Vaihto-opiskelu oli palkinto itselle
Katso maailmaa eri kantilta
Ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi valmistunut Saara Moisanen vietti neljän kuukauden vaihto-opiskelujakson Kanadan Waterloossa kuudennen opiskeluvuotensa syksyllä.
”Olin miettinyt vaihtoon lähtemistä jo aiemminkin, mutta opiskeluvuodet olivat hektisiä: opintoihini liittyi paljon projekteja, tein järjestötyötä ja olin myös kesä- ja tuntitöissä opintojen aikana, joten sopivaa saumaa ei löytynyt aiemmin.”
Viimeinen opiskeluvuosi osoittautuikin hyväksi ajankohdaksi tutustua uuteen maahan ja kulttuuriin ja ottaa samalla aikaa itselle.
”Olin jo saanut opintojen jälkeisen, vakituisen työpaikan ja tiiviiden opiskeluvuosien jälkeen mietin, etten välttämättä tule lähivuosina pitämään pitkiä lomia. Niinpä lähdin vaihtoon sillä ajatuksella, että palkitsen itseni pienellä tauolla. Päätin, että otan vaihtokohteessa minimimäärän kursseja ja opiskelen vain niitä asioita, jotka oikeasti kiinnostavat”, Moisanen kertoo.
Kursseja poikkitieteellisesti
Uusi maa ja vieras yliopisto mahdollistivat asioiden katsomisen eri kantilta.
”En esimerkiksi ottanut mitään tekniikan alan kursseja, vaan halusin täydentää tietämystäni pehmeämmältä puolelta: suorittamani kurssit käsittelivät muun muassa sosiaalista vastuuta, kestävää kehitystä, ihmisen ja ympäristön muutosta sekä yrittäjyyttä.”
Kanadan opinnot toivatkin uusia, tuoreita näkökulmia.
”Oma koulutukseni on hyvin tekninen, joten työelämänkin kannalta oli todella hyvä tutustua myös asioiden pehmeämpään puoleen. Nyt ymmärrän paremmin, miten toisenlaisen koulutuksen saaneet ihmiset ajattelevat. Kun lähden ratkaisemaan käsillä olevaa asiaa teknisesti ja teoreettisesti, niin joku toinen saattaa aloittaa asian ratkaisemisen eri kantilta, esimerkiksi ihmisten yhteistyön ja politiikan kautta. Kun asiaa ratkotaan monesta eri näkökulmasta, yhteistyöllä saadaan paras ja kattavin lopputulos aikaiseksi”, pohtii energia-alalla tietojärjestelmähankintojen parissa projektipäällikkönä työskentelevä Moisanen.
Kanada kuin Suomen kaukainen serkku
Kanada oli Moisaselle ”ainoa vaihtoehto”, kun hän mietti mahdollista vaihto-opiskelupaikkaa.
”Tykkään reissata, ja Kanada tuntui heti sellaiselta paikalta, jossa olisi mukava viettää vähän pidempi aika. Ajattelen, että Kanada on kuin Suomen kaukainen serkku. Sen metsä- ja vuoristomaisemat ovat aina kiehtoneet minua – samoin kuin kanadalaisten avoin elämäntyyli. Kuten arvelinkin, mitään kulttuurishokkia ei ollut vastassa. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja ensimmäisinä päivinä kampuksella toiset opiskelijat tulivat kyselemään, kuka olen ja tarvitsenko apua.”
Opiskelu oli kansainvälistä. Opiskelukieli oli tuttu englanti: Moisanen vaihtoi opiskelukielen englantiin jo maisteriopintojensa alussa. Se kannatti, sillä näin hän sai alaan liittyvän termistön hyvin haltuun.
”Kielitaitoni kehittyi vielä lisää vaihto-opiskelun aikana.”
Suuri osa vaihto-opiskelijoista oli Euroopasta ja Aasian maista.
”Vaihto-opiskelijat viihtyivät aika paljon omissa piireissään, mutta sain myös kanadalaisia ystäviä lentopalloharrastuksen kautta. Koulu-urheilu on Kanadassa iso juttu. Lentopallotiimissä oli super tiimihenki ja oli mukavaa olla osana sitä.”
Yksin Kalliovuorille laskettelemaan
Vaihtokuukaudet antoivat Moisaselle isoja oivalluksia itsestä ja elämästä.
”Vieraassa maassa ja kulttuurissa tuli hyvä fiilis siitä, että pärjään yksin maailmalla. Vaihto-opiskelu antaa valtavasti itsevarmuutta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin yksin reissussa. Tein myös Kanadassa ollessani matkan yksikseni: lähdin Kalliovuorille laskettelemaan, kun muut menivät tentteihin. Se tuntui mahtavalta!”
Kanadassa oli Moisasen mukaan hyvät junayhteydet, mutta junalla matkustaminen oli kallista. Bussilla pääsi liikkumaan edullisemmin.
”Alusta lähtien oli selvää, että haluan Kanadassa ollessani nähdä, minkälainen maa se on. Jos jää vain yhteen kaupunkiin, näkökulma jää aika suppeaksi.”
Vaihdossa Moisanen suhtautui omaan aikaansa rennommin ja nautti siitä, ettei ollut kenellekään vastuussa.
”Ei ole mikään synti tai virhe ottaa omaa aikaa ja tehdä asioita vain itselle. Se antaa tilaa kehittyä ihmisenä ja voimia arkeen.”
Tämä juttu on #UniOulu-lehden sisältöä.
