows freely from one country to another.

The future and the rapid change call for more education, more capacity-building and more skills.

In many countries there is a real hunger for education. University education is increasingly seen to be in a key asset in advancing productivity and to create new growth, leading to new jobs. 

For example: In the last 15 years, the global volume of research and development activities has doubled. However, only a relatively small amount of this growth has occurred in OECD countries, as developing countries have invested heavily in education.

Competition in the global economy is getting fiercer. Universities are a part of this equation.

Ladies and gentlemen,

These are some of the topics covered in our Vision for Higher Education and Research 2030. It is a document drawn up by the Ministry of Education and Culture together with Universities, Universities of Applied Sciences and research institutes.

The Vision sets an ambitious goal: we will raise the level of education so that Finland will become the most competent nation in the world.

Higher education must be available for everyone. The objective is that 50 per cent of young adults in Finland will have completed a higher education degree. Also, investments in RDI activities should be considerably increased.

The transformation of the labour market and working life require changes also in the way we perceive competence and in the ways we acquire competence. Flexible and personalised study paths and degrees will enable continuous learning in different life situations. Study opportunities provided by higher education institutions must be available flexibly to different user groups.

Much has already been done, and the roadmap for the implementation of the objectives will be completed by the end of this year.

Hyvät kuulijat!

Suomi pärjää kansainvälisessä osaajakilpailussa olemalla vetovoimainen tiedemaa, jossa panostetaan laatuun. Hallitus on viimeisen puolentoista vuoden aikana tehnyt useita päätöksiä suomalaisen osaamisen, huippututkimuksen ja innovaatioiden edistämiseksi. Kaksi viikkoa sitten päätimme yhteensä 112 miljoonan euron lisäyksistä tutkimuksen ja innovaatioiden budjettiin. Suomen Akatemian ja Business Finlandin avustusvaltuuksia korotetaan tuntuvasti ja pysyvästi.

Eräs huippututkimuksen tukemisen muodoista on Suomen Akatemian Lippulaivaohjelma, johon päätettiin jo aiemmin panostaa 50 miljoonaa euroa. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta, joka on alansa kansainvälisessä kärjessä. Siinä etsitään myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja yhteistyötä elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan kanssa.

Suomen Akatemia on valinnut kansainvälisen paneelin vertaisarvioinnin perusteella kaksi ensimmäistä tutkimuksen lippulaivaa. Toinen näistä on Oulun yliopiston vetämä, langattomia verkkoteknologioita kehittävä lippulaiva 6Genesis, joka tutkii ja pilotoi 5G-tietoliikennestandardia. Lisäksi valmistaudutaan tulevaan 6G-standardiin, joka mahdollistaa muun muassa uusia tekoälypohjaisia laskentamenetelmiä.

Haluan onnitella vielä uudelleen Oulun yliopistoa lippulaivan saamisesta. Toivotan menestystä suomalaisen huippututkimuksen ja yhteistyön suunnannäyttäjänä!

Oulussa kuljetaan eteenpäin myös korkeakoulujen yhteistyössä. Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyössä rakennetaan alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti entistäkin merkittävämpää kokonaisuutta.

Oulun yliopisto viime toukokuussa päättänyt ostaa osake-enemmistön Oulun ammattikorkeakoulu Oy:stä. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun tehtävät, tutkinnot ja rahoitus säilyvät yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaisina. Erilaisuus ei kuitenkaan saa olla este yhteistyölle, on ollut ministeriön viesti – ja Oulussa tämä alkaa nyt toteutua.

Yhteiselle kampukselle rakennettava korkeakoulukokonaisuus luo uusia mahdollisuuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on mukana Oulun kampusalueen kehittämisessä korkeakoulujen strategiarahoituksella. Toivon, että tämä työ johtaa noihin visioissa kuvattuihin tavoitteisiin: joustavat, yksilölliset ja laadukkaat opintopolut; molempia osapuolia vahvistava yhteistyö; sekä uutta tietoa ja uusia sovelluksia luova tutkimus- ja kehitystyö.

