Miltä näyttää arktinen turismi ilman lunta?

Lapsena Alix Varnajot rakasti maantiedettä. Ranskalaisen oppilaan katse kääntyi aina kohti kartan reunoja tai pieniä saaria, joihin muut eivät kiinnittäneet mitään huomiota.

”Se, miten ihmiset näkevät arktisen alueen, on muuttunut viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Se saa yhä enemmän medianäkyvyyttä ja kohteet mainostavat itseään aktiivisesti. Lisäksi sosiaalisen median kasvulla on ollut suuri rooli arktisten matkakohteiden promoamisessa, mikä tuo alueelle uusia vierailijoita”, Varnajot kertoo.

Varnajot huomauttaa, että turismi liittyy moneen muuhun toimialaan ja elämänalueeseen. Hän mainitsee kaivosteollisuuden, poronhoidon ja paikalliset kulttuurit esimerkkeinä Lapista, johon suurin osa hänen tutkimuksestaan keskittyy.

”Turismia voi katsoa niin monesta näkökulmasta: taloudellisesta, maantieteellisestä, ympäristön kannalta ja niin edelleen. Ensisilmäyksellä turismia on helppo ymmärtää, mutta mitä enemmän sitä tutkii, sen paremmin huomaa, kuinka monimutkainen ilmiö se onkaan. Arktinen alue muuttuu nopeasti ja turismia pitää tarkastella uusin silmin. Turismin ja arktisen ympäristön yhdistäminen tutkimuksessa luo pelikenttää käsitteelliselle pohdinnalle. Sitä minä tykkään tehdä”, hän sanoo.

Nuorempana Varnajot ei ajatellut, että hänestä tulisi tutkija. Hän kuitenkin seurasi intohimoaan maantiedettä, ja hänen polkunsa johti kuin huomaamatta maantieteilijän uralle yliopistossa. Varnajot’n ensimmäinen kokemus arktisesta ympäristöstä oli Erasmus-vaihto Norjaan. Nyt hän on viettänyt jo useita vuosia Suomessa ja työskentelee Matkailumaantieteen tutkimusryhmässä Oulun yliopiston Maantieteen yksikössä.

Varnajot’n työpäivät koostuvat pääosin käsitteistön kehittämisestä arktisen turismin ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen aihealueilla. Se sopii innokkaalle kirjoittajalle hyvin. Rahoitus Arctic Interactions and Global Change -profilaatiohankkeesta on antanut hänelle mahdollisuuden keskittyä haluamiinsa käsitteisiin – asioihin, jotka ovat olleet hänen mielessään jo vuosia.

Yksi näistä käsitteistä on viime hetken turismi (last chance tourism). Sillä viitataan turistien haluun nähdä ja kokea maisemia tai lajeja ennen kuin ne katoavat tai muuttuvat peruuttamattomasti. Iso Valliriutta tai lumihuippuiset Alpit voivat olla esimerkkejä viime hetken turismin kohteista.

”En usko, että mikään paikka mainostaisi itseään sloganilla: ‘Tule katsomaan jääkarhuja ennen kuin ne katoavat’. Konsepti tulee esille sen sijaan mediassa ja turistien motivaatiossa matkustaa tiettyihin paikkoihin”, Varnajot selittää.

Matkakohteet saattavat luottaa viime hetken turismiin liikaakin. Varnajot näkee siinä sekä hyviä että huonoja puolia. Toisaalta paikoille, kuten Huippuvuoret, josta on tullut suosittu ja saavutettavissa oleva paikka nähdä arktista ympäristöä ja jääkarhuja, on luvassa taloudellista voittoa. Toisaalta, jos kohde tukeutuu liikaa viime hetken turismiin, matkailu alueella voi kuihtua kokonaan, kun asiat, joita ihmiset ovat halunneet tulla kokemaan ja näkemään, eivät olekaan siellä enää.

Kun ilmastonmuutos aiheuttaa nopeita muutoksia arktisella alueella, Varnajot’lle on luonnollista tutkia myös tulevaisuutta, jossa lunta ja jäätä ei enää välttämättä ole. Maantieteilijä soveltaa pimeän turismin (dark tourism) käsitettä kuvaillessaan mahdollisuutta, jossa arktisissa kohteissa ei enää nähdä valkoista maisemaa.

Yleisesti ottaen pimeä turismi tarkoittaa matkailua paikassa, jossa on tapahtunut inhimillinen tragedia. Museot keskitysleireillä ja 9/11-muistomerkki World Trade Centerissä ovat hyviä esimerkkejä pimeästä turismista. Varnajot kertoo hieman erilaisen esimerkin:

”Kesällä 2019 Islannissa kaksi antropologia järjestivät hautajaiset kadonneelle jäätikölle. Sanotaan, että ne olivat ensimmäiset jäätikölle pidetyt hautajaiset. Tällaisessa pimeässä turismissa ihmiset matkustavat paikkoihin, joissa jäätiköitä ennen oli, ja surevat niiden menetystä. On helppoa nähdä yhteys sellaisiin paikkoihin, joissa ihmisiä on kuollut. Niin lähestyn tutkimuksessani turismin ideaa ja ilmastonmuutosta”, hän selittää.

Varnajot’n mukaan jäätiköiden personifikaatiota voi hyödyntää sekä viime hetken että pimeän turismin kohdalla. Inhimillisten ominaisuuksien näkeminen elottomassa luonnossa ei myöskään ole uusi asia.

