Verkkojulkaisemisen kulttuurista

Julkisuus tarkoittaa oppilaan kannalta omien töiden näkyväksi tekemistä, julkistamista (Jaakkola, 2010). Aito yleisö omalle työlle innostaa: mahdollisuus, että joku tuntematonkin voi katsoa niitä, lisää työskentelyn mielekkyyttä ja motivoi myös tekemiseen liittyvää oppimista. Koulumaailman arjen tuominen julkiseksi esimerkiksi koulun omilla verkkosivuilla on turvallinen ympäristö kasvaa vastuulliseen mediatoimijuuteen.

Julkaisemisen kulttuurin levitessä koulukontekstissa sääntöjä rakennetaan ja opitaan vuorovaikutuksessa teknologian, vertaisten, koulun ja kodin kanssa. Oppijoille tulee selväksi, että sisältöä kontrolloidaan ja tarvittaessa karsitaan, ja heille muodostuu käsitys siitä, mikä on sallittua ja mikä sopimatonta käytöstä. Lasten ja nuorten on hyvä oppia harkitsemaan, millaisen kuvan antaa ja jättää itsestään verkon palveluihin. Mediakasvatus, myös sen rohkaisu-ulottuvuus, on osa tulevaisuuden koulun kaikkea toimintaa.

kOuluTV:n toivottiin kannustavan kouluja toimintaan, joka osallistaisi oppijan, kodin, koulun ja muut kasvatustahot monenkeskiseen mediakasvatukselliseen keskusteluun. Kyse on lapsen ja nuoren kaikkien kasvuympäristöjen yhteisvaikutuksesta, ei vain koulun tai perheen kasvatusvastuusta. Muita kasvatustahoja ovat esimerkiksi harrastusympäristöt sekä ystävät ja kaverit. Maarit Jaakkola (2010) pitää mediakasvatusta kasvatuksen näkökulmasta ongelmallisena, sillä kasvattajat eivät välttämättä tiedä, minkälaisissa ympäristöissä kasvava liikkuu eivätkä siten voi ymmärtää, mitä siellä voi tehdä. Sukupolvien välinen kuilu kulminoituu tänä päivänä nimenomaan mediaympäristöjen erilaisuutena.

Mediakasvatus ymmärretäänkin usein mediasuojeluna, jossa lasta suojellaan rajoittamalla hänen verkonkäyttöään. Mediakasvatusta tulisi kuitenkin toteuttaa myös mediarohkaisun näkökulmasta tarjoamalla kasvaville turvallisia mediaympäristöjä, joissa he pääsevät oppimaan, mitä siellä saa tehdä ja mitä ei (Jaakkola 2010).

Mediarohkaisun käsitteellä Jaakkola (2010) tarkoittaa valtauttavaa mediakasvatusta, joka — päinvastoin kuin mediasuojelu — pyrkii osallistamaan kasvavan keskustelemaan kodin, koulun ja vertaistensa kanssa median pelisäännöistä.

Julkisuuskasvatus puolestaan viittaa kasvatukseen julkisuudesta ja julkisuuteen mediavälitteisyyden kontekstissa (Jaakkola 2010). Sen tavoitteena on kasvattaa nuoria tietoisiksi julkisuuden ominaispiirteistä, kuten negatiivisten kerrannaisvaikutusten moninkertaistuminen, mahdottomuus kontrolloida tiedon leviämistä sekä anonymiteetin esiin tuoma tunteiden, näkemysten ja mielipiteiden kärjistyminen. Lasten ja nuorten on hyvä oppia harkitsemaan, millaisen kuvan antaa ja jättää itsestään verkon palveluihin.

Viimeksi päivitetty: 28.3.2014