Luonnonmaantieteilijä tekee töitä tunturiympäristön puolesta

Luonnonmaantieteilijä vai ekologi? Tutkijatohtori Julia Kemppinen mietti pitkään, kumpi hän oikein on. Kemppisen tutkimuksen kohteena ovat maaperän kosteuden ja ravinteiden vaikutukset erityisesti arktisten ja alpiinisten kasvien levinneisyyteen. Muuttuva ilmasto ja paikallisilmasto ovat jatkuvasti läsnä hänen tutkimuksissaan. Aika ajoin tutkimus kohdistuu enemmän kasveihin ja niiden toiminnallisiin ominaisuuksiin, kuten lehden koon vaihteluun lajin sisällä.

”Väitöskirjan jälkeen olen tajunnut, että olen luonnonmaantieteilijä. Voin silti tutkia myös kasveja. Esimerkiksi kun mallinnan variksenmarjan levinneisyyttä, olen enemmän luonnonmaantieteilijän roolissa. Ekologeilla on erilainen tietämys kasveista”, hän sanoo.

Kemppisen tie tutkijaksi on ollut suoraviivainen. Toisena opiskeluvuonna Helsingin yliopistossa nuori luonnonmaantieteilijä pääsi kenttätöihin Saana-tunturille Kilpisjärvelle. Kenttätyö imaisi mukaansa ja samat menetelmät ovat käytössä edelleen, samoilla tutkimusalueilla. Miksi luonnonmaantieteilijää kiinnostavat juuri paikallisilmasto ja pienet tunturikasvit?

”Ne on sellaisia asioita, joita näkee tunturissa. Olen kohta 10 vuotta rampannut joka kesä Lapissa tutkimuksen nimissä ja niistä asioista on tullut tärkeitä. Tuntuu, että voin tehdä edes jotain niiden puolesta”, hän sanoo.

Kemppinen tekee perustutkimusta. Hän kuvaa omaa työtään palaseksi suuressa palapelissä.

”En voi tuottaa ratkaisuja ilmastonmuutokseen, mutta uusi tieto auttaa meitä tekemään parempia ratkaisuja tulevaisuudessa. Perustutkimusta tarvitaan, jotta pystytään ymmärtämään luontoa nyt ja voidaan tehdä ennusteita siitä, mitä tapahtuu ilmaston lämpenemisen edetessä”, hän kertoo.

Lajilevinneisyysmalleissa on korostunut lämpötilan vaikutus lajien levinneisyyteen. Sen sijaan maaperän kosteus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Helsingin tutkimusryhmän innoittamana Kemppinen teki aiheesta kandin, pro gradun ja lopulta väitöskirjan. Väitöskirjan jälkeen hänelle tarjoutui mahdollisuus tutkijatohtorin paikkaan Oulun yliopistossa. Pesti on Arctic Interactions -profilaatiohankkeen (ArcI) rahoittama ja antaa nuorelle tutkijalle vapauden toteuttaa itseään.

”Tällainen vapaus on poikkeuksellista. Yleensä post-doc sijoitetaan projektiin, jossa on valmiiksi tarkkaan määritellyt tavoitteet ja analyysimenetelmät. Minulla on ollut tässä vapaat kädet tehdä töitä niiden asioiden parissa, jotka ovat mielestäni kaikkein tärkeimpiä”, hän sanoo.

Oulussa Kemppinen työskentelee Jan Hjortin tutkimusryhmässä, joka on maailman huippuja geodiversiteetin tutkimuksessa. Ala on melko uusi ja monelle vieras.

”Geodiversiteetti on elottoman luonnon monimuotoisuutta, kuten geologista ja hydrologista monimuotoisuutta. Geodiversiteetti on kuin näyttämö eliöille, jotka taas muodostavat biodiversiteetin”, Kemppinen selittää.

Huippuluokan tutkimus geodiversiteettiaiheessa houkutteli Kemppisen Ouluun.  Kaupunkina Oulu ei ole kuitenkaan tullut tutuksi, koska tutkija viettää vuoden Tromssan yliopistossa ArcI:n vierailurahan turvin. Oma tutkimusalue Kilpisjärvi on lähellä ja yhteistyö norjalaisten kanssa on sujuvaa.