Hyvä juhlayleisö!

Suomen talous kasvaa nopeasti. Avoimia työpaikkoja on entistä enemmän ja yritykset raportoivat rekrytoinnin vaikeuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut Oulun yliopiston reagointia alueen koulutustarpeisiin myöntämällä rahoitusta yliopiston vetämälle Väli-Suomen ICT-alan verkostomaiselle koulutusyhteistyölle sekä Pohjois-Suomen ICT-teollisuuden kasvua tukeville koulutusohjelmille. Oulun yliopisto on niin ikään ministeriön tuella kehittämässä asiantuntijuutta varhaiskasvatuksen yliopistokoulutuksessa sekä luomassa uusia ja vaikuttavampia malleja saamen kielen ja saamenkielisten opettajien koulutukseen.

Dear students,

This day is especially your day. Many of you are starting your studies for the first time. I want to wish you success and strength in your studies – and encourage you to take advantage of the unique possibilities provided by the University of Oulu and its student life. Be curious, get to know each other, do some networking. Learn languages, take part in exchanges, get international. Being an university student opens many doors to the world – embrace these opportunities!

Studying is the best investment for the future. I wish you all the best!

Ladies and gentlemen,

With these words I wish you all a most successful, celebratory and happy academic year!

Opiskelijoiden tervehdys
OYY:n hallituksen puheenjohtaja Kalle Parviainen:

Arvon rehtori, hyvä ministeri, arvoisat kutsuvieraat ja rakas yliopistoyhteisö
Dear rector, minister, esteemed guests, beloved university community

Kuudessakymmenessä vuodessa on moni asia muuttunut täällä Oulun yliopistossa ja valtakunnallisesti korkeakoulutuksessa. Itse asiassa kuudessakin vuodessa muutoksen tuulet ovat puhaltaneet. Tullessani taloon pienenä fuksina vuoden 2012 syksyllä täällä esimerkiksi oli neljä kirjastoa, ammattikorkeakoulu oli jossain kaukana Kaukovainiolla, ja Snellmanian ravintolasta sai torstaisin pizzaa. Nyt vain tiedekirjasto Pegasus on enää toiminnassa, ammattikorkeakoulun saapuminen yhteiskampukselle lähestyy päivä päivältä, ja torstaisin on hernekeittopäivä.

Yhteiskunnan muuttuessa muuttuvat opiskelijat sen mukana. Kuudessa vuodessa olen huomannut, että opiskelijoiden väsymys, mielenterveysongelmat ja yleinen huoli huomisesta ovat lisääntyneet. Leikkaamalla opiskelijoiden jo valmiiksi vähäisestä toimeentulosta sahaamme oksaa tulevaisuuden tekijöiden alta. Leikkaamalla koulutuksen rahoituksesta nakerramme yhteiskunnan tukipilareiden kestävyyttä. Leikkaamalla tutkimuksesta varmistamme, että maassamme ei synny mitään uutta.

Korkeakoulujen rahoituksesta leikkaaminen on heijastunut suoraan opiskelijoiden hyvinvointiin. Oulun yliopistossa ohjaus- ja tukipalveluiden mittava uudelleenorganisointi ei ole ollut kivuton prosessi edes opiskelijoiden, saati sitten henkilökunnan kannalta. Kilpaillun rahoituksen lisääminen ja perusrahoituksen vähentäminen näkyy suoraan opiskelijoiden arjessa, kun korkeakoulut joutuvat karsimaan tukipalvelujaan ja tiivistämään tilojaan. Tutkimuksen ja opetuksen laatu kärsii, kun hallinnollisen työn määrä on samaan aikaan kasvanut, ja tiedekuntien ja oppiaineiden sopeutuessa yhteen muutokseen, on seuraava suuri mullistus jo tulossa joko rahoitusmallimuutoksien tai valintakoeuudistuksen muodossa.

