Lisätietoa arktisen maankäytön suunnitteluun

Maankäyttökysymykset herättävät intohimoja. Jokainen on yleensä tavalla tai toisella kiinnostunut oman alueensa ympäristöstä. Arktisella alueella korostuvat ympäristönsuojelu mutta toisaalta myös alueen luonnonvarojen hyödyntäminen.

”Arktisen alueen suojelussa ja hyödyntämisessä korostuvat luontoarvot ja matkailu. Ilmastonmuutos ja lajikato ovat valitettavia tosiasioita, joita kukaan ei voi kiistää. Luonnon eläimien ja kasvien lisäksi myös alueella asuvien ihmisten elinkeinoista ja kulttuurista on pidettävä huolta. Negatiivisten uutisten sijaan on onneksi myös hyvää kerrottavaa: naalin palaaminen Suomessa pesiväksi lajiksi antaa uskoa siihen, että määrätietoinen suojelutyö tuottaa tuloksia”, muistuttaa Metsähallituksen Pohjanmaan ja Kainuun Luontopalvelujen aluejohtaja Pirkko Siikamäki.

Kuopiossa asuva ja osittain Oulussa työskentelevä Siikamäki on kokenut Pohjois-Suomessa liikkuja, joka on pohjakoulutukseltaan biologi. Hän on myös Arctic Interactions -hankkeen neuvonantajaryhmän jäsen ja tuo ryhmään Metsähallituksen näkemyksen arktisen alueen kehittämiseen ja maankäyttöön.

Saamelaiset ovat alkuperäiskansana hyvin merkittävä Suomen arktisella alueella asuva ihmisryhmä. Monien saamelaisten suhde luontoon on valtaväestöä suorempi, mikä on otettava huomioon arktisen alueen kehityssuunnitelmissa. Viime vuonna valmistuneessa Saamelaisten kotiseutualueen luonnonvarasuunnitelmassa saamelaisten kotiseutu ja alueen luonnonvarat ovat ilmastonmuutoksen ohella keskeisessä osassa.

”Luonnonvarasuunnitelmassa edistetään luonnontilan lisäksi saamelaiskulttuurin toimintaedellytyksiä, mutta myös pohjoisen alueen kestävää matkailua ja muuta elinkeinotoimintaa. Hyvällä ja tutkimuksiin perustuvalla suunnittelulla ihmisten tarpeet ja luontoarvojen säilyminen voidaan sovittaa yhteen siten, että kaikki hyötyvät”, painottaa Siikamäki.

Monet toimijat, tarpeet ja näkemykset, jotka vaikuttavat nopeasti katsottuna olevan ristiriidassa keskenään, eivät Siikamäen mukaan olekaan sitä välttämättä todellisuudessa.

Metsähallituksen Luontopalveluille lajikadon hillitseminen on eräs sen tärkeimmistä tehtävistä. Kato koskee sekä eläimiä että kasveja. Metsähallituksen tavoitteena on, että luontokato koko Suomessa ja Suomen arktisella alueella saataisiin pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä.

”Ihmiset viettävät yhä enemmän aikaa luonnossa. Tämä ei ole mikään ihme, sillä luontokokemuksilla on tutkitusti vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimukset ja tutkimusyhteistyö tuovat meille jatkuvasti uutta tietoa ja uusia ajatuksia, joiden avulla voimme taistella ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan sekä pitää luonnossa liikkumisen virkistävänä kokemuksena”, kertoo Siikamäki.

Saamelaisten kotiseutualueen luonnonvarasuunnitelma valmistui juuri ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainaan. Sodan vuoksi kaikki Metsähallituksen tekemä yhteistyö loppui itärajan suuntaan kuin seinään. Luonnonvarasuunnitelma on kuitenkin työkalu, jossa voidaan ottaa huomioon ajankohtaiset asiat ja muutokset. Eräs olennainen tekijä Metsähallituksen toiminnassa ja suunnitelmissa on Suomen hallitusohjelma ja siinä olevat painotukset. Niihin tulee kevään 2023 vaalien jälkeen varmasti jotain muutoksia.

”Ilmastonmuutos on arktisen alueen suurin kysymys, mutta nyt myös geopolitiikka on noussut merkittäväksi asiaksi, kun arktisen alueen tulevaisuutta suunnitellaan. Nämä ovat suuria ongelmia ja kysymyksiä, jotka eivät ratkea itsekseen. Ennakointia tarvitaan ja haluaisin nähdä esimerkiksi Arctic Interactions -hankkeen tutkimukset yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtoja etsivänä ja selvittävänä toimijana. Kun olemme vuorovaikutuksessa monien tutkijoiden, yhteisöjen ja yritysten kanssa, siirtyvät tiedot ja kokemukset tutkimusmaailmasta päätöksentekijöille ja takaisin. Tässä näen ARCI-ohjelmalle ja sen neuvonantajaryhmälle selvän roolin”, toteaa Siikamäki.

”Maa- ja vesialat ovat arktisella alueella todella suuria. Luonnontilan tehokas kartoittaminen ei perinteisin tavoin onnistu vaan tarvitaan uusia tutkimus- ja kartoitusmenetelmiä. Näitä metodeja kehitetään muun muassa Oulun yliopistossa ja ne tuottavat meille uutta tietoa. Esimerkiksi kiljuhanhet tekevät toivottavasti naalin lailla paluuta pohjoisen Suomen luontoon. Kiljuhanhen esiintymisestä saadaan tietoa molekyylibiologisin menetelmin. Vesistöistä kerättävien näytteiden ympäristö-DNA:n avulla voidaan analysoida esimerkiksi kiljuhanhen esiintymistä alueella. Toivottavasti löydämme lähiaikoina merkkejä lajin pesinnästä Suomesta.”

Kuvat: Pirkko Siikamäki, Erkki Alasaarela, Adobe Stock