”Suurin anti ovat verkostot, joiden kanssa voi olla jatkoprojekteja myös tulevaisuudessa. ArcI mahdollistaa tässä kansainvälistymisen ja verkostojen laajenemisen”, Kemppinen sanoo.

Ensimmäinen palanen tätä projektia on tutkimus paikallisilmaston vaikutuksesta kasvien toiminnallisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi puolukoiden ja mustikoiden lehtien sisältämät ravinteet ovat tarkastelun kohteena. Kemppinen huomasi pian, että Tromssaan lähtö kannatti.

”Tromssassa täkäläiset olivat kehittäneet laitteen, jolla skannataan lehdestä ravinnepitoisuus. Kun kuulin siitä, tajusin, että mahtavaa, olen todella oikeassa paikassa täällä!”, hän iloitsee.

ArcI on tukenut tutkijan työtä myös maaperän ravinteiden tutkimuksessa. 

”Maaperä ja ravinteet vaihtelevat hyvin paikallisesti vaikka kasvin ympärillä. Sitä ei ole juurikaan otettu huomioon lajilevinneisyysmalleissa. Sen tutkiminen on työlästä ja vaatii resursseja. Sain kuitenkin rahoituksen ArcI:lta ja voin käyttää kustannustehokasta menetelmää, jossa kasvien juuria simuloiva anturi mittaa ravinteita maaperästä”, Kemppinen kertoo

Kemppisen tulevat tutkimukset toteutuvat Suomen Akatemian rahoituksella. Projektin ydin on tutkia, miten geodiversiteetti vaikuttaa paikallisilmastoon ja maaperän ravinteisiin sekä kuinka nämä asiat näkyvät kasvillisuudessa.

”Projekti on tavallaan kupla, jonka sisällä teen yksittäisiä tutkimuksia, jotka liittyvät suurempaan kokonaisuuteen. Esimerkiksi ravinteet ovat yksi osa tätä kokonaisuutta”, hän sanoo. 

Kemppinen näkee, että moni asia vaikutti suotuisasti hänen hakemuksensa hyväksymiseen Suomen Akatemiassa. Vierailu Tromssaan antaa arvostettua kansainvälistä kokemusta ja linkki Oulun tunnettuun geodiversiteettiryhmään antaa hakemukselle painoarvoa. Hän pohtii myös, mikä vaikutus on ollut tiedeviestinnällisellä koulutuksella. Väitöskirjan teon aikana hän suoritti tiedeviestinnän opintokokonaisuuden.

”On vaikea sanoa, kuinka paljon merkitystä on ollut esimerkiksi sillä, miten hakemus on kirjoitettu. Tutkimuksen tarkoitus ja merkitys täytyy osata ilmaista selkeästi”, hän tiivistää.

ArcI:n ja Suomen Akatemian rahoituksen myötä Kemppinen tekee unelmatyötään. Geodiversiteettiryhmän jäsenet ovat innostuneita ja jokaisella on oma osaamisalueensa. Kemppinen kuvaa ryhmää luovaksi ympäristöksi, jossa luodaan uutta. Tutkijalla on myös kansainvälisiä yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistavat maantieteellisesti laajan vertailukelpoisen tutkimuksen.

”Halutaan selvittää, onko geodiversiteetin suhde kasveihin sama kaikkialla. Yhteistyökumppanin kautta voidaan ottaa tutkimukseen mukaan alueita Etelä-Afrikasta, jossa on alpiinista tundraa. Kun useampia kasviyhteisöjä ja alueita vertaillaan, päästään kiinni luonnon yleisiin lainalaisuuksiin”, hän selittää.

Kestävä kehitys on jatkuvasti läsnä luonnonmaantieteilijän ajatuksissa.

”Toivon, että ne asiat, joita koitamme selvittää, voisivat edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja monimuotoisuuden ymmärtämistä, ja että ne vaikuttaisivat päätöksentekoon vaikka luonnonsuojelussa. Sekä soveltava että perustutkimus tuottavat tietoa siitä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa tietyissä ympäristöissä”, Kemppinen sanoo.

”Ei ole itsestäänselvyys, että saan tehdä tutkimusta. Arvostan jokaista päivää, jonka saan tehdä töitä tutkijana”, hän hymyilee.

Teksti: Aino Soutsalmi