Maria Kopsakangas-Savolaisen intohimona monimuotoinen energiatalous
Energiatalouden ammattilainen
Energiatalouden professori Maria Kopsakangas-Savolainen aloitti kansantaloustieteen opinnot Oulun yliopistossa vuonna 1992.
”Heti syntyi oikein intohimo oppiaineeseen, tunsin tehneeni oikean valinnan ja opettajat olivat innostavia”, gradun vuonna 1996 tehnyt Kopsakangas-Savolainen muistelee ensimmäisiä vuosiaan Oulussa.
Gradunsa hän teki silloiselle Oulun Energialle juuri niihin aikoihin, kun maamme sähkömarkkinat alkoivat avautua.
”Apulaisprofessori sanoi tuolloin, että tämä energiaan liittyvä tutkimus on nyt taloustieteissä merkittävää, ja samalla oli selvää, että aloitan samasta teemasta myös väitöskirjan tekemisen.”
Tohtoriksi Kopsakangas-Savolainen väitteli 2002, ja sen jälkeen hän jäi kansantaloustieteen yliassistentiksi silloiseen taloustieteiden tiedekuntaan.
”2010 minulla oli onni olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan”, Kopsakangas-Savolainen naurahtaa.
”Suomen Ympäristökeskuksen tuolloinen pääjohtaja Leena Kauppi oli Oulun yliopiston hallituksessa. Hän halusi tiivistää yhteistyötä yliopiston ja ympäristökeskuksen välillä nimenomaan energiatalouden tutkimuksen saralla. Tähän tutkimusyhteistyöhön pääsin erikoistutkijaksi. 2014 minusta tuli energiatalouden professori, ja työskentelen puoleksi ympäristökeskuksen ja puoleksi Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun alaisuudessa.”
”Näin ei voi enää tehdä”
”Ilmasto lämpenee, meidän on pakko muuttaa energiantuotantotapojamme, jotka ovat tähän saakka pohjautuneet merkittäviltä osin fossiilisiin polttoaineisiin”, energiatalouden tutkimusryhmän vetäjänä Oulun yliopistossa toimiva Kopsakangas-Savolainen painottaa.
Hänen viime aikoina luotsaamansa BCDC-energiahankeryhmä yhdistää taloustieteitä, meteorologiaa, insinööritieteitä ja informaatiotiedettä tutkiessaan, kuinka energiantuotannon muutos voidaan Pohjoismaissa parhaiten toteuttaa.
”Vesivoimaa on jo runsaasti käytössä, joten sen merkittävä lisärakentaminen ei ole mahdollista. Ydinvoima on tärkeä osa perusvoimaa, mutta sen lisärakentamiseen liittyy omat haasteensa ja riskinsä. Meille jäävät siis tuuli ja aurinko.”
”Tutkimuksen pääteema on, kuinka voisimme edistää tuuli- ja aurinkovoiman integraatiota energiajärjestelmään kustannustehokkaasti. Lisäksi kartoitamme konkreettisia keinoja, kuinka ihmiset voisivat omilla arkisilla valinnoillaan edesauttaa muutosta.”
”Olemme tottuneet käyttämään sähköä hyvin huolettomasti. Niin ei voi enää tehdä”, Kopsakangas-Savolainen muistuttaa.
Esimerkkinä siitä, mitä tutkimusryhmä tekee, Kopsakangas-Savolainen mainitsee Porvoon alueella toteutetun informaation vaikutukseen liittyvän kulutuskokeilun. Kokeilussa henkilö saa eri viestintätavoilla tietoa, kuinka omaa kulutusta voi muuttaa sekä lisäksi tietoa samantyyppisten kotitalouksien sähkönkulutuksesta ja pystyy reaaliajassa näkemään, kuinka oman kulutuskäyttäytymisen muutos vaikuttaa konkreettisesti energian säästöön.
”Ihmisten osallistaminen on tärkeää”, tutkija muistuttaa.
Laajemmat ongelmat – monitieteisempi tutkimus
Tutkimuksen monitieteistymiseen vaikuttaa moni asia. Isoin ajuri on ehkä se, että meidän jokaisen elämänpiiri on laajentunut eli ongelmatkin laajenevat ja niistä on tullut globaaleja – kuten juuri ilmastokriisi ja korona.
”Koska ongelmat koskevat monia yhteiskunnan osa-alueita, koskevat ne monia tieteenalojakin. On tarpeen siirtyä kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin”, Kopsakangas-Savolainen valottaa tieteidenvälisyyden taustoja.
”Mutta tämä ei saisi johtaa siihen, että yhden alan tutkimusta ei enää tehdä tai rahoiteta ollenkaan. Kapea, mutta syvälle luotaava perustutkimus on edelleen tarpeen ja se pitää mahdollistaa”, hän painottaa.
Tutkimuksen rahoituksesta puhuttaessa selviää, että olipa kyse monitieteisestä tai niin sanotusta perustutkimuksesta, rahoitusmahdollisuuksia on monipuolisesti.
”Yliopistosta tutkijat saavat apua muun muassa taloushallintoon, viestintään ja EU:n hankeraportointiin.”
”Monitieteelliset tai monen eri organisaation yhteiset tutkimukset voivat hakea konsortiorahoitusta muun muassa Suomen Akatemiasta. Arviointipaneelit ovat monitieteisiä, ja yhteiskunnan tarpeeseen on muodostettu myös strateginen tutkimusneuvosto”, Kopsakangas-Savolainen kertoo.
Toki rahoituskanavia on monia muitakin, ja niistä Kopsakangas-Savolainen mainitsee muun muassa EU-horisonttirahoituksen ja Business Finlandin, joka integroi tutkijoita ja yrityksiä yhteen.
Tieteidenvälinen sanakirja
Monia tieteenaloja ja parhaimmillaan useita tutkimuslaitoksia ja yrityksiä yhdistävä tutkimus voi olla haastavaa sen vuoksi, että jokainen osallistuja tuo mukanaan oman alansa käytännöt ja instrumentit.
”Tutkimusryhmän vetäjän työtä on tuoda toimialakulttuurit yhteen ja tehdä tiimistä yhtenäinen”, Kopsakangas-Savolainen pohtii.
Monissa tapaamisissa onkin saatettu huomata, että eri alojen ihmiset käyttävät samoja termejä, mutta tarkoittavat niillä eri asioita.
”Parhaimmillaan saadaan samalla tuotettua tieteen termipankkiin uusia termejä.” Meillä on ollut ryhmässä mukana myös informaatiotutkija, joka kartoittaa, kuinka yhteistyömme sujuu ja kehittyy.”
Teksti: Anni Jyrinki
Kuva: Maiju Pohjanheimo