Pitkät aikasarjat kertovat arktisesta muutoksesta

Sodankylän geofysiikan observatorio on osa Oulun yliopistoa ja tuo näin akateemisen tutkimuksen ja oman magneettisen tuulahduksensa tälle osalle arktista aluetta. Sodankylä ei valikoitunut observatorion paikaksi sattumalta. Napapiirin pohjoispuolinen alue on tunnettu revontulistaan, joita näkyy keskimäärin joka toinen yö. Maan magneettikentän seuranta on tuottanut tutkimustietoa tiedeyhteisön käyttöön vuodesta 1913 alkaen.

”Auringon suuremmat purkaukset tuottavat magneettisen pilven, joka synnyttää taivaankannen kauniiden kuvioiden lisäksi myös ongelmia. Jo ennen maahan osumista purkaus vaikuttaa satelliitteihin. Niitä rikkoutuu, jolloin paljon hyödyllistä tietoa jää saamatta. Esimerkiksi GPS-paikannus saattaa häiriintyä tai katketa. Purkaukset vaikuttavat myös luontoon, jossa niiden jäljet näkyvät pitkissä aikasarjoissa”, kertoo Sodankylän geofysiikan observatorion apulaisjohtaja Jyrki Manninen. Seurannan ja aikasarjojen avulla tulevia purkauksia voidaan ennakoida ja näin välttää osa ongelmista.

Manninen on päätyönsä ohella myös Arctic Interactions (ARCI) -ohjelman neuvonantajaryhmän jäsen. Ryhmässä on jäseniä monilta eri tieteenaloilta ja monista arktisella alueella aktiivisista organisaatioista.

Ilmasto muuttuu ja lämpenee nyt selvästi - ja on lämmennyt jo jonkin aikaa. Historiassa on useita lämpimämpiä ja kylmempiä aikakausia. Mannisen mukaan pitkät aikasarjat näyttävät myös sen, että kaikki lämpeneminen ei ole aina johtunut ihmisen toiminnasta.

”Kilpisjärven biologiselta asemalta löytyy aikasarjatietoja 1700-luvulta lähtien. Niiden perusteella lämpimiä ajanjaksoja on ollut viime vuosisatoina useampiakin. Luonnonvarakeskuksesta (LUKE) löytyy puiden vuosilustoaineistoja, jotka viittaavat nykyisenkaltaiseen lämpimämpään jaksoon 500-600 -luvulla. Silloin lämpenemisen aiheuttajana on tuskin ollut ihmisen toiminta. Pinatubon tulivuorenpurkausta suurempi purkaus ja siitä laajalle ilmakehään levinnyt tuhka voisi olla yksi selitys tuon lämpenemisen jälkeiselle melko nopealle viilentymiselle”, pohtii vuosilustojen aikasarjoihin tutustunut Manninen.

”Geofysiikan kannalta meidän observatoriomme 110-vuotinen historia ei ole vielä kovin suuren juhlan aihe, vaikka se pitkä aika ihmisikään verrattuna onkin. Hyvä alku pitkille aikasarjoille tämä kuitenkin on.”

Alun perin Ylä-Savosta kotoisin oleva Manninen on asunut Sodankylässä jo vuosikymmeniä. Tutkijan työn lisäksi hän on työskennellyt myös Sodankylän kunnan elinkeinojohtajana. Näin Manniselta löytyy pitkien aikasarjojen lisäksi näkemyksiä myös arktisen alueen lähihistoriasta.

”Sodankylä on ehdottomasti osa arktista aluetta ja niinpä meillä on täällä samanlaisia haasteita mutta myös mahdollisuuksia kuin muuallakin. Observatorion ympärille kertynyt tutkimusyhteisö on merkittävä koko lähialueen kannalta. Kunnan ja Oulun yliopiston välinen yhteistyösopimus mahdollistaa meille monia asioita. Malmin etsintää on paljon, samoin perinteistä poronhoitoa. Monipuolinen elinkeinorakenne on vahvuus”, listaa Manninen.

Tsaarinvallan aikana perustetulla observatoriolla on ollut perinteisesti paljon yhteistyötä niin Neuvostoliiton kuin Venäjänkin geofysiikan tutkijoiden kanssa. Nyt kaikki yhteistyö on Venäjän hyökkäyssodan vuoksi täysin poikki eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Entistä tärkeämmiksi ovat tulleet yhteistyöhankkeet EU:n, Japanin ja Yhdysvaltojen tutkimusyhteisöjen kanssa.

ARCI-hankkeen neuvonantajaryhmä on ollut Mannisen mukaan hyvä esimerkki erilaisten tieteenalojen välisen yhteistyön hyödyllisyydestä. Kokouksia olisi saanut olla useamminkin, mutta koronan vuoksi niitä jouduttiin perumaan. Konkreettisesti yhteistyö ARCI:n kanssa on näkynyt myös tutkijavierailuina Nagoyan yliopiston kanssa.

”Omille asioilleen ja näkökulmilleen sokeutuu helposti, joten poikkitieteellinen neuvonantajaryhmä tuo ajatteluun aivan uusia tuulia. Kovien tieteiden edustajana olen saanut paljon muilta ryhmän jäseniltä ja toivottavasti myös kyennyt tuomaan uusia näkemyksiä ryhmän keskusteluihin”, sanoo Manninen.

”Maapallo saavuttaa aina ennen pitkää jonkinlaisen tasapainotilan. Arktinen alue on merkittävä osa maapalloa, ja siksi tärkeä kokonaisuuden kannalta. Kokonaan toinen juttu on sitten ihmiskuntamme tulevaisuus: kuinka hyvin se selviää erilaisten tulevaisuuden muutosten ja mullistusten keskellä?”

Tulevaisuuden paljastavat meille sitten aikanaan aikasarjat – kunhan tutkimustuloksia on jatkuvasti joku tallentamassa ja analysoimassa.