”Jäätiköiden lähettyvillä asuneet ihmiset ovat nähneet inhimillisyyttä jäätiköissä pitkään, ja ovat esimerkiksi antaneet niille nimen ja sukupuolen. Turismille voisi olla hyödyllistä tehdä samoin jopa jäätikön ‘kuoleman’ jälkeen. Sillä voisi olla vaikutusta ihmisiin ja se voisi lisätä empatiaa”, hän miettii.

Useita muitakin jäätiköiden hautajaisia onkin pidetty eri maissa, muun muassa Ranskan Pyreneiden vuoristossa. Varnajot’n mukaan se kertoo siitä, että ihmiset ovat yhä tietoisempia ilmastokriisistä ja tuntevat surua ympäristön muutoksen johdosta.

Vaikka suurin osa Varnajot’n työstä tapahtuu omassa työhuoneessa, joitakin asioita on tutkittava siellä missä tapahtuu. Hänelle on tarjoutunut hieno mahdollisuus osallistua risteilylle, joka kulkee Huippuvuorilta maantieteelliselle pohjoisnavalle. Varnajot tutkii risteilyllä kansalaistiedettä, tieteen tekoon osallistumista ilman tieteellistä koulutusta. Risteilyllä sekä turistit että tutkijat voivat kerätä dataa ympäristön muutoksesta merimatkan aikana. Varnajot ja hänen kollegansa Élise Lépy saavat ensikäden tietoa siitä, millaisia turistien motiivit kalliin matkan tekemiselle ovat.

”Tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, miten kansalaistiede toimii tuollaisella risteilyllä. Havainnoimme, haastattelemme ja teemme kyselyitä matkustajille ja mukana oleville tutkijoille. Haluamme nähdä, miten turismista voi tulla merkityksellinen työkalu arktisessa tutkimuksessa”, Varnajot tiivistää.

Matkalle lähteminen herättää maantieteilijässä kuitenkin eettisiä kysymyksiä.

”Jos lähden sinne tutkijana, se ei välttämättä tarkoita sitä, että kannattaisin tällaista turismia. Yleisesti ottaen ajattelen, että tarvitsemme enemmän nyanssia tällaisissa keskusteluissa. Mikään harvoin on kokonaan oikein tai kokonaan väärin. Meidän pitää yhteiskuntana kuitenkin pitää silmällä, mitä pohjoisnavalle matkoja järjestävät yritykset tekevät, jotta ne jatkavat itsensä kehittämistä”, hän pohtii.

Arktisen turismin tulevaisuuteen liittyy Varnajot’n mukaan paljon epävarmuuksia. Kyse on myös siitä, miten arktinen turismi itsessään määritellään. Suurin osa arktisella alueella vierailevista turisteista haluaa kokea talven ihmemaan ja esimerkiksi ajaa porovaljakolla. Jos arktinen turismi rajautuu vain siihen, voidaan olla menossa kohti pimeää turismia.

Varnajot kertoo, että Lappi on hyvä esimerkki siitä, miten ilmastonmuutos muuttaa turismia ja miten kohteet voivat sopeutua. Nyt käytössä olevat sopeutumisstrategiat eivät ole kestäviä pitkällä aikavälillä. Varnajot’n mukaan esimerkiksi tekolumen käyttö ei itse asiassa ole sopeutumisstrategia lainkaan:

”Päinvastoin, se pitää yllä arktisen turismin riippuvuutta häviävästä jäästä eikä ratkaise mitään”.

Arktisen turismin tulevaisuus riippuu myös siitä, millä tavoin media ja itse kohteet tuovat Arktista esille. Lumi ja jää ovat tärkeimpiä nähtävyyksiä, koska niitä turistit olettavat arktisten paikkojen tarjoavan.

”Jos ajattelemme arktisen turismin olevan enemmän kuin lunta ja jäätä ja laskemme mukaan muut vuodenajat, paikalliset kulttuurit ja siihen liittyvät aktiviteetit, arktisen turismin ei tarvitse hiipua. Alueella on paljon potentiaalia ilman luntakin”, Varnajot toteaa.

Pimeä turismi on silti yksi mahdollisista vaihtoehdoista. Niin synkältä kuin se kuulostaakin, paikat, joissa ympäristö on tuhoutunut, saattavat antaa mahdollisuuden oppia menneestä samoin kuin inhimillisten tragedioiden muistomerkkien kohdalla.

”On monia opetuksellisia paikkoja, joissa vierailijoille näytetään, mitä on tapahtunut ja mitä siitä voi oppia. Esimerkiksi Unzen-tulivuoren useat purkaukset Japanissa 1990-luvulla tappoivat kymmeniä ihmisiä. Nyt paikalla on turistikeskus, joka toimii sekä muistomerkkinä että tietokeskuksena siitä, kuinka tulivuoret toimivat. Voin kuvitella jotain samanlaista Arktiselle alueelle, selittämään miten jäätiköt, ilmastonmuutos tai poronhoito toimivat”, Varnajot sanoo.

Kävi miten kävi, arktisten matkailukohteiden täytyy päivittää sopeutumisstrategiaansa muuttuvassa maailmassa. Juuri tätä Varnajot haluaa tutkimuksellaan tarjota: työkaluja muutoksesta selviytymiseen ja kestävyyden rakentamiseen.

Teksti: Aino Soutsalmi
Kuvat: Primi Putri, Adobe Stock.