Epävarmuus hiipii nuorten elämään myös aikaan ennen korkeakouluopintoja. Jos ensikertalaiskiintiöiden tavoite oli myöhäistää nuorten aikuisten siirtymistä korkeakouluihin, niin onnittelut, kokeilu on varsin onnistunut. Entistä useammat opiskelijat eivät suinkaan siirry suoraan lukiosta akateemisen tiedeyhteisön jäseniksi, vaan välivuosien määrä on kasvanut. Sen sijaan, että henkilö 25-vuotiaana kävelisi pää pystyssä ulos yliopistosta maisterin tai diplomi-insinöörin paperit taskussaan, suuri osa opiskelijoista on vasta aloittamassa korkeakoulutaivaltaan tuossa iässä.

Kuten rehtori Niinimäki tuossa edellä totesi, Suomi elää osaamisesta. Meidän on tehtävä jatkuvasti töitä sen eteen, että maassamme kuka tahansa voi sosiekonomisesta taustastaan huolimatta opiskella itselleen korkeakoulututkinnon myös tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä työläistaustaiset opiskelijat arvioivat soveltuvuutensa korkeakouluopintoihin hieman heikommiksi kuin keskiluokkaiset opiskelijat. Korkeakouluvisiossa on todella paljon hyviä tavoitteita, kuten osaamistason nosto ja panostus elinikäiseen oppimiseen. Kysymys oikeastaan kuuluukin, miten näihin tavoitteisiin päästään ja millä hinnalla?

Jotta voimme kestävällä tavalla toteuttaa osaamistason noston ja jatkuvan oppimisen tavoitteet, meidän yksinkertaisesti täytyy lisätä korkeakoulutuksen perusrahoitusta. Korkeakoulut ovat viime vuodet joutuneet sopeuttamaan toimiaan rahoituksen tyrehtyessä, ja epävarmuus on kalvanut useita opintoaloja.

Miten voimme lisätä tehokkuutta ja sujuvoittaa opintoja? Emme ainakaan nykyisellä tiellä, jossa juuri niistä merkittävimmistä tukipalveluista on leikattu kaikista eniten.

Opiskelijat tarvitsevat ohjausta ja tukea, ja tuohon tarvitaan ihmisiä. Henkilöitä, jotka tekevät lukujärjestyksiä, jotka kuuntelevat, neuvovat ja ohjaavat. Henkilöitä, jotka koordinoivat opetus- ja tutkimushenkilökunnan sekä pienryhmäohjaajien koulutuksia ja vastaavat entisestään lisääntyneistä rahoitushakemuksista.

Yliopistoon tullessaan opiskelijat myös olettavat saavansa laadukasta opetusta ja koulutusta. Sitä ei synny muuten kuin panostamalla koulutukseen ja sen kehittämiseen, sekä mahdollistamalla opetushenkilökunnan osallistumisen yliopistopedagogisiin opintoihin. Tutkimukset itse asiassa osoittavat, että yliopistopedagogisten opintojen suorittaminen kannattaa: pedagoginen kompetenssi edistää opettajan hyvinvointia, työkykyä ja vähentää stressiä. Henkilökunnan hyvinvointi taas heijastuu suoraan opiskelijoille.

Yhteiskunnallisessa diskurssissa koulutuksen arvostus on viime vuosina selkeästi laskenut. Päätöksiä tehdään joko voiton tavoittelun takia, tai vahvalla mutu-tuntumalla, eikä suinkaan tietoon perustuen. Pohtimalla laajasti, mitä vaikutuksia päätöksenteolla on, voidaan ehkäistä ja ennakoida ne pahimmat sudenkuopat. Toivoisin myös, että selvästi vääriksi osoittautuvia päätöksiä on mahdollista perua, eikä vain marssita eteenpäin, koska “päätös on nyt tehty”. Maassamme tulee nostaa esille osaajia ja ammattilaisia sekä pohtia, mitä sivistys ja akatemia tarkoittaa meille. Tyhmyyden ylistämisestä ja tahallisesta väärinymmärtämisestä tulee päästä eroon.

Muutamissa puheenvuoroissa on myös flirttailtu vahvasti koulutuksen maksullisuuden kanssa. Suomen kokoiselle valtiolle tämä on äärimmäisen vaarallinen tie. Korkeakouluvision tavoitteita ei saavuteta, jos koulutuksen piiriin pääsevät jatkossa vain harvat ja valitut. Niitä ei myöskään saavuteta, jos opiskelijat pakotetaan ottamaan lisää lainaa elääkseen. Jostain syystä yhteiskunnassa tuntuu olevan paikoin vallalla käsitys, että opiskelijaelämään kuuluu jonkinlainen kärsimys ja niukkuus. Muutamankin kymmenen euron heikennys opiskelijoiden toimeentuloon vaikuttaa: viidelläkymmenellä eurolla kuukaudessa opiskelijat voivat nauttia kuun jokaisena arkipäivänä terveellisen ja ravitsevan Kelan tukeman lounaan. Opiskelijaliike osallistuisi mielellään perustulon kaltaisiin sosiaaliturvan uudistuskokeiluihin.
 
Hyvät kuulijat,

Tämä puhe ja opiskelijoiden vaatimukset saattavat kuulostaa tutuilta, mutta vakuutan, että 80 %:a tästä puheesta ei ole kopioitu muualta.

Muutoksia ei tulisi tehdä vain muutosten takia. Kuten keväällä julkaistussa Oulun yliopiston auditointiraportissa todettiin, muutosten tahti on ollut huikea, ja nyt olisi aika pysähtyä hetkeksi.

Oulun yliopistossa on rohkeasti lähdetty uudistamaan monia asioita, ja osa uudistuksista onkin onnistunut loistavasti. Esimerkiksi oppimisympäristöihin on panostettu. Vuorokauden ympäri auki oleva kampus sekä Linnanmaalla että Kontinkankaalla mahdollistaa itsenäisen tai ryhmässä opiskelun kullekin parhaiten sopivaan aikaan. Tenttiakvaario mahdollistaa kurssien suorittamisen joustavasti. Humanistinen tiedekunta pääsi sisäilmaongelmia karkuun, ja kasvatustieteiden tiedekunta saa uudet upeat tilat joulukuussa. Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun muutto saman katon alle tänne Linnanmaalle on taatusti enemmän mahdollisuuksia avaava positiivinen muutos eikä suinkaan yliopiston akateemisen perinteen tuhoava uhkakuva. Monitieteellisyys näkyy kampuksella laajasti, mutta se voisi näkyä myös opetuksessa paljon nykyistä enemmän. Kiitos yliopistolle myös opintopsykologin palveluiden laajentamisesta.

This year, for the first time in history, we have an international member in the board of the Student Union. We also hired our first international staff member. With two international students in the Student Council, the Student Union has been forced to think about it’s approach to language almost daily: how do we enable participation for everyone. Language policy is something that the University has been working on this year, but the work must continue further. We must enable our international students to take part in the daily decision making. Every student should have the opportunity to engage in decision making at the University, in the Student Union, and in our multiple student organisations and societies. We cannot ignore our international students if we want them to remain in Oulu after graduation. While Oulu is a powerhouse in the northern part of Finland, losing well-educated people is a loss that neither Oulu nor Finland can afford in the long run.

Vain muutos tuntuu olevan pysyvää, ja pärjätäksemme muutoksessa, ymmärtääksemme muutosta ja toisaalta muuttaaksemme maailmaa aina paremmaksi paikaksi me tarvitsemme korkeakoulutusta ja tutkimusta. Tehdään siis yhdessä viisaita päätöksiä, jotka siivittävät seuraavaa kuuttakymmentä vuotta. Me voimme olla edelläkävijöitä tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa, tarjota maailman parasta koulutusta, tehdä uraauurtavaa tutkimusta sekä kantaa globaalia vastuuta, jos vain tahdomme niin.

To conclude, I want to quote Nelson Mandela: “Education is the most powerful weapon which you can use to change the world.”

I’d like to wish everyone a successful academic year. Kiitos.